Minulla ja kiinalaisella vieraallani oli partiohenki päällä à la yksi hyvä teko päivässä ja olimme sopineet yhteisestä lounaasta entisen työkaverimme C:n kanssa, joka on niin erikoinen, että voisi melkein antaa aihetta kokonaiseen postaukseen. C ei osaa päättää mitään ja on ollut ostamassa itselleen maljakkoa viitisen vuotta ja kyllä siinä vielä toisetkin viisi vuotta varmaan menee ennenkuin sopiva löytyy. Kävimme monessa kaupassa, mutta ei löytynyt sopivaa. Nyt oli kuitenkin pääongelmana, missä voisimme syödä. Kaupunki on täynnä ruokapaikkoja, mutta kun pitäisi päättää. Eikä suinkaan riitä, että me toiset päätämme, hän haluaa sanoa viimeisen sanan tai ainakin subtiililla tavalla antaa meidän ymmärtää, että ei pidä meidän ehdotuksista. Tunnin etsinnän jälkeen päätettiin sitten mennä sinne, minkä C tuntee eli olutravintolaan. Ihme kyllä sain pidettyä suuni kiinni, kun teki mieli sanoa, että minä en istu kauniilla ilmalla pimeään oluttupaan, jos on vaihtoehtona kiva bistro ulkona auringossa. Se oluttupa on todella kiva talvella, mutta minulle no go näin lämpimänä päivänä.
Tässä alimmassa kuvassa on miehen suvun ravintola + ulkoilmaravintola, jotka joutuivat 1920-luvulla Reinin yli rakennetun sillan uhriksi. Voitais olla vielä ravintoloitsijoita, jos ei olisi käynyt niin kepulisti, että esi-isät saivat rahat talosta ja ravintolasta ja hyperinflaatio söi ne melkein samana päivänä arvottomaksi eikä seteleitä voinut käyttää enää muuhun kuin tapetiksi. Tuolla puutarhassa olisikin nyt voinut kivasti istuskella ja nauttia hyvästä ruuasta. Mutta C olisi varmaan löytänyt monta syytä, miksi me emme olisi menneet sinne.
Tämä C täällä on kyllä sitä mieltä, että olutravintola kauniina kesäisenä syysPÄIVÄNÄ ei nyt ensimmäisenä olisi tullut mieleen ruokapaikkaa valittaessa. Ei, vaikka olisi noin hienokin.
AntwortenLöschenJos tuo C on erikoinen, niin sitä on vielä enemmän HA Schult! Menen nyt uudestaan katsomaan noita taideteoksia.
Kyllä olisitkin sopinut hyvin ravintoloitsijaksi, teillä olis varmaan pari Michelinin tähteä jo!
AntwortenLöschenNauroin tuolle C:lle, sellaisia löytyy täältäkin...
... oishan sekin makea, sellanen rahatapetti.
AntwortenLöschenVähän vaikea taitaa olla tuo C..;D
AntwortenLöschenOlutravintola näyttää ihan hyvältä,mutta kyllä hyvällä säällä on kivempi istua ulkona..
Olipa hermi,että miehesi suvun ravintola meni tuolla tavoin ja rahatkin meni,mietin oliko vähän sama juttu oman suvun karkkitehtaan kanssa,kun mitään ei jäänyt....
Perheessäni on yksi C, joka ei osaa koskaan päättää mitään, jahkaa tuntikausia yhtä ostosta ja muut pyörtyvät sitten ympärillä...ja hänkin haluaa kuitenkin sanoa sen viimeisen sanan, vaikka ei pysty päättämään edes ruokapaikasta saatikka mikä tuhannesta samanlaisesta pelargoniasta on se paras, hän tekee myös ostoksia, joita ei sitten tarvisekaan ja kaikkiin on kulunut tunteja. Mutta tämä C ei ikinä astuisi oluttupaan: Hän on äitini;-)Mutta nyt on käynyt ilmi, että Meri on perinyt jotain isoäitinsä luonteesta...Se on geeneissä!
AntwortenLöschenJaa, no ei sille maljakolle sitten paljon tarvetta ole, jos kerran noin kauan pitää etsiä ;-)
AntwortenLöschenMe olemme etsineet ruokapöytää parisen vuotta. Samoin sohvaa. Ja sitten onnistuimme valitsemaan iidet eteisen kalusteet yhdellä käynnillä... Mutta huonekaluostos lieneekin vähän eri kategoriaa.
Tuo Bierstube on kyllä mielestäni kiva, mutta kauniilla säällä olisi Biergarten ehdottomasti parempi paikka. Valitettavasti meiltä ei sellaisia löydy, mutta onhan meillä terasseja veden äärellä, varsinkin Savonlinnassa on ihania semmoisia, minne pääsee veneelläkin.
AntwortenLöschenMaikki
Clarissa: älä nyt kritisoi meidän originaaleja. Meillä on Schultin kanssa sama lempiravintola.
AntwortenLöschenHelena: no kolme tähteä olisi takuulla
Natjale: euroina vai mummonmarkkoina? Ai niin, tietenkin Ruotsin kruunuina
Yaelian: ihan sama kuin sun karkkitehtaas varmaan
Leena: olisit nähnyt, kun C oli mun kanssa Ikeassa ja valitsi euron pientä lasikulhoa, varmaan puoli tuntia lajitteli niitä ennenkuin päätti minkä ottaa. Ja ihailee mua kun olen niin spontaani, että suurempia miettimättä saatan ostaa uuden tiskiharjan ihan tosta noin vaan
kato nyt tätäkin: kyllä mä tajuan, että huonekalujen ostoon menee aikaa, mutta jos tiskiharjaa harkitsee jo vuoden, niin huonekaluihin menee koko ikä
Maikki: onhan Suomessakin vähän se kulttuuri muuttunut. Savonlinnaan tekisi muuten mieli. Kerran oltiin oopperajuhlilla ja oli aivan kamalan ilma. Olin ottanut kotoa huopia ja angorashaaleja, että jotenkin tarjettiin. Olisi kiva nähdä ne juhlat paremmalla säällä.
Eikun mummonmarkkoina. Niitä yhen markan seteleitä. No ehkä vähän muitakin. Peilin kehykset kolikoista, markka-ajan, ihan sama miltä aikakaudelta ja sitten... kai niistä penneistä pitäisi sohvapöytä tehdä?
AntwortenLöschenOih mä en kestä jahkailua ja pitkittynyttä mietiskelyä! Miten tuo C pystyy tilaamaan mitään ruokaa listalta?
AntwortenLöschenMäkin heti mietin, että sä oisit hyvin sopinut ravintoloitsijaksi kun osaat kokkailla mahtavia herkkuja ja viihdyttää vieraita :)
MaaMaa: se ruuan tilaaminen menee vähän tähän tyyliin: C tilaa paneerattua porsaanleikettä ranskalaisten perunoiden ja parsakaalin kanssa, mutta leike ei saa olla paneerattu eikä porsasta vaan vasikkaa, ranskalaisten tilalle tulee keitetyt perunat ja parsakaalin tilalle porkkanaraaste. Noinkin se asian voi hoitaa.
AntwortenLöschenKaunis ravintola.
AntwortenLöschenHannele: kiva paikka talvella, mutta ei lämpimänä syyskesäpäivänä, jolloin voisi istua ulkonakin
AntwortenLöschen