Kaupassa oli eilen tarjolla parsaa, njam ja eiköhän me sitä jo pääsiäspyhinä saadakin lautaselle. Minä voisin syödä parsaa vaikka kuinka usein, mieluiten valkoista.
Minulla on salaisuus, ei saa kertoa eteenpäin. Käyn kaksi kertaa viikossa kuntosalilla, ei missään ultramodernissa paikassa, jossa on musiikkia, tv ja hienosti pukeutuneita sportteja tyyppejä vaan sellaisessa rauhallisessa salissa, jossa tehdään aivan hitaita harjoituksia, on kuulemma oikein hyvä systeemi selälle ja muullekin kropalle.
Lupaan julkaista kuvan tuloksista sitten kun olen saavuttanut Arskan tason
kuva netistä
Allu, Lumimies on jo luvannut, että kun hän jää eläkkeelle (pari vuotta enää), suuntaamme automme rahtilaivalle ja siitä Itämeren yli Saksaan parsaa syömään. Hän on laskenut, että MINÄ tulen paljon edullisemmaksi Keski-Euroopassa keväisin, kuin syksyisin, sillä syksyllä kuulemma syön muutakin kuin parsaa, ostan upeita neleita ja mikä pahinta: ostan joululahjoja, vaikka olisimme reissussa syyskuussa. Väittää myös kirjaostosteni olevan syyspuolella runsaimmat.(Lumimies kertoo oikeesti kaikille, että vaimo syö keväällä Saksassa viikon tai kaksi pelkkää parsaa ja Apfelstrudelia;-) En ole IKINÄ saanut Suomessa missään hyvää parsaa!
AntwortenLöschenVoi!, sulla on hieno salaisuus! Kunpa voisin sanoa samaa. Nyt joudun varmaan niskoista konepaussille, sillä kirjoittaminen vie ryhdin, hartiat, kaiken...
Allu, vähempikin riittää, kuin nuo muskelit;-)
Leena: parsan pitää olla tuoretta ja me saamme sen täällä suoraan pellolta, kun lähistöllä on viljelmiä. Ennen sitä piti odottaa pitempään, nyt viljelmillä on muovipeitot lämmittämässä ja parsa-aika on pitempi, mikä sopii meille hyvin, sillä syömme sitä hyvin usein ja usein ihan vain keitettynä ja päälle raastetaan parmesaania. Eikö ole kamalat nuo muskelit, en tajua, että joku voi tykätä tuollaisesta.
AntwortenLöschenAh, parsaa, odotan kevättä tännekin ja tuoretta parsaa, jota kyllä rahdataan meidänkin iloksi. Sitä ennen lähden hiihtämään ja lumikenkäilemään tunturiin ja illalla syödään mm. raclettea ja fondueta, sekä ihan vähän poronlihaa...
AntwortenLöschenUpea uudistettu blogisivu Sinulla Allu. Eiliset harmit unohtuneet, kun uusi sivu on aivan upea. Kyllä SINÄ osaat...
AntwortenLöschenMaukkaita parsahetkiä Teille pääsiäisenä...
Kyllä nuo Lindtin pääsiäispuput ovat suloisia ja hyviä.
Pysy Arskan näköisistä miehistä erossa kuntosalilla.
AntwortenLöschenPupuja on myynnissä tällääkin. Minä puolestani yritän olla syömättä niitä...
Meillä nuo puput menee muihin suihin ;-)
AntwortenLöschenTuo kuntosaliketju vaikuttaakin varsin asialliselta, olen joskus katsellut mainoksia. Minuakaan ei saisi mihinkään ultramoderniin kuntosaliin millään, sen sijaan nautin juoksu-kävelylenkeistäni, joissa saa yhdistettyä liikkumisen ja raittiin ilman.
Minulla on tänä vuonna Mignon-munat. Sain ne suomalaisilta vierailtamme. Ei silti, on minulla kyllä pupujakin.
AntwortenLöschenKuntosali kyllä olisi minunkin selälleni hyvä, mutta yritän nyt ensin itse venytellä ja väännellä täällä kotona.
Helena: lumikenkäily on kivaa, sitä ollaan joskus tehty Tirolissa
AntwortenLöschenMaija: no, osaan mitä osaan, suurin osa jää osaamatta
kato nyt tätäkin: toki ulkoilu on tärkeää ja yritän kyllä hoitaa sauvakävelyn ja patikkaretket myös, juoksemista (joggen) ortopedi ei suosittele ainakaan minulle eikä mieskään saa juosta, kun on käsipalloharrastuksesta muistona polviongelmat
Sira: Mignon on se toinen ihana perinnemuna, harmittaa, kun jäi ostamatta Helsingin matkalla
Minä olen vasta täällä Saksassa oppinut syömään parsaa. En ole vieläkään varsinainen parsahullu, mutta tuoretta parsaa syön mielellään, säilötyt jätän suosiolla väliin. Mielellään voit antaa vihjeitä meille "aloittelijoille" parsan jaloista ruokalajeista.
AntwortenLöschenTuon samaisen punttisaliketjun sali on täällä Kasselissakin. En ole käynyt kokeilemassa, vaan olin viime vuoden naisten punttisalilla. Ihan mukavaa, varsinkin syksyn sadekelien aikaan. Lihaskunto on tosi tärkeä juttu, myös meille parhaassa iässä oleville naisille.
