Elefantteja ja Bollywoodia

Jaipur, Rajasthanin osavaltion pääkaupunki, on saanut lisänimen Pink City, koska siellä on paljon punertavasta hiekkakivestä rakennettuja taloja. Meillä oli aamulla ensimmäisenä ohjelmassa vähän kaupungin ulkopuolella oleva Fort Amber. Matkaopas yritti siirtää menoa tuntia aikaisemmaksi, mutta jo aikaisemmin mainitsemani känkkäränkkä baijerilaisherra ei suostunut (kun kerran alkuperäisissä suunnitelmissa lukee että mennään kello 9), vaikka kaikki muut 21 henkeä olisivat lähteneet jo kahdeksaksi. Me päätimme yhden kivan sveitsiläispariskunnan kanssa ottaa taksin ja mennä sinne jo kahdeksaksi ja se olikin hyvä päätös. Oli kivaa ajella aikaisemmin aamulla taksilla ja katsoa, miten ihmiset ja elefantit olivat matkalla töihin. Amberiin pääsee elefantin selässä. Elefantit saavat kiivetä sinne korkeintaan 3-4 kertaa päivässä ja niillä on kahden viikon vuosiloma (taitavat olla kuljetusalan ammattiliitossa).

Me emme menneet elefantilla vaan taksi ajoi meidät ylös asti. Olimme ensimmäisenä kassalla ja saatoimme kaikessa rauhassa katsella palatsia ennenkuin turistiryhmät saapuivat.
Esimerkiksi tämä kuva on uskomaton, siinä ei ole yhtään ihmistä ja tuntia myöhemmin ei palatsia juuri nähnyt ihmismassoilta.

Palatsista löytyi vaikka mitä ihmeellistä, hyväkuntoinen hamam-kylpylä, vessoja, erikoinen vesipumppu ja mielettömän upeita peiliseiniä. Tähän kuvaan tuppasi yksi saksalaisturisti mukaan.

Tuulten palatsin fasaadi on Jaipurin tunnetuin nähtävyys ja ehkä koko Rajasthanin upein.

Vaikka meillä oli aamulla ollut aikainen herätys, päätimme silti lähteä sveitsiläisparin kanssa illalla elokuviin. Taksi vei meidät Jaipurin keskustaan ja lupasi odottaa, kunnes tulemme (tunteja myöhemmin) elokuvista. Kävimme ensin (hotellin seisovan pöydän asemasta) syömässä oikein kunnon intialaisessa ravintossa ja sain vihdoinkin oikein spicy food ja sen jälkeen menimme isoon elokuvateatteriin, vaikka emme edes tienneet, mikä filmi siellä menee, mutta samapa tuo, eihän me hindiä ymmärretä kuitenkaan. Elokuva, pidetty action leffa Ra.One,  alkoi puoli kymmeneltä illalla ja päätimme jo alunperin lähteä pois puoliajalla. Kyllä se oli sellainen kokemus, että kannatti ehdottomasti. Intialaiset menevät kuin jalkapallofanit filmin mukana, siihen verrattuna saksalaiset katsojat ovat hiirenhiljaisia. Mikä meitä myös yllätti oli se, että siellä oli aina koko perhe mukana, jollakin sylivauva ja meidän takana istui kaksi 4-5v pikkupoikaa eivätkä he olleet moksiskaan, vaikka ääni oli aivan kamala ja välillä musiikki oikein pelottavaa. Leffa oli pääasiassa hindiksi, mutta kyllä me aika hyvin pysyttiin kärryillä ja saattoihan sitä välillä ihan vaan antaa silmän levätä ja katsella tuota King of Bollywood.

EDIT: hoono soomi, taas jäi näköjään partitiivi tuosta viimeisestä sanasta.