kuva netistä lustich.dekato nyt tätäkin teki blogissaan hauskan postauksen, kuinka hankalaa on nykyään sopia tapaamisista. Luin äskettäin kirjan, jonka nimen voisi kääntää suomeksi vaikka "Tavoittamattomana olemisen onni". Suurin osa ihmisistä kuuluu nykyään kategoriaan "homo connectus", joka haluaa olla aina tavoitettavissa ja toisaalta kärsii siitä. Newsweekin tekemän tutkimuksen mukaan 70% haastatteluun osallistujista ei voinut kuvitella elävänsä enää ilman sähköpostia, 60% oli sitä mieltä, että heidän työnsä on sen avulla tehokkaampaa. Kuitenkin 94% valitti käyttävänsä päivittäin ainakin tunnin lukemalla tyhjänpäiväisiä viestejä ja deletoimalla niitä. Managerit tuhlaavat 3,5% elinajastaan irrelevantteihin meileihin.
Noin 80% saksalaisista managereista tunnusti valehtelevansa säännöllisesti ollakseen tavoittamattomissa(=rauhassa). Pidettyjä epätotuuksia ovat : ei ollut verkkoa, akku oli tyhjä, olin lentokoneessa, oli ongelmia serverin kanssa. Joka näin valehtelee, ei kehtaa myöntää tarvitsevansa välillä rauhaa. Ennen kun soitettiin lankapuhelimeen (suomalaiset ei taida edes enää tietää, mikä on lankapuhelin), oli Saksassa tiettyjä aikoja, jolloin ei ollut soveliasta soittaa, mm. kello 13-15, TV-uutisten aikaan tms. Nykyään ei ole minkäänlaisia tabuja, soittaa voi milloin tahansa ja kaikki on aina tavoitettavissa.
Miksi me annamme tekniikan käyttää itseämme hyväksi? Koska haluamme huomiota ja tunnemme itsemme tärkeäksi. Ei enää "Cogito, ergo sum" vaan "Meilaan, siis olen". Irlantilainen filosofi George Berkeley tunnisti ongelman jo 250v sitten: "Esse est percipi" eli "Olemassaolo on havaittuna olemista".
Suomeen tuli kännykät paljon ennen Saksaa ja muistan, miten siellä käydessäni ihmettelin moista systeemiä. Istuin kerran ravintolassa ja (pakostakin) kuuntelin viereisessä pöydässä istuvan naisen puhelinkeskustelua. Luulin, että hän soittaa jonkin tärkeän puhelun, kun on kyseessä elämä ja kuolema, mutta hän vain ajankuluksi soitteli jollekin ja jutteli säästä ja kaikesta tyhjänpäiväisestä, mutta niin, että kaikki kuuli. Oudolta tuntui, että tuppisuut suomalaiset olivat alkaneet avaamaan suunsa ja kertoivat intiimitkin asiansa koko ympäristölle. Saksa on kirinyt perässä, ei täälläkään enää sen parempia olla. Minä en ole (vielä) oikein sataprosenttinen kännyn käyttäjä, sillä se on usein käsilaukussa enkä kuule sitä ja jos olen kotona meidän nelikerroksisessa talossa, en kuljeta kännykkää mukana eli en kuule sen soittoa. Meillä on edelleenkin lankapuhelimia talossa ja jos haluatte soittaa, niin olkaa ystävällisiä ja soittakaa lankapuhelimeen. Numeron löytää puhelinluettelosta.
Hyi kun oli ruma kuva! Tuli ihan paha olla...
AntwortenLöschenNiin noista kännyköistä. Voihan sen sulkea, jos ei halua olla tavattavissa. Maalla meillä on vähän pakko olla kännykkä, kun laittoivat lankapuhelimen niin kalliiksi, ettei sitä kannattanut enää pitää. Mulla on kyllä kännykkä vähän aina taskussa, mutta en paljon soittele. Enkä jaksa kaikkiin viesteihinkään vastata. Katson parhaimmat päältä. Enkä ulkona koskaan puhu pitkään, enkä sano edes nimeäni kännykkään. Yksityisasiat ovat yksityisasioita, eikä niitä tarvitse tuntemattomille pälpättää.