Kasselin kyyhky: enhän minäkään Suomesta tuntenut kuin sellaisen liian pehmeäksi keitetyn purkille maistuvan säilykeparsan. Me syödään parsaa hyvin usein ihan vaan keitettynä ja raastetaan päälle parmesaania ja joskus pannaan sitten vielä grillin alle, mutta usein ei sitäkään ja sen kanssa perunaa ja parmankinkkua tai keitettyä kinkkua. Tai tehdään http://www.ruokala.net/resepti/yrteilla-kuorrutetut-parsat-1 tai http://www.ruokala.net/resepti/parsarisotto-1.
AntwortenLöschenJess, vihdoin joku muukin yhdistää suklaapuput ja muskelit samaan hengenvetoon! Tai no ei niillä muskeleilla niinkään, mutta kuntoilu-terveet-elämäntavat-suklaa kuuluu aina yhteen minun kirjassani! Ja kyllä sitä parsaakin menee, tosin valkoista harvemmin.
AntwortenLöschenParsa on hyvää, mutta sillä herkuttelu on melkein mahdotonta täällä, vaikka sitä kaupan vihannestiskiltä löytääkin. Parsahan pitäisi syödä aika pian poimimisen jälkeen, mutta sehän ei käy, kun suurin osa tuodaan ulkomailta. Tuoreus on niistä jo jäänyt matkalle.
AntwortenLöschenMignon munat ovat must meilläkin. Lisäksi saamme herkutella Lindt'in suklaalla, sillä tänään sain saksalaiselta tuttavaltani paketin, joka sisälsi erilaisia suklaisia pääsiäisherkkuja.
5ennie: se valkoinen parsa taitaa olla pääasiassa Saksassa yleistä, Ranskassa saa kanssa jo useimmiten vihreää
AntwortenLöschenClarissa: ennen jo sanottiin, että jos ostaa parsaa, se pitää heti kääriä kosteaan pyyhkeeseen jääkaappiin, jos vasta seuraavana päivänä syö. Nyt me voidaan onneksi hakea se sunnuntaiaamuna suoraan viljelijältä. Muistan kun yhdet tuttavat osti sitä jostain kaupasta, jossa se oli jo varmaan vanhaa ja sitten kuljettivat suhtkoht lämpimässä säässä Euroopan halki Suomeen ja keittivät sitä sitten vielä varmaan puoli tuntia, kun me keitetään valkoista parsaa kymmenisen minuuttia. Mahtaa olla ollut herkullista Knorrin valmiskastikkeen kanssa, yägh.
Nyt rupes tekeen mieli suklaapupuja.. sitä paitsi luin just artikkelin, jossa sanottiin että se on hyväksi jopa kolesterolille, muusta nyt puhumattakaan!
AntwortenLöschenArskalla on kyllä vähän liikaa muskeleita..ei mahtuisi meidän vessaan.
Sirokko: :D, nauran tässä ääneen tuota vessa-ahtautta.
AntwortenLöschenHieno salaisuus sinulla. Parsa namia, tyttäreni juuri tarjosi tuoretta.
AntwortenLöschenOho, blogitausta uudistunut viime käynnistä!
AntwortenLöschenMinä olen varmaan poikkeus, en suuremmin perusta parsasta. Pari kolme ohjetta mulla on ja jos kerran parsakauden aikana kunkin niistä teen niin se on jo paljon. Ja parsa kinkun kanssa ei käy ollenkaan. Yks tai kaks niistä ohjeista taitaa olla Allulta peräisin ;) Ja tykkään oikeastaan vihreästä parsasta enemmän.
Olen jo pitkäänsä napostellut iltaisin suklaakarkkeja ja ostin suklaamunia siltä varalta, että lapsenlapset tulee pääsiäisenä, kun se ei ole vielä varmaa.
(En kerro salaisuutta eteenpäin).
Hannele: parsa ON namia
AntwortenLöschenSoili: kyllä se vihreäkin joskus käy, mutta se valkoinen on mulle SE OIKEA parsa.
Parsa on parasta, yleensä vain parmesania päälle mutta muistan joskus saaneeni Hollandaise kastiketta niiden kanssa. Syön jopa kauden ulkopuolella.
AntwortenLöschenTänä vuonna ostin Lindt'n porkkanoita pääsiäissunnuntain "Easter egg hunt"iin.
Osasitpas sittenkin laittaa uuden blogipohjan,hieno!!!
AntwortenLöschenOi suklaapupuja! Löysin yhdestä kaupasta pari päivää sitten pieniä suklaamunia,ja olin tosi tyytyväinen!
Kiva salaisuus tuo kuntosali,ennen kävin,nyt en.
Ah parsaa,täälläkin se on nyt parhaillaan,pitääkin mennä vihanesmarkettiin.....
Heljä: hollantilainen kastike on täälläkin se perinteinen parsalisuke, mutta jos sen tekee oikealla tavalla ja kirkastetulla voilla jne, se on aika työlästä, varsinkin kun sitä ei voi etukäteen tehdä ja sitäpaitsi siinä on kamalasti kaloreita.
AntwortenLöschenYaelian: no sinähän sen kekkasit ja sait blogimaailman rullaamaan noilla uusilla pohjilla.