Eipä ole päästy pitkälle sukututkimuksessa, sillä paljon meidän sukua koskevia kirkonkirjoja on palanut, mm. Viipurin tuomiokirkkoseurakunnan kirjat. Sen verran saimme selville, että vuonna 1819 syntynyt esi-isä Johan Adolf Adaminpoika oli ollut opissa Pietarissa ja/tai Inkerinmaalla ja saanut muurimestarin arvon. Siihen aikaan ammattikoulutuksen omaaville annettiin usein ruotsalainen sukunimi ja siitä ilmeisesti johtuu isänisän puolisen suvun entinen ruotsinkielinen sukunimi, jonka jälkeläiset sitten muuttivat suomalaiseksi nimeksi 1900-luvun alussa. Eipä siis löytynyt sieltä taustalta mitään hienoa ja rikasta "svenska talande bättre folk", jotka mahdollisesti etsii perillisiä vaan ihan yksinkertaisia suomalaisia ja varmaan aika köyhiä ihmisiä ja meidänkin on nyt sitten vain tultava toimeen omillamme. Joukossa oli sellaisia ammatteja kuin "pitäjän räätäli", ompelija, lampuodin tytär, torppari ja olihan siellä joku loinenkin. Vahinko, että räätälin ja ompelijoiden geenejä ei ole lainkaan riittänyt minulle, niitä olisin kovasti kaivannut.
Eikä löytynyt uutta perintötätiä Amerikastakaan eli pitää tyytyä vanhaan Rosa-tätiin, josta taidan tehdä oman postauksen. Rosan Amerikan arkku löytyy tästä vanhasta postauksesta.
Ylhäällä oleva vanha valokuva esittää 30-vuotiasta Gustafia, hän on isänäidin esi-isiä.
Kiva saada tietää enemmän. (Isäni syntyi Viipurissa, sotapakolaisia tietysti ja osa lapsista sai lapun kaulaan ja Ruotsiin sotalapsiksi sen jälkeen, toki ei isäni.)
AntwortenLöschenP.S.
AntwortenLöschenHeinjoelle, ollaanko sukulaisia ;)
P.S.
AntwortenLöschenHeinjoella, ollaanko sukulaisia ;)
Kirjoita ihmeessä Rosasta! Minulle tuli jotenkin mieleen Titanicin Rosa... ;) Vilkaisin arkku-postaustasikin, ja muistin yhtäkkiä kanssa amerikansuomalaisen isosetäni puheenparren. Lempiherkku oli äpylipai, ja kaara oli totta kai, ja petiruumissa nukuttiin.
AntwortenLöschenSukututkimus on mielenkiintoista. Gustav on niin tyylikkään näköinen tuossa kuvassa!
AntwortenLöschenAllu, me taidetaan olla sukua;-) Arvasin muuten, että olet Karjalan plikkoja...sanoin sen Ukkometsolle jo aikaa sitten. Äitini on kotoisin ihan Viipurin kupeesta, Valkjärveltä ja siellä olen minäkin käynyt. Luithan postaukseni ja kokemuskeni Viipurista? Se jutun, joka on julkaistu sanomalehdessäkin. Kirjoitin sen heti matkan jälkeen.
AntwortenLöschenIsäni äityi valan innokkaaksi sukututkijaksi eläkepäivinään ja sukua löytyi muistaakseni 1600 luvulle. Hän löysi myös Amerikan sukumme haaran, joka tosiasiassa on Kanadassa. Minä meilaan nyt Aulin kanssa, joka on 2 vuotiaana lähtenyt Suoemsta ja hän käy meillä melkein joka vuosi.
Myös äitini aloitti sukutukimuksen ja löysi pitkälle juuret Karjalan maahan. Minulla kaikista papereista kopiot ja äitini on ostanut minulle kaikki Valkjärvikirjat, joissa kuvia ja tarinoita myös äitini perheestä.
Mää arvasin...Karjalan naiset ovat niin iättömiä geeneiltään, että muualta ei vastaavaa löydy!