Tuo kuva tekee pahaa...
AntwortenLöschenMutta totta puhut: Täällä melkein kaikki kailottavat kaikki asiansa puhelimeen busseissa, ravintoloissa, kaduilla etc. Mulla tuli mitta täyteen! En ole muutenkaan puhelimessa lörpättelevää typpiä, mutta nykyään minulla on puhelin melkein aina kiinni ja ehdottomasti kiinni illasta aamuun ja viikonloput. Vain kauppareissuilla on pakko pitää auki, sillä Lumimies jää aina ihmettelemään milloin mitäkin ja vähän ajan kuluttua hänellä ei ole hajuakaan, missä Luminainen luuraa...Hän on ollut takuu.la rasittava lapsi;-) Meri on kadonnut minulta vain kerran vaateosaston tankojen väliin ollessaan about neljä vee. Hänen isänsä joka viikonloppu. Olen uahnnut laittaa Ukkoon paikantimen;-)
Makuasia, minulla ihan pieni puhelin korvakoruna..
AntwortenLöschenP.S.
AntwortenLöschenLeenan kanssa samaa mielta että miehen kans vaikeempi käydä kaupoissa kuin lasten :)
P.P.S.
AntwortenLöschenMinulla aina puhelin päällä, usein taskussa, puutarhassakin, Ei häiritse, helpottaa ja yksinkertaistaa elämää paljon. Olen paljon liikkuvaisempi: jos vaikka jotain puhelua odotan, ei tartte istua sen vieressä osottamassa..
Mua häiritsee varsinkin, että kännyyn useimmat puhuu vielä kovalla äänellä.
AntwortenLöschenMulla on känny tosin nykyään melkein aina päällä, mutta en käytä sitä kotona ollessa juuri lainkaan ja se on mulla kulun päällä ollessakin vaan hätävarana. Ärsyttää, ettei ainakaan Saksassa ole senioreille eli 'pienkuluttajille' erikseen edullista tariffia. Puhelinmyyjät yrittää mulle kaupata uutta, muka kamalan edullista tariffia, jossa jo toisesta lauseesta ymmärrän, että se on kalliimpi kuin nykyinen, jota ei virallisesti ole enää edes olemassa, mutta en kiusallakaan vaihda. Pyydän aina lähettämään kirjallisen tarjouksen, koska en puhelimitse osta mitään, mutta tähän asti ei ole tarjousta ilmestynyt ;)
Soili: Minä vahingossa vaihdoin tariffin ja nyt kyllä harmittaa senkin edestä. En soita juuri mitään enää.
AntwortenLöschenSoili: Vielä jatkoksi. Suomessa minulla onkin suomalainen prepaid-kännykkä, joka on todella paljon edullisempi kuin tämä saksalainen.
AntwortenLöschenSira: pienensin sitä kuvaa vähän, ettei ole ihan niin kamala, mutta sen olikin tarkoitus provosoida vähän. Minäkin menen ulkona johonkin nurkkaan puhumaan, jos on jostain syystä pakko puhua.
AntwortenLöschenLeena: Allumies on niin iso, että sen näkee hyvin kaupassa hyllyjen yli, se on kätevä juttu
Hannele: mutta ei kai noin korvan läpi?
Neljän lapsen äiti: kiva kun kommentoit♥
Totta kai se helpottaa enkä minäkään halua enää olla ilman, mutta en esimerkiksi tykkää, että mun miehelle soitetaan firmasta lomalle Italiaan. Ei kukaan saisi olla niin tärkeä työpaikalla, ettei häntä ilman selvitä kolmen viikon lomasta.
Soili: osta Aldin prepaid-kortti, jos vain vähän puhut
Lankapuhelin on meilläkin vielä melkein joka huoneessa, mutta siihen soittaa enää vain miehen sisko tai minä itse, kun tiedän, että Mr. Clarissalla on kännykkä aina kiinni kotona ollessaan. Ennen en vastannut tuntemattomaan numeroon, mutta sehän ei enää käy, kun kaikilla ihmisillä ja jopa virastoilla on vain kännykkä käytössä.
