Kotimaisemissa

Perille päästiin, vaikka välillä ehdin jo luulla, että en selviä hengissä neitsytmatkasta Allumiehen uudella (työsuhde)autolla, kun se kulki turhan lujaa ja kuski näpläsi koko ajan jotain nappuloita ja minä istui pelkääjän paikalla ja tein täyttä kunniaa sille nimitykselle. Se on nyt siis sellainen ekoauto, että polttoainetta ei kulu ilmeisesti lainkaan ja voipi olla, että alamme vielä myymään dieseliä. Moottori sammuu ja syttyy jatkuvasti automaattisesti, outo lintu, mutta olkoon, ei ole minun autoni.
Viikonloppu hurahti nopeasti ja pohkeissa tuntuu edelleenkin, että ollaan kiipeilty ylös ja alas vuoria. Ilmat Schwarzwaldissa oli paljon viileämpiä kuin samaan aikaan Suomessa, mutta ihan sopivia patikkalämpötiloja. Vuoristoniityt oli kauneimmillaan ja joka paikassa kukki piiskaherne, jonka suomalaisen nimen opin viime viikolla Sirokon kasvioppitunnilla.


Kiipesimme ylös vuorelle ihailemaan vesiputousta, ei nyt ihan Niagaran veroinen, mutta näkemisen arvoinen sekin.


Kun alkoi väsyttää, istuttiin penkille lepäämään ja katselimme alas laaksoon. Maisemat on sellaiset, että siellä luulee, ettei maailmassa ole mitään pahaa, ei riitoja, ei sotia, ei metsäkuolemaa...


Kun tuli jano, poikettiin juomaan Radleria, joka on puoliksi olutta, puoliksi limskaa, ei liikaa sokeria, ei liikaa alkoholia.


Kun tuli nälkä, tilasimme yhteisesti yhden annoksen Käsespätzle. Spätzle on (useimmiten) itse tehtyä pastaa ja juustospätzleen laitetaan uuniin kerroksittain pastaa ja juustoraastetta ja se tarjotaan paistetun sipulin kanssa.


En uskaltanut punnita itseäni ja nyt lähden kuntosalille. Hyvää viikon alkua kaikille!