vaan tavata myös ihmisystäviä. Freiburgissa, joka on yleensä Saksan aurinkoisin ja lämpimin kaupunki, oli tällä kertaa viileää ja sateista kuten kuvasta näkee. Pikkutyttö ihailee siinä tuomiokirkkoa sateessa.
Mitä tehdään sateella? Mennään museoon, tällä kertaa keväällä uudelleen avattuun Augustinermuseumiin, jossa on esillä vanhaa kirkkotaidetta. Monet veistokset oli kiinnitetty hauskasti vaakasuoraan roikkumaan seinästä. Kannattaa ehdottomasti käydä, pelkästään jo rakennuksenkin takia.
Freiburgilaisten ystävien lisäksi tapasimme myös Frankfurtin lähellä asuvan kummipojan vanhempineen. Heidän 10v Ares-hauva ei ole vanhana herranakaan vielä kyllästynyt leikkimään pehmoleluilla.
Kaunis sommitelma!!!
AntwortenLöschenEläinystävät ovat kyllä tärkeitä. Mitenkäs se menikään... "Mitä enemmän opin tuntemaan ihmisiä, sitä enemmän pidän koiristani/kissoistani/ eläimistä..."
Ihana koira ja hauska ankka :) Oisit ottanut puheen videolle! :)
AntwortenLöschenJännittävän näköinen museo .. hetken luulin, että yksi kuva on väärinpäin, mutta sitten tajusin että figuurit ovat pystyssä seinällä? :)
Tulis ny jo se kesä ja lämmin!!!!
Onpas ne figuurit museossa erikoisesti seinällä. Katselin kuvia moneen kertaan, ja ihmettelin. Sinun blogisi on todella yleissivistystä kohottavaa. Joka päivä siellä on jotakin uutta ja ihmeellistä. Kiitos Sinulle, että jaksat aina keksiä jotakin kiinnostavaa.
AntwortenLöschenJättipä toinen "Anbieter" taas osan kuvista pois, joten oli vaihdettava välillä toiseen. Erikoisesti museo on todella laittanut figurit seinälle. Täytyy käydä museossa, kun seuraavan kerran siellä päin liikutaan (ei ole kyllä aavistustakaan, milloin).
AntwortenLöschenNatjale: pitää usein paikkansa
AntwortenLöschenMaaMaa: olis tosiaan pitänyt nauhoittaa, se oli ihan kuin jostain piirretystä ankkaelokuvasta
Maija: arvasin, että on vaikea tajuta sitä kuvaa, itsekin piti katsoa, että olivat oikein päin
Sira: no minentäks ne anbieterit nyt niin kiusaa tekee! Mene ihmeessä katsomaan sitä museota, kannattaa. Meillä on tosin täällä hiippakunnan museo Kolumba, joka vetää voiton monipuolisuudellaan.
Kiva eläinystävä kollaasi!Miten erikoinen ja hauska on tuo kokoelma väärinpäin olevia hahmoja!
AntwortenLöschenAres on aivan kuin meidän Arthur ilman väriä. Söpö.
AntwortenLöschenYaelian: se oli tosiaan jännästi laitettu, ihan hätkähti, kun astui siihen saliin ja hienosti valaistu ja jänniä värejä seinissä.
AntwortenLöschenClarissa: Ares on söpö eikä lainkaan nimensä kaltainen raaka ja väkivaltainen, isäntänsä istuu koiraa kävellyttäessään sähköpyörätuolissa MS-taudin takia ja koira tottelee häntä kiltisti.
Sadesää on silloin tällöin ihan paikallaan, on niin kiva kierrellä museoissa. Toki sen voi tehdä aurinkoisellakin säällä, mutta... Viikonlopuksi on luvattu lämpenevää, en tosin katsonut, missä päin Saksaa lämpenee. Tänään oli ainakin meillä ikävä tuuli, ja monilla oli talvitakki päällä. Ja minähän en toukokuussa talvitakkia päälle laita, oli sää mikä tahansa!
AntwortenLöschenLumimies osaa puhua 'ankkaa'. Tähän olisi voinut nauhoitaa häntä...
AntwortenLöschenMeidän Vanha Neiti on saanut joka joulu pehmolelun;-)
kato nyt tätäkin: iltapäivällä tarkenin istutella kasveja lyhythihaisessa t-paidassa joten toivoa on...
AntwortenLöschenLeena: jospa Lumimies dubbais sitten sen ankkajutun :-))
Minua kiinnosti eniten tuo viinitarha! :) Ankat ovat aina niin eksoottisia, kun niihin ei täällä Suomessa törmää villieläiminä.
AntwortenLöschenOlis ehkä minunkin kannattanut käydä tuossa museossa ollessani Freiburgissa, mutta enpäs ehtinyt. Eikä paikalliset kollegatkaan minua sinne halunneet viedä.
Ihanaa cultuuria...oikein odotan kuinka ponkaisen sinne tanne kunhan asetutaan ja rikastutan itseani taidetta ihaillen!
AntwortenLöschenVoi olla etta ehdin ihailla sita Suomessa ennen kuin taalla... :)
BLOGitse
Helena: museo avattiin kai maaliskuussa eli olit varmaan sitä enne Freiburgissa vai? Viiniä kasvoi joka puolella ja yllätys yllätys, saatiin kerran jopa HYVÄÄ saksalaista PUNAviiniä. Saksalaiset punkut ei ole nimittäin olleet erikoisen hyviä, mutta alkavat kehittyä.
AntwortenLöschenBLOGitse: kyltyyriä riittää tässä maassa. Jäin miettimään, että mitähän tuo sun viimeinen lause tarkoittaa...
Olin viime syyskuussa ja se selittää, miksei freiburgilainen kollegani suositellut museota! Ens kerralla sitten...
AntwortenLöschenLOL! no hiukka epaselva...
AntwortenLöschenLahden stadiin 3.6. ja luulen ettei meidan muuttokuorma ole tullut ennen sita eli
ehdin varmaan ihailla kulttuuria stadissa ennen kuin taalla...
Paitsi jos hermostun ja lahden cultuurin pariin ja unohdan kaiken mita pitaisi tehda kunnes muuttokuorma tulee...pesta kaappeja, keittio, kph:t jne. siis JOS paasemme talla viikolla muuttamaan....(siivoojat kylla siivoaa mutta haluan vetaa oman kadenjaljen sen jalkeen...siivous kun tuppaa olemaan sinne pain...)
Sekavaa? No on!
Kivan näköinen mielenkiintoinen reissu teillä.
AntwortenLöschenMistä tietää että on asunut (liian?) kauan Saksassa? Alkaa nimittää sorsia ankoiksi.
AntwortenLöschenMinulla on kova työ pitää kieli keskellä suuta ja opettaa pojalle sorsan ja ankan eroa, kun saksalaiset sanoo molempia "Ente"ksi. Saksaksikin eron voisi kyllä ilmaista: Hausente und Stockente.
Hassua tässä asiassa on, että nehän näyttääkin ihan erilaisilta!
Anu: sanon tosiaan sorsiakin täällä ankaksi, mutta tuossa kuvassa nuo kaksi oli mielestäni ankkoja, kun ne seisoi sillain takajaloilla eikä kroppa ollut vaakasuorassa niinkuin sorsalla
AntwortenLöschen