AntwortenLöschenMinulla on kännykkä aina kuuloetäisyydellä, olen siitä ärsyyntynyt, mutta en voi enää muuttaa tapojani. Meillä on tyttöjen kanssa ilmaiset puhelut, tulee siis puhuttua aivan liian paljon. Onneksi on handsfree, saa samalla tehtyä muutakin siinä lörpöttelyn ohessa. Muuten en ole ollenkaan puhelinihmisiä, vaan ehkä jopa ärsyttävän lyhytsanainen tuppisuu.
Luulen että puhelinkulttuuri on aikaa myöten hiukan muuttunut siitä alkuaikojen huutamisesta, mutta aina löytyy vaikkapa junanvaunussa yksi kovaääninen, jolla ei salaisuuksia näytä olevan.
Tulipas pitkä kommentti! Odotas nyt hetki, otan tässä luettelon esille niin voidaan jatkaa lankapuhelimessa juttua:)
Mitä! Ei täällä oo Allu Alaskon numeroa.
AntwortenLöschenClarissa: ihmiset tosiaan luulee, että kännykkään pitää huutaa kamalan lujaa. Kiva kokemus oli maaliskuussa Suomessa junassa, kun vaunun toisessa päässä yksi nainen kailotti kännykkäänsä, että "mulla on tää kamala norovirus, koko ajan oksettaa ja pitää juosta vessassa".
AntwortenLöschenEt varmaan osannut katsoa oikein sitä numeroa, kyllä se siellä luettelossa on yhdessä Allumiehen kanssa. Emansipoituneena olen aina pitänyt huolen siitä, että minunkin nimi on luettelossa, yleensä saksalaisilla on vain miehen nimi, mutta kyllähän siinä nyt joku tolkku pitää olla!
Kyllähän kännykkä on hyvä renki, mutta huono isäntä. Ilman en tule toimeen, mutta olipa tässä jokin aika sitten kiva olla melkein kuukausi oikeasti paikassa, jossa ei ollut verkkoa. Kännykkä on muuttanut paljon suomalaisten(kin) tapoja enkä sano mihin suuntaan. Mutta telkkaria en ole vielä kännyyn hankkinut, toki sähköpostit voin lukea sillä ja äänittää haastatteluja!
AntwortenLöschenMinulla pakkaa kännykkä unohtumaan äänettömälle, ja sitten on katastrofi jos en ole sitä esim. koko päivänä vilkaissut ja sitten on huolestuneelta suvulta puheluita, että minne olet kadonnut! :)
Helena: just niin, hyvä renki, mutta huono isäntä. Onko Suomessakin sellaisia seutuja, missä ei ole verkkoa? Meidän ystävien paikassa Burgundissa meni kauan ennenkuin sieltä pääsi kännykällä soittamaan kun taas Kiinan muurilta oli hyvä kuuluvuus, vähän ihmetytti.
AntwortenLöschenOn erämaissa, mutta tuo minun esimerkkini oli kaukaa itärajan takaa; no seuraavana vuonna siinäkin kylässä oli jo verkko. Joissakin paikoissa pitää tehdä kaikenlaisia voimistelu- ja tasapainoliikkeitä, että voi puhua kännykään; esim. meidän mökillä ennen piti seistä uunin edessä olevalla penkillä. :)
AntwortenLöschenVakava asia on sähkömagneetinen säteily, josta jotkut kärsivät. Niissä paikoissa on kännykät pidettävä suljettuina ja läppäreistä katkaistava langattomat yhteydet. Tästä ei vielä kauheasti edes tiedetä eikä kai uskota. Elämä on kamalaa, jos siitä kärsii, sillä se invalidisoi ja estää työntekoa aika tavalla.
Allu, en minä prepaidiäkään halua, ratkasevalla hetkellä se takuulla on tyhjä. Mun kännykulut on perusmaksun kanssa keskimäärin 12 euroa kuussa, eli ei kai oikein valittaa ;)
AntwortenLöschenTelekom tosiaan yrittää parhaansa että vaihtaisin.
Nykyisin pikkulapsillakin on omat kännykät.
AntwortenLöschenJoo kuva on parempi, mutta silti tulee paha olo, jos katsoo sitä. En voi sille mitään, mutta mulla on tuollaiseen aina vähän kuvottava olo.
