En malta olla laittamatta Kalevalan päiväksi tätä postausta, kun sattumalta osui tänään työhuoneen hyllyjä järjestäessäni käteeni kalevala-aiheinen kortti, jonka joku on lähettänyt isälleni esperanton kielellä vuonna 1947.
Ja sitten löytyi tämä hauska Jukka Ukkolan runo (klikkaa isommaksi):
Isäni olisi kovasti pitänyt tuosta runosta!
AntwortenLöschenEi liene kaino Allu-tyttö,
AntwortenLöschenpolkkatukkainen typykkä,
lausui mikä on täällä tapana.
Siitä totuus urkenevi
nuorisolle nousevalle
kansalle kasvavalle
vanhallekin vapisevalle....
Voi minua raukkaa, ei ole runoilijaksi minusta. En voi lähteä laulamahan Jukan kera sanelemahan.
Piti vain sanoa, että tuo Jukka Ukkolan runo oli hauska!
Leena: niin minunkin
AntwortenLöschenClarissa: et tunnet Allu-tyttöä, kaino oli ainakin alakoulussa, sillä opettaja kirjoitti luokan kronikkaan:
Pikku-Allu BlaBlaBla
hiljaisena ahertaa
tunnuksena hällä on
julkisuus on mahdoton.
Alakoulusta on kai jo muutama vuosi kulunut ja pahin kainous hävinnyt. Seuraava askel onkin sitten askel julkisuuteen. Mielipiteistä kun ei ole puutetta:)
AntwortenLöschenYksi kaverini laittoi naamakirjaan Kalevalan päivän leikin: laita sormesi Kalevalan tai kantelettaren väliin ja mitä saat päivän sanaksi?
AntwortenLöschenKäytin netissä olevaa http://www.kaapeli.fi/maailma/kalevala/kalevala.html (ihan kaikkia ei siitä löydy) ja tämä "kahdeskolmatta" runo tuli:
"Ei ollut huolta ollenkana, ajatusta aioinkana:
annoit huolla honkasien, ajatella aiaksien,
surra suolla suopetäjän, kangaskoivun kankahalla.
Itse liehuit lehtyisenä, perhosena pyörähtelit,
marjana emosi mailla, vaapukkana vainiolla."
Jukka Ukkolan runo on mainio! Kiitos kun muistutit siitä.
Clarissa: ach du Schreck, sollte ich besser etwas leiser treten???
AntwortenLöschenHelena: söpö runo tuli, pitäis varmaan ottaa Clarissasta mallia ja alkaa lukea Kalevalaa. Kaipa sillä oli joku tarkoitus, että tänään oli niin kamala myrsky, ettei uskalla ulos lähteä ja tuli siivottua ja löytyi noita kalevalatyylisiä juttuja.
No ei missään tapauksessa! Mielipiteet edelleen vaan julki. Paljon infoa täältä on jo saatukin, jatka siis samaa rataa.
AntwortenLöschenSori, jos tämä tulee toiseen kertaan. Aikaisempi kommenttini näyttää kadonneen jonnekin bittiavaruuteen.
AntwortenLöschenTuo kortin teksti on esperantoksi näin:
Sanktaj estas tiuj sorpoj,
sanktaj branĉoj en la sorpoj,
sanktaj frondoj en la branĉoj,
sanktaj beroj en la frondoj.
Se on peräisin Joh. Edv. Leppäkosken hienosta käännöksestä.
Tuo Ukkolan runo on vallan mainio - vaikka ei ihan Lönnrotin mittaa noudatakaan.
Käykääpä vilkaisemassa osoitteeseen
www.karuse.info
Suosittelen tutustumista runoniekkojen sivuilta esim. Riitta Hämäläisen ja Paavo Turakaisen teksteihin.
Anjakar: kiitos käännöksestä, vaikka mun esperanton taidot on vähän kehnot eli tasolla Keko estas koko, jotenkin siihen suuntaan alkoi se alkeiskirja.
AntwortenLöschenKalevalan päivän kunniaksi jatkan tätä runojuttua vielä, sillä laitoin tuon oman runoni Kalevalaisen Runokielen Seuran Trokeemankeliin http://www.karuse.info/index.php?option=com_wrapper&view=wrapper&Itemid=17
AntwortenLöschenja kuten näkyy, ei ole minulla oikein hallussa nuo trokeet:(
Minäkin olen joskus käyttänyt tuota trokeemankelia, ei ole ihan helppoa! Jossain oppikirjassa olis tehtävänä kirjoittaa kalevalamittainen runo. Jos minä en opena selviä, niin kehtaanko laittaa oppilaan kirjoittamaan... juu, kehtaan ;-)
AntwortenLöschenClarissa:
AntwortenLöschenyritäpäs toisen kerran
sanoitella kirjoitella
jospa vaikka onnistuukin
trokeemankelin välissä
Zehn Gummipunkte für Allu A.!
kato nyt tätäkin: trokeilin tuossa niin, etten huomannut kommentiasi, vaikeaa oli.
AntwortenLöschenGut gemacht! Bravo!
AntwortenLöschenMainio runo.. Suomi on kotisivuni.. on on :)
AntwortenLöschenMinäkin olen joskus alakoulussa lukenut esperantoa, eipä juuri mitään ole jäänyt mieleen.
Sirokko: olitko Forssassa koulussa? Siellä tietääkseni luettiin esperantoa.
AntwortenLöschenKiva kortti.
AntwortenLöschenHieno Kalevala-postaus!
AntwortenLöschen