Ällätikku kädessänsä
mummo mua opettaa:
- Tuo on Tee, tuo on Ässä,
tuo on itse iso Aa.
Tuossa Koo ja tuossa Ämmä,
tuossa Ähvä, tuossa Ree.
Tämä, mitä kukko näyttää,
se on oikein kova Pee. - Einari Vuorela
Ihana. Kun näin tuon kuvan, tuli heti lapsuuden kouluajat mieleen. Minullahan on tallessa Aukusti Salon Meidän lasten laskuoppi Tiedonhaluinen minä riensi heti tänne
Vau, ei kannata heittää pois! Tuolle on vielä käyttöä myöhemminkin, kun tietokone on tappanut kirjoitustaidon kokonaan. Itselleni tekisi hyvää jo nyt, en enää saa omasta käsialastani selvää.
Sira: niin se Allu joo Marjatta: en voinut ihan kaikkea tuoda mukanani Saksaan, mutta tuo vihkon halusin Clarissa: Aukusti syntyi vain 20km kotitalostani BLOGitse: osasin silloinkin jo kirjoituskirjaimet ja oli turhautunut, kun koulussa piti kirjoittaa keppikirjaimilla Hannele: :-) Helena: en yhtään muista, mikä aapinen meillä oli Sirokko: ja samoin ulkolasku reistailee
Nykyään eivät edes ta-vu-ta! Ja konsonantit sanotaan vaan äänteenä, esim vanha "koo" on vaa äänne "k ja vokaalit on lyhyitä. Niin ne voi lukea suoraan sanan ku sanoo vaan kirjaimet peräkkäin Mutta kiva silleen laulaa aakkoslaulu! :D
MaaMaa: ja minusta kun tavaamisella oli niin helppo oppia lukemaan, nyt näyttää systeemi olevan kuten saksalaisillakin. Lissu: ai Vuorela on Keuruulta, en tiennytkään
Niinpä se Allukin on Aukustin mukaan oppinut kirjoittamaan...
AntwortenLöschenNuo vanhat muistot kouluajoilta on niin ihania, ei niitä voi heittää pois.
Oi, mitä muistoja olet löytänyt. Aarteita ovat.
AntwortenLöschenIhana. Kun näin tuon kuvan, tuli heti lapsuuden kouluajat mieleen. Minullahan on tallessa Aukusti Salon Meidän lasten laskuoppi
AntwortenLöschenTiedonhaluinen minä riensi heti tänne
Voi kun söpö!
AntwortenLöschenSamantyyppistä tekstiä kuin minulla aikoinaan. Onneksi tänä päivänä osaa jo hiukan paremmin kirjoittaa! :)
Herätit muistoja :)
AntwortenLöschenMinut opetti lukemaan Martti Haavion, Aale Tynnin ja A. Hinkkasen Kultainen aapinen. Siinä oli hienot kuvatkin, muistaakseni Maija Karman.
AntwortenLöschenVau, ei kannata heittää pois! Tuolle on vielä käyttöä myöhemminkin, kun tietokone on tappanut kirjoitustaidon kokonaan. Itselleni tekisi hyvää jo nyt, en enää saa omasta käsialastani selvää.
AntwortenLöschenSira: niin se Allu joo
AntwortenLöschenMarjatta: en voinut ihan kaikkea tuoda mukanani Saksaan, mutta tuo vihkon halusin
Clarissa: Aukusti syntyi vain 20km kotitalostani
BLOGitse: osasin silloinkin jo kirjoituskirjaimet ja oli turhautunut, kun koulussa piti kirjoittaa keppikirjaimilla
Hannele: :-)
Helena: en yhtään muista, mikä aapinen meillä oli
Sirokko: ja samoin ulkolasku reistailee
Voi että ,sinulla on tuollaisia aarteita jäljellä!
AntwortenLöschenYaelian: en itsekään muistanut, että olin ottanut tuon mukaan, kun kotitaloa tyhjennettiin isän kuoleman jälkeen
AntwortenLöschenNykyään eivät edes ta-vu-ta!
AntwortenLöschenJa konsonantit sanotaan vaan äänteenä, esim vanha "koo" on vaa äänne "k ja vokaalit on lyhyitä. Niin ne voi lukea suoraan sanan ku sanoo vaan kirjaimet peräkkäin
Mutta kiva silleen laulaa aakkoslaulu! :D
Sinulla on aarre tallella! Ja ihan meidän (Keuruun) oman runoilija-opettajan runolla varustettuna.
AntwortenLöschenMaaMaa: ja minusta kun tavaamisella oli niin helppo oppia lukemaan, nyt näyttää systeemi olevan kuten saksalaisillakin.
AntwortenLöschenLissu: ai Vuorela on Keuruulta, en tiennytkään