AntwortenLöschenEn varmaan olisi sairaanhoitajan tai lääkärin ammattiin sopiva; jo omssakin ammatissa tuli joskus tilanteita, että täytyi mennä nurkan taakse.
No ei ole kiva kuva...
AntwortenLöschenMulla on ollut kännykkä vuodesta 1994,enkä enään osaisi olla ilman sitä.Aina mukana,ja jos ei ,koen jonkinlaisia vieroitusoireita.Se että se on mukana,antaa myös turvallisuuden tunteen,sillä jos tapahtuu jotain,voi aina soittaa ja pyytää apua.
Mulla se toimii myös herätyskellona....
Täällä taitaa kyllä kaikilla olla kännykät.Enkä minäkään pidä siitä,että puhutaan kovaan ääneen omia asioita vaikka bussissa,tai kuten nuoret usein tekevät,laittavat sen kännykän musiikkisoittimen niin että muutkin kuulee,ärsyttävää!
Hellyttavinta on jotkut 'isot ja tarkeat' rutistavat kannykkaansa valokuvissa/tv:ssa on kyse lounastilaisuudesta tai yhteisvalokuvasta.
AntwortenLöschenMonelle kannykka on viela statusjuttu. Se pitaa olla esilla kun se on tiettya merkkia...
Itselleni kanny on vain valine mutta ilman sita en parjaisi.
En puhu omiani julkisesti enka huuda...
Taalla huutamista kuulee paivittain...
BLOGitse
Mulla on kaksi kännykkää auki 24/7 ... mutta en varmasti huuda kun siihen puhun ja siirryn syrjään puhumaan.
AntwortenLöschenLääkärin vastaanottohuoneessa, pankissa ja virastoissa yms. äänettömällä. Jos sattuu soimaan kaupan kassalla, en vastaa.
Mutta eipä mulle juuri kukaan soitakaan ;o) itsekin vain tekstailen, otan valokuvia ja pelaan tetristä. Lankapuhelimestakin saa kiinni, siihen soittavat äiti ja Ranskassa asuvat kaverit joille lankalinjaan soittaminen on ilmaista.
Helena: pitikö seistä yhdellä jalalla?
AntwortenLöschenSauerkraut: niin alkaa olla täälläkin, perässä tullaan
Yaelian: en minäkään varmaan ilman osaisi olla, kun on monessa suhteessa kätevä ja tuntee tosiaan olonsa turvallisemmaksi ja matkoilla käytän myös herätyskellona
BLOGitse: Blackberry oli täällä pitkään statussymboli ja sitten I-phone.
Heljä: on mullakin Suomessa aina toinen känny suomalaista prepaidkorttia varten.
Ilman kännykkää voisin elää, mutta en ilman nettiä...ja niinpä minulle tänään onnistuttiin myymään puhelimeen nettiyhteys, kun olin ihan muita asioita hoitamassa. Olen siis netissä entissä enemmän...
AntwortenLöschenOlisihan se kiva välillä lörpötellä puhelimessakin, mutta ei kenelläkään ole aikaa jutella ja aina joutuu miettimään mihin aikaan kellekin voisi soittaa. Spontaanius katoaa ja sen myötä ilo...Vasta oli puhelinkin viikonlopun laukussa, enkä edes huomannut sen puuttuvan!
Täällä muuten oli hiljattain "Älä kailota" -kampanja kännykän käyttäjille. Kannatetaan! :)
Minäkään en kuule kännykän soittoa, laukusta en kuule, ja joskus kotonakaan en kuule. Mutta ehkä siihen soitetaan vain niin harvoin, minut tavoittaa enimmäkseen lankapuhelimella. Muistan, kuinka Münchenin yleisissä liikennevälineissä oli kännykkäkielto. Siitä ei ole pitkää aikaa... Ei ole enää, ja nykyään voi soitella jopa U-Bahnissa, uusi juttu sekin.
AntwortenLöschenSusadim: minäkin soitan pelkästään kännyn omistaville harvemmin kuin ennen lankapuhelimeen, kun aina ajattelen, että saatan soittaa pahaan aikaan, kun kaveri on just jossain pahassa paikassa eikä voi/halua puhua.
