Kuukauden katastrofit

Helmikuussa on vain 28 päivää, mutta siihen mahtui tänä vuonna vaikka mitä:

1) Meillä rakennetaan uutta metrolinjaa, jonka kaivuutöiden ansiosta kaupunginarkiston rakennus lysähti kasaan vuosi sitten ja kaksi nuorta miestä kuoli. Nyt kävi ilmi, että rakennustyömaalla on mennyt paljonkin pieleen ja tukemiseen tarkoitetuista raudoista on käytetty vain 20% oikeaan tarkoitukseensa, rakennusmiehet ovat myyneet salaa suurimman osan materiaalista ja siitä syystä koko statiikka täytyy kyseenalaistaa. Monet ihmiset, jotka asuvat siellä lähistöllä, pelkäävät mitä kaikkea vielä tapahtuu.

kuva merkur.de

2)Saksassa on paljastunut laaja hyväksikäyttövyyhti jesuiittojen ylläpitämissä sisäoppilaitoksissa. Joka päivä tulee uusia ilmoituksia, kun entiset koululaiset vihdoinkin uskaltavat puhua asiasta. Herra Ratzinger piti asiaa aikanaan tosin tuomittavana, mutta asetti sen samalle tasolle kuin ehtoollisella käymisen evankelisen kanssa! Vieläkin kirkko yrittää pitää tapaukset salassa ja hoitaa asian kirkon sisällä, vaikka kyseessä on rikos ja asia kuuluu ilman muuta yleiselle syyttäjälle. Kirkon oma rangaistushan on yleensä siirtää kyseinen henkilö eri paikkakunnalle. Useimmilla uhreilla on suuria psyykkisiä ongelmia, monet ovat tehneet itsemurhan. Ongelma ei kirkon mukaan aiheudu missään tapauksessa selibaatista vaan syy on yhteiskunnan. Jaahas.

kuva täältä


3) Saksan evankelisen kirkon johtaja, aivan mahdottoman sympaattinen ja vahva nainen, jäi kiikkiin rattijuoppoudesta ja erosi virastaan, promilleja löytyi 1,6. Minusta oli niin hieno juttu, että nainen oli saanut näin korkean aseman kirkossa, varsinkin kun ajattelee, miten takapajuista naispappeus on ollut Suomessa. (En ole siitä koskaan kehdannut edes kertoa täällä ystävilleni.) Harmittaa, sillä tuo nainen oli todella pätevä. Ihmetyttää, missä hän on ne juomansa juonut ja eikö kukaan, joka oli mukana paikalla, huomannut estää häntä istumasta auton rattiin.

kuva täältä

4) Meidän yrityksemme mennä Wuppertalin Monet-näyttelyyn ei ollut suotuisan tähtikuvion alla. Ensin oli moottoritiellä mieletön ruuhka, kun puoli Hollantia palasi krookuslomalta hiihtämästä takaisin kotiin ja tukkosi liikenteen ja lopullisesti yrityksemme tökkäsi kassajonoon, joka meni pitkin poikin kaupungin katuja monen kulman taakse emmekä edes viitsineet etsiä jonon päätä. Jonotusaika olisi ollut kolmisen tuntia. Nyt jäi lumpeet näkemättä, mutta tuliaisina kuva Wuppertalin yleisestä kulkuneuvosta eli yli 100v vanhasta riippuradasta. Kaupungin halki virtaa Wupper-joki ja sen yllä on junarata, josta vaunut riippuvat alas . Tällä hetkellä se ei ollut toiminnassa, kun sitä korjataan.


Yhdestä kadunkulmasta löytyi hauska patsas, joka esittää käsillään seisovaa liikemiestä salkkunsa kanssa. Veistoksen on tehnyt belgialainen Guillaume Bijl ja sen nimi on "Taas menestyksellinen päivä".


Menestyksellistä sunnuntaita kaikille!