niin mikä estää minua laittamasta äidin 1960-luvulla ostamaa Arolan kutomon ponchoa päälleni. Samantyylinen näkyy olevan ebayssa myynnissä sadalla dollarilla.
Voi miten upea poncho! Tuosta ei kyllä mitenkään uskoisi, että se on 60-luvulta!
Niin se muoti kulkee sykleittäin... muistan, että minullakin oli lapsena sinivalkoinen poncho ja siskolla joku punasävyinen. Tulee ihan nostalginen olo. :-)
Ihana poncho! Olen aina tykännyt niistä! Minulla on pari yksiväristä Perusta ostettua ponchon tapaista,ja sitten musta ja valkoinen poolokauluksellinen poncho.Ihania talven säässä täällä:)
Hippu: taas tuli todistettua, että mitään ei saisi heittää pois, mutta missäs säilyttää sitten kaiken, se on se ongelma Yaelian: ne perulaiset onkin todella kauniita
Upae ja arvokas perintöponcho!! Eilen juuri otin esille tiilenpunaisen pehmeän ponchon,jonka sisälle menen talvisin lämmittelemään kun iltamyöhällä alkaa paleltaa tässä koneen edessä:-) Olen kutonut ja virkannut aikoinani ponchoja näille lapsille ja nyt tyttö on vihjannut, että voisin kutoa hänelle jonkun ponchontapaisen neuleen.
Kyllä sun Allu kelpaa olla taas muoti-ikoni! Odotan juuri postissa siskon tekemää ponchoa, mutta kun se posti kulkee hitaasti (perjantaina lähtenyt matkaan eikä vieläkään perillä). Ja toinen muotivaate on luhkka, saamelaisten perinteinen ulkoilmavaate (pieni viitta), löytyy esim. täältä: http://www.fjallraven.fi/tuotteet/Takit/luhkka
Clarissa: tuo Helenan kunnianimitys muoti-ikoni imarteli niin että huomannut sinua lainkaan, sorry. Eiköhän poncho olis aika helppo tehdä, kun ei ole kantapäätä.
Siis ei todellakaan mikään estä! Jos tuollaisen omistaisin, päälleni pujottaisin. Minullakin oli 60-70-lukujen taitteessa mieluinen poncho, jonka käytin loppuun.
Oi, vanha kunnon Arolan kutomo ja kauniit villapuseot sekä -takit. Kaunis on tuo Sinunkin ponchosi. Siinä nähdään, että hyvä malli ja työ kestävät aikaansa eli ovat käyttäjälleen ikuisia.
Tuo äitisi poncho on ihana. Ihan kateeksi käy. Taitaa olla parasta, että teen itsellenikin ponchon, kun sain Sinulta muotivinkin, Sinä muoti-ikonitar!!! Onko Sinulla sukan kantapään kanssa ongelmia? Jos, niin siinä voin auttaa Sinua mielelläni..... Kudoin viime syksynä ihan liikaa kaikenlaista, ja siitäkös oikea olkapääni ärtyi. Nyt on mennyt puoli vuotta sen hoidossa, eikä loppua näy, mutta mitäs pienistä. Kyllä minä tuollaisen ponchon voin saada kudottua, vaikka kalkkia onkin olkapäässä.Parempi kalkkia olkapäässä kuin päässä!!!
Ostin mustan ponchon viisi vuotta sitten. Olivatkohan ne silloinkin muodissa? Muistatko. Pojat ovat käyttäneet sitä Halloween kaapuna. Nyt taidankin omia sen taas itseleni. Jos joku luuleen minua noita-akaksi niin sitten luulee!
Voi miten upea poncho! Tuosta ei kyllä mitenkään uskoisi, että se on 60-luvulta!