AntwortenLöschenkato nyt tätäkin: täällä on jo pitkään puhuttu kännykällä metrossakin, kauan sitten siellä ei ollut verkkoa, mutta ovat laittaneet vahvistimia, jotta ihmiset voivat pölöttää. Joskus haluaisin lukea ratikassa tai metrossa, mutta no chance, kailottajia on joka puolella.
Kun "kaikilla muilla" oli jo kauan ollut kännykkä, kieltäydyin sinnikkäästi hankkimasta sellaista. Mutta kun poika lähti vuodeksi valtameren taakse, ja hänen kapulansa oli mallia, joka ei siellä toimi, hän jätti sen ovelasti minulle "kokeiltavaksi". No arvaahan sen, kuinka siinä kävi. ;-) Lankapuhelimesta luovuimme viitisen vuotta sitten. Minäkään en ole mikään puhelimessa pälättäjä, kun eräässä elämäni vaiheessa sain työssä siitä tarpeekseni. Ja soitot jäävät minullakin usein kuulematta.
AntwortenLöschenLiittymässäni on markkinointisoittojen esto, niin etteivät operaattorit kovin paljon pääse tyrkytyksellään häiritsemään.
Oikeasti iloitsen kapulasta taskussani,kun kuljeksin yksin marja- tai sienimetsässä. Kun olen jo aika kömpelö jaloistani, niin saanpahan soitetuksi apua, jos satun telomaan itseni.
Mulla on känny, mutta ottaisin mieluummin lankapuhelimen. Ovat vain niin kalliita nykyään, ja varsinkin, kun ei siihen varmaan kukaan soittais. Kaiholla muistelen aikoja, jolloin ostin ensimmäisen oman puhelimeni ja sitä ihanaa pikkukasetillista puhelinvastaajaa, josta saattoi vaikka puhelinkopista soittamalla purkaa viestit. Kännykässä mulla ei edes ole vastaajaa, en halua. Ihan eri juttu. Ja olen monesti vastaamatta puhelimeen, jos ei huvita puhua.
AntwortenLöschenAnjakar: kapula onkin hyvä sana, harmi, että en sitä Saksassa juuri voi käyttää. Täällähän kännykkä on Handy, on olevinaan englantia. Saksalaiset tykkää keksiä kieleensä "englanninkielisiä" sanoja kuten beamer (englanniksi projector) tai oldtimer (englanniksi veteran/vintage car).
AntwortenLöschenii: sä uskallatkin sitten käyttäytyä niinkuin pitäis eikä olla kapulan vanki. Mäkin just taas huomasin, että eilen aamulla oli tullut tekstiviesti eli en ole vielä kännyaddikti, joka tutkii puhelintaan koko ajan.
Tuosta kännykästä vielä. Mun miehelläni on Nokia-kännykkä, jonka ostin aikanani tyttärelleni. Mutta vaikka se Nokia olikin, ei sillä voinut soittaa Suomesta käsin Saksaan, joten hänelle oli hankittava uusi. Näin mieheni sai ja joutui kännykän omistajaksi, vaikkei halunnutkaan. Nyt hän käyttää sitä vain ihan, jos on pakko ja silloinkin unohtaa laittaa sen päälle. Eikä hän perusta viesteistä lainkaan.
AntwortenLöschenTöistä ei saa soittaa lomalla, jos ei ole sovittu. Siitä pitää sitten saada palkkaa..
AntwortenLöschenMà sanon kyllà ihan suoraan "en jaksanut vastata" "oli muuta" tms. Jos sanon ettà akku on loppu, on se varmasti ihan oikeastikin ollut loppu...eriasia on sitten se ettà laitanko sen heti lataukseen vai en.
AntwortenLöschenMeillà on tààllà kotona myòs lankapuhelin ja mielestàni se on ihan outoa. Olin jo niin tottunut kànnykkàelàmààn. Muistan kyllà kun kànnykàt tulivat. Aluksi sità keskittyi kuuntelemaan kun joku puhuu puhelimessa, nyt se on jo liian arkista. Mua aluksi jopa hàvetti jos puhelin soi kun olin yleisellà paikalla, vaikka en ollut mitenkààn ensimmàisten joukossa kànnykkàà hankkimassa.