Sukututkimus on niiiin mielenkiintoista!! Ja tiedonjano kasvaa vain mitä pidemmälle pääsee.
AntwortenLöschenMun mummun suku on ruotsista, heillä oli sielä suomenkielinen sukunimi. Kun joskus vuosisadan alussa muuttivat suomeen, vaihtoivat nimen ruotsinkieliseksi versioksi, jotta olivat sitten paitsi kielellisesti niin myös nimen mukaan "bettre folk" :) ;)
Minäkin olen osittain Karjalan likkoja, tai Sakkolan porsaita, kuten isäni jaksoi aikoinaan kiusata. Sukua ei ole tainnut kukaan tutkia, ei isän puolelta eikä äidin. Äidin isä asui aikoiaan pitkään Amerikassa, mutta nai sitten reilusti itseään nuoremman suomalaistytön, joka tahtoi pysyä Suomessa. Ihmeellistä sekin, lapsena mietin usein, ettei minuakaan sitten olisi, jos tuo tyttö olisi suostunut muuttoon, eikä sitä ajatusta voinut silloin millään tajuta. Ihme, kun en kuvitellut pikkuplikkana itseäni amerikkalaiseksi...
AntwortenLöschenLeena, Pohjanmaalla on viäl paremmat geenit :)
AntwortenLöschenUpea valokuva! Sinulla on ihana aarre. Vanhat valokuvat ovat niin omanlaisia, ainutlaatuisia verrattuna tähän nykyiseen digiaikaan. Sukututkimus kiinnostaa minuakin, mutta taidan olla liian kärsimätön sille alalle. Isä ja setäni ovat jo aika ahkeraan sukuaan tutkineet, mutta sehän on pohjaton kaivo. Äiti on Suojärven karjalaisia ja joku kaukainen sukulainen on sitäkin puolta ehtinyt tutkia. Ehkä minäkin sitten eläkeläisenä. Mielellään lukisin Rosan elämästä.
AntwortenLöschenHannele: Heinjokea en tunnekaan, piti oikein netistä katsoa. Eihän se kaukana Viipurista ollut.
AntwortenLöschenMaiku: hihi, äpylipai on hauska sana
Yaelian: kuvan takana lukee, että G. on siinä 30v, olisin luullut paljon vanhemmaksi.
Leena: näin kartasta, että Valkjärvi ja äitini syntymäpaikka Metsäpirtti ovat ihan lähekkäin, yksi pitäjä vain välissä.
MaaMaa: jännä, että siellä taas vaihdettiin nimi toisin päin. Mulla ei muuten ole mitään suomenruotsalaisia vastaan, niitä on ystäväpiirissä eikä niistä puhuttu kotona yhtään pahaa eikä kadehdittu. Tuo svenska talande bättre folk on vaan jäänyt vitsinä muistiin, kun Iittalan naivistinäyttelyssä oli kerran sen niminen taulu.
kato nyt tätäkin: tollaista olen itsekin miettinyt, että jos mun vanhemmat ei olisi rakentaneet taloa sinne ja sinne, olisin joutunut eri kouluun enkä olisi tavannut Aulia, jonka kanssa lähdin Lappiin ja tapasin pari kölniläistä poikaa jne jne.
Kasselin kyyhky: paljon on sellaisia vanhoja kuvia, joista en tiedä, ketä ne esittää, mutta tuossa luki onneksi takana nimi ja pojan ikäkin
AntwortenLöschenEi olisi nyt ollenkaan aikaa kommentoimiseen, mutta on pakko oikaista tuo svenska talande bättre folk-käsite. Meillä on tutkittu sukua aivan joka suuntaan. Suuri osa suvusta on suomenkielistä, suuri osa myös ruotsinkielistä. Kaikki, jotka ovat harrastaneet sukututkimusta tietävät, että kielestä riippumatta löytyy suurimmalta osalla ihan tavallista porukkaa sieltä taustalta. Räätäli oli todella hieno ammatti, loisia eli inhysingar löytyy ihan jokaisen papereista. Se että nimet olivat useimmiten ruotsinkielisiä, johtuu vain siitä että papit olivat aikoinaan ruotsinkielisiä, eivät osanneet suomea ja käänsivät nimet kirkonkirjoihin omalle kielelleen. Käytännössä olivat nimet sitten ihan tavallisia. Vihtorista tuli Victor, Maijasta Maria, Juho Iisakista Johan Isac, sukunimistä nyt puhumattakaan.
