Montag, 19. September 2011

Syyssunnuntaina

käytiin kävelyllä tämän linnan puistossa

ja mentiin läheiseen museoon katsomaan saksalaisen taidemaalarin, dadaistin ja karikaturistin Georg Grosz'in näyttelyä. Pidän hänen kriittisistä ja groteskeista porvaristokuvauksistaan ja värit miellyttävät silmääni.

Iltapäivällä juhlittiin kummipojan synttäreitä. Mukana oli hänen 3v velipuolensa Martin, joka on maailman söpöin pikkupoika. Nuoriso oli alkanut kokeilla isoäidin vanhaa levysoitinta ja taustalla soi huonolaatuinen jazz-levy. Pikku-Martin totesi, että musiikki on tylsää ja kysyi eikö voitaisi laittaa Mozartia CD-soittimeen. Kotiin lähtiessään Martin tuli antamaan minulle kättä ja sanoi kohteliaasti " Auf Wiedersehen, Allu" ja meni sitten Allumiehen luokse ja sanoi "Auf Wiedersehen, Allumies", pikku gentleman.

Kommentare:

  1. Piti oikein katsoa, kuka tuo Georg Ehrenfried Groß oikein on, koska en ennestään tuntenut. Kiitos sivistämisestä.
    Tässä meitä ei onneksi tarvitse sivistää: näkemiin ja kiitos kuuluvat meidänkin pienten sanavarastoon (ei niin yleistä nykypäivänä), vaikka kättelyähän ei täällä niin harrasteta.

    Mozartilla on hyvä vaikutus lapsiin ja aikuisiin. Don Campbellin kirja "Mozart-effekten" Musikens oanade kraft att hela kropp och själ on mielenkiintoista luettavaa. Löytyy varmaan monella kielellä.

    AntwortenLöschen
  2. Onpa kohtelias nuori herra:D
    Kuten Clarissa tuossa kirjoittaakin,lapset tykkäävät Mozartista,sen olen itsekin huomannut.
    Hieno linna!

    AntwortenLöschen
  3. Clarissa: kolme muuta paikalla ollutta lasta ei kyllä olleet niin kohteliaita. Heille piti vanhempien sanoa, että sanokaas nyt näkemiin ja he mennessään sitten jotain huutelivat. Ei saksalaiset lapset normaalisti ihan noin kohteliaita ole eikä varsinkaan kolmen vanhat.
    Mozart on tosiaan hyvä alku klassiseen musiikkiin. Meillä on oopperassa joka vuosi Taikahuilu lapsille, oltiin siellä kerran kummipojan kanssa. Ennen meillä oli nauhalla kiva saksalainen lasten musikaali Motz & Arti, jossa Mozartin talossa herää kaksi Mozart-kuulaa henkiin ja lähtee karkkirasiasta ulos seikkailemaan ja sitten tauluista lähtevät Wolfgang Amadeus ja Nannerl sun muut ulos. Hienosti opetettu lapsille Mozartia.
    Yaelian: harvinainen pieni gentleman ja ihan oma-aloitteisesti teki kaiken, ei hä ole mitenkään "drilled".

    AntwortenLöschen
  4. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Kohteliaisuus ja hyvät tavat, kun ne opitaan jo lapsena, ne sujuvat luontevasti läpi koko elämän.
    Upea puisto!

    AntwortenLöschen
  5. Minä olen huomannut samoin, että lapset tykkäävät klassisesta. Meillä Lasten oma Sibelius-levy soi tiuhaan kaikenmaailman Hevisaurusten ym. rinnalla.

    Meillä muuten lasten päiväkodissa on tapakasvatuksena kättely: kun lapset lähtevät kotiin, tulee heidän hyvästellä päiväkotiryhmänsä aikuinen kättelemällä tätä. Minusta tuo on kaunis tapa ja kyse on ihan kunnallisesta päiväkodista.

    Teillä on ollut ihanan oloinen viikonloppu.

    AntwortenLöschen
  6. Tuo mitä Katja kertoi kättelemisestä, pitää paikkansa yleisemminkin. Päiväkodeissa hyvästellään kättelemällä, samoin ala-asteella,opettajasta riippuen kuudenteen luokkaan saakka ja siihen se sitten tyssähtää. Todella vahinko, kun sentään on jo saatu hyvä alku "mannermaisille" käytöstavoille.

    AntwortenLöschen
  7. Georg Grosz on mielenkiintoinen tuttavuus, vaikka en olekaan häntä kädestä tervehtinyt - vielä. ;-)

    Meillä onneksi viikonloppuna oli ihana ulkoilusää, mutta nyt taas sataa kaatamalla.

    AntwortenLöschen
  8. Marjatta: niinhän se on
    Katja: onpa hienoa, että opettavat päiväkodissa. Saksassa on tärkeää sanoa aina myös toisen nimi ja oli niin ihmeellistä, että tuo Martin oli siinä tunnin verran ja oli sinä aikana rekisteröinyt meidän kahden uuden tuttavuuden nimet, vaikka porukkaa oli yhteensä 15 henkeä. Hän on nähnyt meidät kerran vuoden ikäisenä eikä meistä muutenkaan puhuta heillä, kun ei ole suoraa kontaktia. Ja erikoista oli, että kun vanhemmat sanoivat, että lähdetään kotiin, poika alkoi hyvästellä kaikki jo ennen vanhempiaan.
    Clarissa: harmi tosiaan, että unohtuu sitten tavat. Meillä on Suomessa aikuinen kummityttö, joka ei edes sano päivää kun nähdään. Yritin kerran vähän saada kontaktia aikaan s-postin kautta, mutta ei tullut vastausta ja äitinsä sanoi, että "ei kai sen o pakko sulle vastata". Mitäs siihen sanot?
    Helena: hyvä tyyppi se Grosz, olen aina pitänyt. Otto Dix on myös hyvä. Meillä on tänään "vain" +18C ja aurinkoista, mutta huomiseksi on luvassa lämpimämpää.

    AntwortenLöschen
  9. Clarissa: Oli mielenkiintoista kuulla, että kättelytapa olisi käytössä suomalaisissa päiväkodeissa yleisemminkin, koska lastemme aiemmassa päiväkodissa tuota tapaa ei ollut. Mutta hyvä, että kättely on kunniassa pikkulapsuudessa. Olisipa tosiaan isompanakin!

    AntwortenLöschen
  10. Pakko kommentoida ihan idioottimaisesti. Luin, että on kerran nähnyt meidät vuoden ikäisinä. Tässä näkee, miten tärkeitä oikeinkirjoitus ja sisälukutaito ovat. :D
    (selitys: nähnyt meidät vuoden ikäisenä ei tarkoita samaa kuin nähnyt meidät vuoden ikäisinä)...höpöhöps, mutta alkoi naurattaa ihan kunnolla tseäni.

    AntwortenLöschen
  11. Lilas: no niin, jotenkin se kuulosti minustakin ihan kummalliselta, mutta en kuitenkaan osannut korjata. Olen ollut liian kauan pois Suomesta ja nimenomaan toi sanajärjestys usein vippaa. Kiitos kommentistasi!

    AntwortenLöschen