Dienstag, 22. Februar 2011

Jos olisin bloggaillut 10v sitten

Absurdi ajatus, sillä en tiennyt edes blogien olemassaolosta mitään 10v sitten. Töissä kyllä tuijotin tietsikkaa kymmenenkin tuntia päivässä ja surffailin netissä, mutta etsin sieltä aivan eri asioita kuin blogeista löytyy. Ensimmäinen kohtaaminen blogin kanssa oli paljon myöhemmin, kun tuttavien poika sai harjoittelupaikan filmiyhtiöstä Pekingistä ja kirjoitti sieltä käsin matkapäiväkirjaa, jota hän nimitti "Blog". Silloin ei tullut vielä mieleenkään, että itse osaisin joskus sellaisen saada aikaan.
10v sitten olisin varmaan haukkunut kamalasti anoppiani ja yhtä paljon nuorta kokematonta jänishousuista pomoani, joka sitten onneksi "kehuttiin pois" toisiin tehtäviin.
Olisin varmaan pyytänyt teiltä neuvoa, minne kannattaisi laittaa esille tämä lahjaksi saamamme kamkaunis ja kookas suurennos langon tyttärestä. Meistä se oli niin arvokas, ettei sitä voinut laittaa lainkaan näytille, sellainen pitää panna piiloon tallelokeroon.



Digikamerasta ei ollut tietoakaan ja kun olen ollut laiska liimaamaan kuvia albumeihin, on vähän vaikea rekonstruoida kymmenen vuoden takaisia aikoja. Varmaa on ainakin, että olimme pääsiäisenä ystäviemme luona Burgundissa, se oli traditio siihen aikaan.
Kaikkein tarkimmat muistot on syyskuun 11. päivästä, jolloin otin iltapäivän vapaata töistä ja autoradiossa kuulin lähetyksen, jota luulin kuunnelmaksi, kunnes tajusin, että se oli totta. Ne lentokoneet tosiaankin lensivät päin World Trade Centeriä. Olin kahvilla ystäväni Deen kanssa ja kahvilan viereisen B&O-kaupan televisiot olivat päällä ja ihmiset katsoivat uutislähetystä.
Neljä päivää sen jälkeen lensimme Kiinaan ja ensimmäistä kertaa minulta otettiin kynsiviila pois mahdollisena tappoaseena. Suurin osa Kiinan matkan valokuvista meni paluumatkan tarkoissa läpivalaisuissa pilalle, ainoastaan filmirullien sisimmäiset kuvat olivat käyttökelpoisia.

Lokakuun lopussa annoimme talomme avaimet kylppärifirmalle ja häivyimme viikoksi Etelä-Tiroliin ja palatessamme kylppäri oli renoveerattu. Kylpyamme oli saanut kenkää ja olin saanut kauan haaveilemani bidet-altaan.

Ruokapäiväkirjani mukaan meillä oli jouluna anoppi ja lanko kylässä ja tarjosimme heille lohikeittoa, ankkaa kurttukaalin ja pipariknöödeleiden kanssa ja jälkiruokana uuniomenoita. Molemmista vieraista olisi varmaan riittänyt stooreja kerrottavaksi vaikka millä mitalla. Oi niitä aikoja!

17 Kommentare:

  1. Hymyilen. Tämä oli ihana kurkistus aikaan kymmenen vuotta sitten. Maailma muuttuu, vaikka tuntuu kuin vuosi 2001 olisi vasta ollut. Isoin muutos tietokonemaailman suhteen on varmasti digikameroiden yleistyminen ja sosiaalisen median aukeneminen monille.

    AntwortenLöschen
  2. Hellanlettat kun on söpö kuva!Kai lankokin on huomannut että arvostatte sitä noin paljon:)
    Kesällä 2008 aloitin oman blogini, mutta milloin kuulin tuon sanan eka kertaa, ei tule mieleen.
    Pitääpä yrittää palauttaa mieleen aika 10 vuoden takaa. Ainut asia joka heti tulee mieleen aivan tarkasti on tuo 11.9.

    AntwortenLöschen
  3. Vai oli sen blogin nimi blog, luovaa ;) Heh...taisi olla ensimmàisià blogin pitàjià. Minà tajusin mikà on blogi vasta pari viikkoa ennen omani aloittamista.
    Mielenkiintoinen juttu tuo sinun ruokapàivàkirjasi. Kirjoititko sinne vain vieraille tarjoilemasi ruoat ja juhlaruoat vai ihan kaikki arkisetkin pòperòit? Pidàtkò tuota pàivàkirjaa edelleen vai oliko se vain silloin kymmenen vuotta sitten? Jos pidàt vielàkin niin siinàpà sinulle oiva blogiaihe, lukisin mielellàni :D

    AntwortenLöschen
  4. lumiomena: kyllä on tosiaan ollut valtava muutos. Nyt ei voi edes tajuta, että on ollut aika, jolloin ei omistanut digikameraa.
    Clarissa: alapas vaan tekemään
    Ciacy: ei sen blogin nimi blog ollut vaan minä kuulin silloin ekaa kertaa blog-sanan. Sitä ennen tunsin vain lokikirjan. Olen kirjoittanut ylös menyyt, jos meillä on ollut vieraita syömässä. Näin voi varoa tarjoamasta aina samaa ruokaa samoille ihmisille.