AntwortenLöschenNiin se muoti kulkee sykleittäin... muistan, että minullakin oli lapsena sinivalkoinen poncho ja siskolla joku punasävyinen. Tulee ihan nostalginen olo. :-)
Ihana poncho! Olen aina tykännyt niistä! Minulla on pari yksiväristä Perusta ostettua ponchon tapaista,ja sitten musta ja valkoinen poolokauluksellinen poncho.Ihania talven säässä täällä:)
AntwortenLöschenHippu: taas tuli todistettua, että mitään ei saisi heittää pois, mutta missäs säilyttää sitten kaiken, se on se ongelma
AntwortenLöschenYaelian: ne perulaiset onkin todella kauniita
Upae ja arvokas perintöponcho!! Eilen juuri otin esille tiilenpunaisen pehmeän ponchon,jonka sisälle menen talvisin lämmittelemään kun iltamyöhällä alkaa paleltaa tässä koneen edessä:-)
AntwortenLöschenOlen kutonut ja virkannut aikoinani ponchoja näille lapsille ja nyt tyttö on vihjannut, että voisin kutoa hänelle jonkun ponchontapaisen neuleen.
Kyllä sun Allu kelpaa olla taas muoti-ikoni! Odotan juuri postissa siskon tekemää ponchoa, mutta kun se posti kulkee hitaasti (perjantaina lähtenyt matkaan eikä vieläkään perillä). Ja toinen muotivaate on luhkka, saamelaisten perinteinen ulkoilmavaate (pieni viitta), löytyy esim. täältä: http://www.fjallraven.fi/tuotteet/Takit/luhkka
AntwortenLöschenHelena: nimenomaan, muoti-ikoni olen. Pitäiskin poiketa Fjällrävenin kauppaan ja kysyä luhkkaa. Ymmärtääköhän saksalainen mun väärää ääntämistä?
AntwortenLöschenClarissa: tuo Helenan kunnianimitys muoti-ikoni imarteli niin että huomannut sinua lainkaan, sorry. Eiköhän poncho olis aika helppo tehdä, kun ei ole kantapäätä.
AntwortenLöschenLättsmickrad?
AntwortenLöschenSiis ei todellakaan mikään estä! Jos tuollaisen omistaisin, päälleni pujottaisin.
AntwortenLöschenMinullakin oli 60-70-lukujen taitteessa mieluinen poncho, jonka käytin loppuun.
Nurkkalintu: oli eilen jo päällä
AntwortenLöschenOi, vanha kunnon Arolan kutomo ja kauniit villapuseot sekä -takit. Kaunis on tuo Sinunkin ponchosi. Siinä nähdään, että hyvä malli ja työ kestävät aikaansa eli ovat käyttäjälleen ikuisia.
AntwortenLöschenMarjatta: Arola oli aikanaan suuri nimi. Ei ole onneksi koitkaan käyneet ponchon kimppuun.
AntwortenLöschenTuo äitisi poncho on ihana. Ihan kateeksi käy. Taitaa olla parasta, että teen itsellenikin ponchon, kun sain Sinulta muotivinkin, Sinä muoti-ikonitar!!!
AntwortenLöschenOnko Sinulla sukan kantapään kanssa ongelmia? Jos, niin siinä voin auttaa Sinua mielelläni..... Kudoin viime syksynä ihan liikaa kaikenlaista, ja siitäkös oikea olkapääni ärtyi. Nyt on mennyt puoli vuotta sen hoidossa, eikä loppua näy, mutta mitäs pienistä. Kyllä minä tuollaisen ponchon voin saada kudottua, vaikka kalkkia onkin olkapäässä.Parempi kalkkia olkapäässä kuin päässä!!!
Maija: olen mä joskus kantapään tehnyt, mutta aina pitää kyllä saada ohje. Jos sulla on helppo ohje, lähetä vaikka s-postissa.
AntwortenLöschenOstin mustan ponchon viisi vuotta sitten. Olivatkohan ne silloinkin muodissa? Muistatko. Pojat ovat käyttäneet sitä Halloween kaapuna. Nyt taidankin omia sen taas itseleni. Jos joku luuleen minua noita-akaksi niin sitten luulee!
AntwortenLöschenUpea on ponchosi. Vaidetaanko?
Vihreätniityt: ei vaihdeta, kun en halua leikkiä noita-akkaa, luulevat vielä todeksi
AntwortenLöschen