Syyskuussa kaupunkiin tulee parin vuoden välein Photokina, valokuvausalan suurmessut. Sinne isänikin tuli jo 1950-luvulla tutustumaan valokuvausalan uutuuksiin. Matka alkoi lentokoneella Turusta Tukholmaan. Passia ei Suomessa siihen aikaan saanutkaan nopeasti poliisilaitokselta vaan se piti anoa maaherralta. Finnish Airlinesilla mentiin sitten Tukholmaan ja sieltä jatkettiin matkaa junalla Kööpenhaminan kautta Kölniin. Ei tainnut olla eksymisen vaaraa Turun lentokentällä siihen aikaan.
Kölnissä löytyi yksityismajoitus isän esperantistikontaktien kautta. Messuilla meni muutama päivä ja kun oltiin jo niin keskellä Eurooppaa, niin matka jatkui sitten vielä Pariisiin. Kylläpä on suomalaispoika varmaan ihmetellyt Pariisin hedelmäkaupan tarjontaa, sillä tuskin hän oli koskaan ennen nähnyt tuoretta ananasta.
EDIT: Photokinassa mukana myös suomalaisen Henrik Malmströmin näyttely On Borrowed Time.
wau mikä mahtava matka tuo on isällesi varmasti ollut, kuvatkin ihania!
AntwortenLöschenon se vaan uskomatonta, mihin matkailussa ollaan muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana päästy! Maailma on oikeasti avoin!
ihanaa loppuviikkoa Allu <3
Tämä oli ihana, kiehtova matka menneeseen aikaan ja valokuvauksen innostavaan maailmaan. Oli myös mielenkiintoista lukea isästäsi. Maailma, Eurooppa, oli tuolloin niin paljon suurempi kuin nyt.
AntwortenLöschenOletko sinä osallistumassa Photokinaan?
(Ja kiitos arvontalinkityksestä!)
Olipa mielenkiintoista lukea ja nähdä kuviasi isäsi matkasta.Ja mielenkiintoista myös kuulla,että hän harrasti esperantoa.
AntwortenLöschenKuten MaaMaakin tuossa sanoo,uskomattomasti ollaan matkailussa edistytty:-)
Otsikosta päättelin että täällä kinataan jostain kuvista..
AntwortenLöschenTuo on varmasti ollut mielenkiintoinen matka tuohon aikaan.
Lentokenttäkin kuin bussipysäkki..melkein toivoo että olisi vieläkin.
Kylla on kaikki kehittynyt ja kasvanut ihan mielettomasti noista ajoista.
AntwortenLöschenVanhat valokuvat on ihania muistoja...
MaaMaa: ei moni nykyajan nuori varmaan voi kuvitellakaan, millaista se ennen oli. Itsekin vielä usein muistelen, miten tullissa tutkivat ihmisten tavaroita ja nyt vaan mennään autolla maasta toiseen eikä huomata rajoja ollenkaan.
AntwortenLöschenlumiomena: taidan tässä vain jatkaa tätä sairastelua enkä oikein jaksa lähteä, vaikka kaupungissa olisi tosi hienoja valokuvia näytillä
Yaelian: isä puhui esperantoa ja selvisi sillä niin hyvin, että jotkut matkatutut alkoivat opiskella kieltä, vaikka osasivat hyvin muita kieliä. Isällä oli joka maassa kontakteja ja meillä kävi aikanaan vaikka minkämaalaisia vieraita.
Sirokko: aina minäkin toivon, että pääsisi lentämään pienemmältä kentältä. Helsinki on kyllä ihan o.k. vielä verrattuna moneen isoon kenttään.
BLOGitse: kiva katsella vanhoja kuvia, hain ne esiin, kun luin lehdestä Photokinasta.
Nii-in, tuo oli sitä aikaa, kun kaikki oli vielä mustavalkoista, rauhallista, yksinkertaista, ehkä jopa onnellisempaa kuin nyt. Ananastahan me emme enää ihmettele, mutta mitä me sitten ihmettelemme? Eikö mitään? Pitää oikein miettiä, ehkä nyt jotain vielä löytyy.
AntwortenLöschenClarissa: ananasta purkissa taisi tulla Amerikan tädin paketissa sinisen Maxwell-kahvipurkin mukana.
AntwortenLöschenAivan ihania kuvia - ja varmasti mieleenjäänyt matka. Mutta kyllä nyt Turun kentällä on suuri vaara eksyä, sillä on peräti kaksi terminaalia, toinen halpalentoyhtiölle.
AntwortenLöschenHyvää toipilasaikaa, toivottavasti paranet pian!
Helena: oli se mieleenjäävä matka, oli mm. kuulemma nähnyt Pariisissa näköradion, joita ei Suomessa vielä tunnettu.
AntwortenLöschenOi niintä aikoja. Varmasti ikimuistoinen matka.
AntwortenLöschenHienoja kuvia! Matkailu oli silloin tosiaan ihan toista kuin nyt!
AntwortenLöschenEsperanton avulla kyllä matkaillaan nykyisinkin, vaikkapa Pasporta Servon kautta. Ks. esim. http://esperantohelsinki.wordpress.com/2010/01/25/pasporta-servo-on-uudistunut/
Majoittajia on tämänvuotisen listan mukaan 1450 ja heitä on 91 maassa. Itse en ole käyttänyt tätä systeemiä, mutta esperanto on kyllä rikastuttanut monta lomamatkaa, kun on saanut paikallisia asukkaita oppaiksi oudoissa kaupungeissa. Varsinaisista esperantotapahtumista puhumattakaan... :-)
Vihreätniityt: kyllä se tärkeä etappi oli suomalaiskaverille
AntwortenLöschenAnjakar: välillä harmittaa, etten alkanut opettelemaan, vaikka on mulla vieläkin alkeiskirja.
Ihana kertomus isästäsi. On mukavaa, että tiedät tarinan valokuvien takana ja että vielä jaoit sen meidän kanssa.
AntwortenLöschenOlen tänään aamuvuorossa, joten ihanaa perjantaita!