AntwortenLöschenGustafkin on varmaan ollut kansan suussa Kustaa, kuten vielä tänäkin päivänä näillä seuduilla. Hyvä kuva!
Clarissa: (vitsimoodi päälle) http://www.yle.fi/player/player.jsp?actionpage=3&id=76260&locale=
AntwortenLöschen(vitsimoodi pois päältä)
Noita Kusteja löytyy kyllä aika monta. Tuon kuvan Kustaan sukunimi oli myös ruotsinkielinen, mutta sen taustaa ei ole tutkittu.
(Stressimoodi pois päältä ja vitsimoodi päälle)http://hiki.pedia.ws/wiki/Suomenruotsalaiset#Etel.C3.A4nrantaruotsalaiset Tuolta löytyy paljon tietoa etelärantaruotsalaisista (bättre folk) ja lännenrantaruotsalaisista (sämre folk).
AntwortenLöschenLuitko muuten, etä nuo 20 perhettä eivät enää ole rikkaimpia, ovat kai tuhlanneet rahansa.
(Moodit pois päältä) Sukututkimus rikastuttaa kyllä elämää. Kaikki pienikin tieto pistää mielikuvituksen liikkeelle ja uteliaisuus kasvaa. Huono puoli on, että se vie mennessään. Aikaa pitäisi olla paljon enemmän.
Että sä löystikin sen jutun, kun minäkään en meinannut...
AntwortenLöschenUkkometso uskoi myös heti, että olet karjalainen, kun kerroin, miten aiot selvitä Skotlannissa kielen puolesta. Hän totesi vain, että takuulla Karjalasta. Mulla sama metodi, jos vaikea kielialue: Puhun niin paljon, että kukaan ei ehdi sanomaan mitään väliin ja jos joku ehtii, kun vedän henkeä, nyökkäilen vain viisaan näköisenä. Näin tein kaksi viikkoa Irlannissa ja luulivat mun olevan kotoisin jostain osaa Britaniaa;-)
Clarissa: hauskoja linkkejä oli, tack
AntwortenLöschenHienoa, ettà sukututkimuksessa lòytyy uutta tietoa :D Minulla ei pàreet riittàisi minkàànlaiseen sukututkimukseen. Toivottelen silti sinulle tsemppià :D
AntwortenLöschen-S-: vaikeahan sitä on ulkomailta käsin tehdäkin, mun veli on hoitanut asian Suomessa
AntwortenLöschenSukututkimus on mielenkiintoista. Olen itsekin yrittänyt tutkia sukuani. Harmi vain, että Suomessa on usein ollut pappilan paloja, jolloin noita sukukirjoja on mennyt tuhkana tuuleen. Minunkin suvusta löytyy jos jonkinlaista. On vähän jokapuolella maailmaa sitä sukua.
AntwortenLöschenSira: minä en kyllä pysty hyvin lukemaan niitä vanhoja käsialoja. Meillä on muutama kopio ja kun tiesin, että sivulla on joku sukulainen, löysin, mutta tuskin olisin ilman vihjettä tunnistanut mitään
AntwortenLöschenSama juttu meillä: ei mitään ruotsalaisia tai suomenruotsalaisia vastaan; päinvastoin :) Itsehän oon kuitenki ihan suomensuomalainen, vaikka isänäiti periaatteessa suomenruotsalainen ... :)
AntwortenLöschenSvensktalande bettre folk on käytössä meillä jatkuvasti, myöskin vitsillä ;D Espoosta kun olen kotoisin, niin siellähän Espoon "sisällä" on ruotsinkielinen erillinen kaupunki Grankulla (Kauniainen), niin sielä kyllä heti huomasi aikoinaan että nyt ollaan rikkaampien alueella... ;)