Kirsikoita ja Kirjan kansaa

Postityttö toi jokin aika sitten yllätyspaketin, jossa oli Leenan lähettämä Geraldine Brooksin kirjoittama Kirjan kansa. Brooksin nimi oli minulle tuttu kirjasta Year of Wonders, jonka muistan työkaverini lukeneen muutama vuosi sitten ja joka kertoo rutosta Englannissa, ja sitten Leenan blogista, jossa hänen rankingissaan Kirjan kansa oli vuoden 2009 parhaita kirjoja. Tuskin olisin itse täältä koskaan ostanut tuota kirjaa sekä sen hölmön saksalaisen nimen takia ("Häälahja") että kannen tekstin perusteella ja nyt Leenalle tosi kiitollinen tästä yllätyksestä, kirjasta, jota tuskin malttaa laskea kädestä.
Kirja kertoo juutalaisen haggadan (liturginen kirja, jota juutalaiset lukevan passah-juhlan aikaan) kohtalosta vuosisatojen aikana. Haggada syntyi Espanjassa convivencian aikaan, kun kristityt, juutalaiset ja muslimit viettivät rauhanomasta rinnakkaiseloa ja päätyi yhtä multikultiin Sarajevoon. Brooksin romaanissa tapaa monen monta ihmiskohtaloa, eri uskontoja, paljon „teknistä“ tietoa kirjan synnystä ja mukana on myös äiti/tytär-suhteen psykologiaa . En ole aina välttämättä ihastunut kirjoihin, joissa kaikki tapahtuu monessa eri tasossa ja eri aikakausilla, mutta jostain syystä se ei tuossa häirinnyt minua ja pääsin aina juoneen mukaan ongelmitta. Suosittelen.
Ostoslistallani on nyt (ihan niinkuin ei hyllyt notkuisi lukemattomista kirjoista) Brooksin March, joka kertoo Alcottin Pikku Naisten isästä. Siitä kirjasta Brooks sai 2006 Pulitzer-palkinnon.
Kirsikat sopivat hyvin yhteen kirjan kanssa, mutta nyt valitettavasti sekä kirsikat että kirja loppuivat.