Sonntag, 12. August 2012

Finne dich selbst



Saksalainen kabaretisti ja journalisti Bernd Gieseking on kirjoittanut hauskan crash course oppaan Suomesta ja suomalaisuudesta. (Yllätys on, että hän ei ole naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Tällä hetkellähän joka toinen saksalaismies, jolla on suomalainen vaimo, kirjoittaa kirjan Suomesta. Odottakaapas vaan, kun Allumies ryhtyy kirjailijaksi ja syntyy bestseller.)
Gieseking (50+) lähti pitkästä aikaa (=35 vuoden jälkeen) yhdessä vanhempiensa kanssa lomalle: Suomeen katsomaan veljeään, joka asuu Lahdessa. Yhteisen intensiivisen kolmen viikon aikana hän "tutustuu" uudelleen vanhempiinsa, joista hän kertoo pilke silmäkulmassa anekdootteja ja oppii tuntemaan hänelle ennestään tuntemattoman Suomen. Suomi on ollut hänelle - niinkuin monelle muullekin ulkomaalaiselle - se Kaurismäen Suomi. Kun suomalaisissa elokuvissa on yhtä vähän dialogia kuin pikkulasten Pixi-kirjoissa*, suomalaisia pidetään kovin vähäsanaisena kuten Bertolt Brecht jo aikanaan totesi ("Suomalaiset vaikenevat kahdella kielellä").

*Pixi-Buch on  10x10 cm kokoinen ohut lastenkirja.



Giesekingin kirjasta löytyy tietenkin myös se tuttu vitsi siitä miten suomalaiset ja unkarilaiset tulivat aikanaan Uralilta Itämerelle ja löysivät kaksi tienviittaa. Etelään näyttävässä viitassa luki "hedelmällistä maata, aurinkoa ja lämpöä", pohjoiseen näyttävässä kyltissä "karu maa, puoli vuotta pimeää, kylmä, hyttysiä". Kaikki, jotka osasivat lukea, lähtivät etelään. Siinä syy, miksi suomalaiset nykyään pärjäävät niin hyvin PISA-testin lukutehtävissä. He ovat päättäneet, että toistamiseen heille ei käy näin huonosti.
Perheellä oli hyvä onni sään suhteen, matka oli sinä kesänä, kun Suomen hellerajoja rikottiin. He pääsivät uusien suomalaisten sukulaisten kesämökille ja kiertelivät vähän muutenkin maata. Vanhemmat ovat hyviä tangon tanssijoita ja heidät vietiin mm. tanssilavalle tanssimaan aitoa suomalaista tangoa.
Suomesta löytyi mielenkiintoisia erikoisuuksia, mm. :
- kaikilla on oma sauna
- sisään mennessä riisutaan kylässäkin kengät pois
- suomalaiset kunnioittavat lakritsaa yhtä paljon kuin vanhempiaan
- hirvillä on etuajo-oikeus, vaikka ne tulisivat vasemmalta
- talo ilman vodkaa ei ole talo
- pöydässä on vain yksi veitsi voita varten (Saksassa katetaan jokaiselle oma)
- suomalaiset eivät ole vielä ymmärtäneet vetoketjuperiaatetta liikenteessä

Gieseking kirjoittaa positiivisesti ja hulvattomasti Suomesta ja myöntää rakastuneensa maahan ja ihaniin leppoisiin suomalaisiin ja käy siellä nyt säännöllisesti ja on jopa suorittanut poroajokortin.

Kirjan nimi Finne dich selbst on sanaleikki saksan kielessä. Finde dich selbst= Löydä itsesi.
Finne= suomalainen. Gieseking löysi jossain määrin itsensä sekä vanhempansa ja löysi myös Suomen.

