Kaksi päivää meni psykiatrisena hoitajana ja raskasta se oli, vaikka potilas on jo paljon paremmassa kunnossa. Eniten käytetyt sanat oli MITÄS SITTEN JOS.... Kun illalla veimme hänet taas sairaalaan, olin niin sekaisin, että pelkäsin jo itsekin sairastuvani. Lisääköhän antidepressiivat ruokahalua? Meillä ainakin potilas söi varmaan ainakin saman verran kuin Allumies ja minä yhteensä, aivan uskomattomia määriä meni sitten vielä kahvin kanssa Bostonkakkua, taisi syödä yksin ainakin puolet siitäkin. Ei silti, hyvää se hänelle tekee, mutta määrät tuntui meistä uskomattomilta.
Kiva yllätys tuli potilaan pojalta, joka ilmeisesti osaa arvostaa apuamme. Hän lähetti meille neljä pientä taulua, jotka esittävät Kölnin tuomiokirkkoa.
Voih, usein sairaudet on vielà raskaampia làheisille kuin itse potilaalle. Ihanaa kun poika ymmàrtàà ja osaa arvostaa apuanne ja ennen kaikkea tukeanne jonka ystàvàllenne annatte. Tuollaiset ystàvàt làmmittàà sydàntà ja vaikeissa tilanteissa ne todelliset ystàvàt paljastuu. Jaksamisia. Yrità miettià kivoja asioita iltasella niin ehkà ajatukset ei paina niin pahasti òisin, eh..ehkà....no joo, tiedàn tyhmàsti sanottu, mutta tuota kikkaa aina itse kokeilen..vàlillà hyvin, vàlillà tuloksetta.
AntwortenLöschenSanos muuta, sitä on joskus niin avuton siinä omaisena tai ystävänä vieressä.
LöschenSiinäpä kysymys, johon varmaan harva (jos kukaan) pystyy vastaamaan yhdellä vaihtoehdolla. Nuo neljä taulua ovat ihana muistutus siitä, miten tärkeitä ihmisiä te ystävällenne ja hänen perheelle olette.
AntwortenLöschenMeillä odotetaan jännityksellä huomista ja anopin tutkimusta, jossa nähdään onko kemoterapia tuhonnut syöpäsolut. Hänkin on nuori (kuten ymmärtääkseni ystäväsikin), vain 9 vuotta vanhempi kuin minä.
Ja kyllä, toiset masennuslääkkeet todella lisäävät ruokahalua. Omalla kohdallani sanon; valitettavasti.
Voi, anopillasikin se kamala tauti, pidän peukkuja, että kemo toimii.
LöschenOlinkin melko varma, että ruokahalu on tullut lääkkeistä, se oli aivan uskomaton.
Hyvän ystävän tuki sairaalle on varmaan korvaamaton apu, mutta tukijan täytyy muistaa huolehtia myös omasta jaksamisestaan... Jos itse sairastuu, niin ei ole sitten auttamassa sitä sairastakaan.
AntwortenLöschenJaksamishalaus tukijalle!
Minun serkkuni ja lapsuudenystäväni kuoli 'yllättäen' vatsasyöpään pari vuotta sitten, sairasti monta vuotta, mutta miestään ja lastaan lukuunottamatta kukaan ei saanut sitä tietää, se oli hänen toiveensa, ymmärsin kyllä. Eräs toinen ystäväni on taistellut rintasypää vastaan ja ollut siitä hyvin avoin, on jaettu kaikki murheet.
AntwortenLöschenEn sitten tiedä onko helpompi läheisen olla mukana sairaudessa vai sen ulkopuolelle jätettynä, kumpikin tuntuu pahalta eikä siihen koskaan ole valmis.
Tukea tarvitseva on kuitenkin kiitollinen sitä saadessaan, se kai on tärkeintä, tsemppiä teille.
Minulla on "ystävä", joka ei parhaimmille ystävillekään kertonut olevansa raskaana (siis niille, jotka eivät asuneet samassa kaupungissa), kun pelkäsi niin kamalasti keskenmenoa. Minä sain tietää asiasta, kun kirjoitin, että ollaan tulossa Hampuriin ja voitais poiketa ja hän vastasi, että saattaa olla synnyttämässä juuri silloin. Kyllä mä vähän olin kuin puulla päähän lyöty.
LöschenRaskasta tuo kaikki on. Olen kai ennenkin todennut, että huolet vetävät puoleensa lisää huolia, pelko vetää puoleensa lisää pelkoa, mutta on hyvä muistaa myös, että rauha vetää puoleensa lisää rauhaa. Kiitollisuus vetää puoleensa lisää kiitollisuutta. Ehkä jaksatte Allumiehen kanssa tukea toisianne, olla kiitollisia omasta terveydestänne ja saatte näin voimia auttaa läheisiänne, murtumatta.
AntwortenLöschenOlen varmaan ennenkin vinkannut - ainakin naamakirjassa - tätä, että mistä tunnet sä ystävän: http://www.youtube.com/watch?v=8xkaRFUpHe4
LöschenVoimia sinulle, Allumiehelle ja sairauden kanssa kamppaileville ystäville!
Helena, joka saa tänään ulkomailta ystävän vieraaksi pariksi viikoksi. Ystävä tulee työasioissa, joten hän asuu työpaikan vierastalossa, mutta voimme iltaisin parantaa maailman auf Deutsch!
Sorry, tämä meni hassusti, sillä sain kommenttilaatikon auki vain siten, että olisin vastannut viimeiseen viestiin. /Helena
LöschenKyllä me ollaan kiitollisia, että itsellä menee hyvin. Välillä on vaikea ymmärtää, että henkilö, joka ei ehkä pitkään elä, puhuu silti puhelimessa ihan normaalilla äänellä eikä valita ja vieressä on toinen, jolla pitäisi olla asiat aika hyvin mutta joka puhuu kuin "Häufchen Elend". Eipä silti, tiedän, että masennus on sairaus eikä sille voi itse mitään, mutta kun nyt on menty jo niin suuri askel parempaan, löydetty hyviä lääkkeitä ja parantuminen on ihan lähellä, jota taas ei voi sanoa Ginasta.
LöschenHelena, minäkin ihmettelin, että vastaus Clarissalle meni nyt tonne, mutta mitäs siitä. Puhu vaan ahkerasti saksaa, ettei Allumiehen tarvi mongertaa suomea.
LöschenKylläpä oli huonoja uutisia. Meidän suomalaisnaisten ryhmässä on ollut kahdella rintasyöpä ja yhden miehellä haimasyöpä. Kaikki ovat saaneet kemoa ja kaikki he voivat hyvin tällä haavaa. Toivon, että sielläkin voitetaan kaikki. Ystävien tuki on varmasti tarpeen ja on hyvä omistaa todellisia ystäviä. On myös hienoa, kun ystävyyttä arvostetaan, kuten huomaa noista hienoista tauluista. Jaksamista!
AntwortenLöschenKolme vuotta sitten oli eka kemo, nyt tauti palasi takaisin ja silloin on aina huonompi ennuste.
Löschenen tiedä mistä ruokahalu nousee
AntwortenLöschenJotain niissä lääkkeissä täytyy olla.
LöschenAllun kaltaiset ystävät ovat helmiä!
AntwortenLöschenHelmi kiittää
LöschenTsemppejä ja jaksamisia ,olet ihana ystävä Allu! Toivottavasti Gina toipuu tuosta hoidosta ja onneksi et joutunut kauemmin toimimaan psykiatrisena hoitajana;D
AntwortenLöschenSe Gina tässä eniten mietityttää.
LöschenAllulle hali.
AntwortenLöschen