    AntwortenLöschen
  5. 10 vuodessa ehtii tapahtua niin paljon...Nykyaika menee niin kamalan nopeasti eteenpäin.
    Mutta tuo pikkuinen on varmaan kuvattu appeni puutarhassa, niin samanlainen tausta ja samanlainen linnunruokintapaikkakin.

    AntwortenLöschen
  6. Tämän haasteen vastauksia on ollut kiva lukea,ja kiva,että sinäkin sen teit. Vaikka olin IT-alan yrityksessä töissä,en minäkään blogeista tiennyt ennenkuin joskus 5 vuotta sitten.
    Voi harmi niitä pilalle menneitä Kiinan-kuvia!

    AntwortenLöschen
  7. Heippa Allu! Sulle on jotain blogissani(ja uusia kysymyksiäkin;D)

    AntwortenLöschen
  8. Minä en uskalta<nut sulkea ilalla konetta, kun en ollut varma osaanko sen sitten yksin ollessa aamulla avata;-)

    Sain juuri Kiinasta punaisen kimonon johon mahdun vain ihmeellä...

    Kuvia suren. Minulla on jokaikisestä vodesta tehty albumi kummallekin lapselle sekä lisäksi vielä kuin kopiona omat albumit, vain sillä erolla että toisissa enempi meidän ystäviä (mm. Saksasta) ja toisissa lasten omia ystäviä.

    Syyskuun 11. ei unohdu keneltäkään ikinä.

    AntwortenLöschen
  9. Mitähän muuta teidän tallelokeroon mahtuukaan? Saanko sinun ruokapäiväkirjat tutkimusaineistoksi? ;-)

    Minulla ei ollut telkkaria vuonna 2001, joten minun oli pakko lähteä sisareni luo katsomaan uutisia tapahtumasta, koska en vaan voinut sitä muuten käsittää. - Monilla suomalaisilla varmaan tähän hieman verrattava on Estonian onnettomuus, joka upposi 28.9.1994. Heräsin varhain aamulla kun asuintaloni yllä lensivät jatkuvasti helikopterit TYKS:iin. Sitten radiosta kuulin uutiset.

    AntwortenLöschen
  10. Uskomattoman kuuloista on aika 10 vuotta sitten. Eivät sitä tulevat sukupolvet kuitenkaan usko :)
    Itse kuulin ensimmäisen kerran blogi-sanan vuonna 2006, kun meitä lähti 5 opettajaa kurssille, jonka aiheena olivat Blogit ja wikit. ihmetytti silloin kurssille mennessä, mitähän siellä oikein opetetaan.

    Oman blogin perustin sitten 2007. Enkä ollenkaan ymmärtänyt, mihin ryhdyn. Ajattelin alun perin kirjoittavani blogialustalle asioita muistiin itselleni tulevaa käyttöä ja mahdollista dementiaa varten. Mutta bloggailuhan veikin mukanaan - eikä yhtään ainakaan kaduta.

    AntwortenLöschen
  11. Sira: tyttö asuu kyllä Berliinissä, mutta kuva on otettu äitinsä äidin pihassa Niedersachsenissa
    Yaelian: voi kiitos♥
    Leena: minäkin tunsin Suomessa naisen, joka teetti molemmille lapsille omat albumit, ettei tule koskaan riitaa kuvista
    Helena: no siinähän olisikin tutkimuksen aihetta mun sapuskoissa. Estonian muistan kuulleeni aamulla radiosta ja se oli kauhea uutinen, kun veljeni oli juuri menossa Viroon, mutta sitten sanoivat, että laiva oli Ruotsista.
    Kirlah: taas PISA-pisteitä Suomen kouluille, kun opettajille opetettiin tuollaista niin aikaisin. Täällä eivät taida vieläkään opettaa.

    AntwortenLöschen
  12. 10 vuotta sitten... en surffaillut vielä kovinkaan paljon, saatoin kirjoittaa ihan oikeita kirjeitä, otin säästeliäästi kuvia jne. En kyllä muista, milloin tajusin blogeista jotain, ei siitä taida vielä niin pitkää aikaa olla...

    AntwortenLöschen
  13. kato nyt tätäkin: minä kyllä käytin työssäni paljon nettiä

    AntwortenLöschen
  14. Allu: No Niedersachsenissahan se minun appenikin asui. Siitä varmaan tuo yhtänäköisyys,

    AntwortenLöschen
  15. Heh, outoja sukulaisia, ruokapäiväkirjaa.. sinullahan riittää mielenkiintoisia paljastuksia vielä seuraavaksikin kymmeneksi vuodeksi.

    AntwortenLöschen
  16. Ai noinko se menikin tuo blog juttu...ei tàà blondi ihan tajunnut, heh :-o

    AntwortenLöschen
  17. Kiva kurkata sunki 10 vuoden takaisiin juttuihin :)
    Mullakin kävi mielessä 9/11 kun kirjoitin omaani - se oli hätkähdyttävä päivä, ja sitä seuraavat ajat myös. En ikinä unohda sitä päivää: se on yksi niitä 'missä olit siloin kun...' -kysymyksiä vielä vuosikymmenien päähän.
    Käsittämätöntä että siitä on jo 10 vuotta ... elämä jatkuu, onneksi

    AntwortenLöschen