15 Kommentare:

  1. Kirja on varmaan ihan hauska, vaikka inhoankin kaikenlaisia stereotypioita, olkoon positiivisia tai päinvastoin. Johtuu varmaan siitäkin, että jatkuvasti saa kuunella suomenkielisten olevan sitä ja ruotsinkielisten tätä. Kun itse on siinä keskellä kasvanut, näen että samat viat ja omituisuudet ja myönteiset piirteet ja tavat ovat molemmilla.Samoin joku saksalainen voi olla suomalaisempi kuin suomalainen itse ja taaskin päinvastoin, mutta tuosta kenkien riisumisesta meidän pitäisi kyllä päästä eroon! Huomio hirvistä ja vodkasta on kyllä tuulesta temmattua muka hauskaa ennakkoluuloa.
    Kuten näkyy, tämä aihe on tätä mun alaani:-)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Niinhän se on, että "kaikki keittää vain vedellä" niinkuin saksalainen sanonta kuuluu, mutta onhan silti ihan hauska vertailla pieniä eroja, eihän se ole mitenkään destruktiivista kritiikkiä, ei kritiikkiä välttämättä ollenkaan. Olen kyllä itse kotona onneksi oppinut aika suvaitsevaiseksi, ehkä vanhemmat viipurilaisina olivat tottuneet näkemään vähän kaikkea, mutta olisitpa nähnyt anoppini. Hän sai melkein sydänkohtauksen, kun pelkäsi esimerkiksi, miten työkaverini katsoo pitkään, kun minä pienennän lautasellani olevan perunan VEITSELLÄ. Saksassa se oli ennen todella epähienoa, peruna piti pienentää elegantisti haarukalla. Kyllä se löysi suomalaisminiästä vaikka mitä ihmeellisyyksiä.

      Löschen
  2. Kiva postaus. Odotetaan innolla Allumiehen bestselleriä.
    "Me suomalaiset" olemme tyypillisesti sellaisia, että meitä on n. 4 miljoonaa maassa ja n. 1 miljoona muualla, ja muutamaa harvaa lukuunottamatta kaikki puhuvat ja kirjoittavat suomea , painotus sanalla puhuvat.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Voi se vielä pari vuotta kestää sen bestsellerin valmistuminen. :D

      Löschen
  3. Mutta sinunhan se pitää se bestseller kirjoittaa Saksasta ja sakslaisista. Jos et tee, niin mie teen!

    Täytyypä talven aikana lukaista tämä(kin)kirja!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Itse asiassa me ostettiinkin tämä kirja sua varten. Allumies sanoi, että ostetaan se, luetaan ja annetaan sitten Helenalle.

      Löschen
  4. Tekeekòhàn ne saksalaismiehet kirjoja myòs ruotsalaisista tai muun maiden vaimoistaan vai onko Suomi niin outo, ettà siità on helppo kirjoittaa?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Hyvä kysymys, enpä ole sattunut näkemään vastaavanlaista ruotsittarista, ehkä ne ei ole niin ihmeellisiä kuin me.

      Löschen
  5. Tuosta kirjasta varmaan löytyy sellaista mitä ei itse huomaa Suomessa;D

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllähän sitä joku toinen aina huomaa ihan eri asioita, joita ei itse huomaa.

      Löschen
  6. Kyllä se on aina ulkomaalaisen kantilta hauska lukea, miltä suomi tuntuu ja vaikuttaa, ja mitkä asiat on omituisia .. :D

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ei mustakaan siinä mitään ongelmaa ole, voin nauraa niille stereotypiolle. Nauran esimerkiksi puheille saksalaisten nuukuudesta, ihan mahdotonta nuukuutta olen tavannut vielä enemmän muissa kansallisuuksissa, en nyt viitsi sanoa missä. :D

      Löschen
  7. Jaahas, pitäiskö toi sitten lukea. Tähän mennessä oon tutustunut Roman Schatzin Gebrauchsanweisung für Finnlandiin, Wolfram Eilenbergerin Finnen von Sinneniin ja Eberhard Appfelstaedtin Finnen? Finnen!:iin. Näistä keskimmäinen oli musta aika sietämätön, viimeinen ok ja Roman Schatz loistava. Sen tyylilajikin on toki hieman erilainen, tarkoitus on olla ehkä enemmän kohtuullisen asiallinen teos. Joka tapauksessa allekirjoitin kaiken lukemani, ja lähes tippa silmässä hoin itsekseni että kyllä! Juuri näin Suomessa! Stereotypiat on ihan ok, ja oon vahvasti sitä mieltä, että niissä on useimmiten vähintäänkin totuuden siemen. Joskus ne kuitenkin vedetään niin yli, että alkaa hermostuttaa. Katsotaan siis mihin tämä kirja pystyy :)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Minä en ole lukenut aikaisemmin muuta kuin Roman Schatzin yhden kirjan, ei nuo muut ole jostain syystä kiinnostaneet.

      Löschen