Jos olisin bloggaillut 10v sitten

Absurdi ajatus, sillä en tiennyt edes blogien olemassaolosta mitään 10v sitten. Töissä kyllä tuijotin tietsikkaa kymmenenkin tuntia päivässä ja surffailin netissä, mutta etsin sieltä aivan eri asioita kuin blogeista löytyy. Ensimmäinen kohtaaminen blogin kanssa oli paljon myöhemmin, kun tuttavien poika sai harjoittelupaikan filmiyhtiöstä Pekingistä ja kirjoitti sieltä käsin matkapäiväkirjaa, jota hän nimitti "Blog". Silloin ei tullut vielä mieleenkään, että itse osaisin joskus sellaisen saada aikaan.
10v sitten olisin varmaan haukkunut kamalasti anoppiani ja yhtä paljon nuorta kokematonta jänishousuista pomoani, joka sitten onneksi "kehuttiin pois" toisiin tehtäviin.
Olisin varmaan pyytänyt teiltä neuvoa, minne kannattaisi laittaa esille tämä lahjaksi saamamme kamkaunis ja kookas suurennos langon tyttärestä. Meistä se oli niin arvokas, ettei sitä voinut laittaa lainkaan näytille, sellainen pitää panna piiloon tallelokeroon.

Digikamerasta ei ollut tietoakaan ja kun olen ollut laiska liimaamaan kuvia albumeihin, on vähän vaikea rekonstruoida kymmenen vuoden takaisia aikoja. Varmaa on ainakin, että olimme pääsiäisenä ystäviemme luona Burgundissa, se oli traditio siihen aikaan.
Kaikkein tarkimmat muistot on syyskuun 11. päivästä, jolloin otin iltapäivän vapaata töistä ja autoradiossa kuulin lähetyksen, jota luulin kuunnelmaksi, kunnes tajusin, että se oli totta. Ne lentokoneet tosiaankin lensivät päin World Trade Centeriä. Olin kahvilla ystäväni Deen kanssa ja kahvilan viereisen B&O-kaupan televisiot olivat päällä ja ihmiset katsoivat uutislähetystä.
Neljä päivää sen jälkeen lensimme Kiinaan ja ensimmäistä kertaa minulta otettiin kynsiviila pois mahdollisena tappoaseena. Suurin osa Kiinan matkan valokuvista meni paluumatkan tarkoissa läpivalaisuissa pilalle, ainoastaan filmirullien sisimmäiset kuvat olivat käyttökelpoisia.

Lokakuun lopussa annoimme talomme avaimet kylppärifirmalle ja häivyimme viikoksi Etelä-Tiroliin ja palatessamme kylppäri oli renoveerattu. Kylpyamme oli saanut kenkää ja olin saanut kauan haaveilemani bidet-altaan.

Ruokapäiväkirjani mukaan meillä oli jouluna anoppi ja lanko kylässä ja tarjosimme heille lohikeittoa, ankkaa kurttukaalin ja pipariknöödeleiden kanssa ja jälkiruokana uuniomenoita. Molemmista vieraista olisi varmaan riittänyt stooreja kerrottavaksi vaikka millä mitalla. Oi niitä aikoja!