Dienstag, 28. August 2012

Matka jatkuu Seinen rannalle

Matka jatkui Normandian puolelle Dieppeen, jonne satuimme hyvin erikoisena päivänä: 19.8.2012 oli kanadalaisten sotaveteraanien 70v vuosijuhla. Ihmettelimme vähän, kun joka puolella liehui Kanadan lippuja ja näimme hyvin paljon hyvin vanhoja herroja, jotka olivat siis 1942 osallistuneet Operation Jubileehen, jossa kuoli yli 1400 liittoutuneiden sotilasta. Maihinnousuhan onnistui lopulta vasta 6.6.1944. Yritin olla hyvin hiljaa, etteivät kuulisi minun puhuvan saksaa ja pitävän minua vaikkapa vihollisena.


Iltapäivällä ajelimme sitten hissukseen pikkuteitä Seinen alajuoksulle, josta olimme varanneet kolmeksi yöksi B&B-huoneen ja mikä ihanuus siellä odottikaan! Tämä kuva on majapaikan päätalosta (vuodelta 1784), jossa on keittiö ja aamiaishuone ja terassi.

Isolla tontilla on sitten pienempiä samantyyppisiä rakennuksia ja niissä yhteensä neljä vierashuonetta.
Koska me olimme buukanneet kolme yötä, isäntäpari päätti upgradeta meidät ja antoi meille toisen miehen sisaren talon 70 metrin päästä tuosta päärakennuksesta. Eipä ollut siinäkään todella mitään valittamista. Talo on varmaan lähes 4000 neliömetrin tontilla Seinen rannalla, Seine pilkottaa kuvassa vasemmalla. Tässä kohtaa Seineä vaikuttaa  vuorovesi eli vesi oli enemmän tai vähemmän korkealla.

Pihassakaan ei ollut valittamista. Mikäs tuossa oli istuskellessa sopivan lämpimässä auringossa, ihailla salkoruusuja ja katsella laivaliikennettä Seinellä ja lukea hyvää kirjaa ja juoda lasillinen cidreä tai poiréeta.

Talossa oli sisälläkin reilusti tilaa. Alakerrassa valtavan iso olohuone ja varmaan aika uusi (Ikea?)keittiö ja yläkerrassa oli neljä makuuhuonetta ja kaksi komeaa uutta kylppäriä, joista toisessa oli kylpyamme, jossa maatessa voi katsella ikkunasta ulos Seinelle. Ja tämä kaikki ole vain meitä varten. Suomalaissydäntä liikutti keittiön kaapin muumimukit ja olkkarin pöydän Pentik-liina.

Aamiainen tarjottiin "päätalossa", jonne kaverit olivat aina kattaneet hienon pöydän, milloin pietarilaisastiastoa, milloin Gienin posliinia, josta ottamani kuvan olen valitettavasti jostain syystä deletoinut. Haarukat ja veitset olivat upeaa perintöhopeaa.Tarjolla oli mm. herkullista kotitekoista konfityyriä ja todella hyvää leipää. Taustalla soi hiljaa klassinen musiikki, ei ihmekään, sillä toinen kaveruksista on ammatiltaan oopperalaulaja.

Katselin seinällä olevaa potrettia miehestä, signeerauksena oli tämän herran nimi. Jotenkin sitä piirrosta katsoessa ajattelin, että se ei ole mikään kopio ja kun kysyin asiaa, isäntämme sanoi, että se on tosiaan originaali ja -öhöm - minä ole ensimmäinen ihminen, joka sen on kahden vuoden aikana huomannut. Ihan niinkuin olisin suurempikin taiteen tuntija.☺ Piirros oli myös perintö isoisältä, joka oli tiedemies ja saanut sen lahjaksi P:n tuttavalta, jota taulu esittää. (En viitsi laittaa tähän suoraan taiteilijan nimeä, etteivät vaan varkaat mene sinne taloon.)


Kommentare:

  1. Täydellistä! Historian havinaa, kaunis ympäristö, ei sadetta, taidettakin ☺,siis puuttuiko mitään!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Sanoisinkin, että oleskelu noissa raameissa ja keskustelut niiden sympaattisten poikien kanssa oli yksi highlight tämän vuoden aikana.

      Löschen
  2. Kuulostaa aivan A-luokan lomalta! Mistä te aina löydättekin noita helmiä majapaikoiksia ja käyntikohteiksi?!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Tuo löytyi booking.com'ista. Oli hirveän hyvät arvostelut, mutta ei me nyt ihan noin ihmeenmoista paikkaa osattu odottaa. Oli tietenkin suuri etu, että ne kaverit osasi saksaa, eihän meidän konversaatiot muuten olisi olleet niin pitkiä, jos oltais jouduttu änkyttämään ranskaa.

      Löschen
  3. Sagenhaft eure Unterbringung! Ranskassa saa tosiaan olla tyytyväinen, jos jossain puhutaan saksaa tai englantia. Teillä näyttää olevan taito löytää noin ihania paikkoja!

    Maikki

    AntwortenLöschen
  4. Aika ihana majapaikka eikä vain sen vuoksi,että oli nuo kupit ja Pentik-liina;D

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Olisi pitänyt kysyä, mikä suhde sillä siskolla on Suomeen, mutta oli vaan se toinen mies paikalla.

      Löschen
  5. Tässä tuli sitte taas kerran romutetuksi ennakkoluulot "tyypillisistä", jopa turisteille töykeiksi haukutuista kielitaidottomista ranskalaisista. Normandialaiset lienevät hyvin tietoisia historiallisista juuristaan ja suhteistaan pohjoismaihin (Nordmänner,Vikinger, König Rollo, Knut der Große, Wilhelm der Eroberer usw.). Jopa nuo talot ovat lähinnä tanskalaista ja friisiläistä rakennustyyliä. Pohjoismainen design ja pietarilainen "ruhtinaallinen" tyyli sopii mainiosti talonväen kultivoituun elämäntyyliin: man isst nicht, sondern man tafelt. Kymmenen pisteen arvoinen tuttavuus kuvissakin!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Normandiassa ja Bretagnessa puhuvat kyllä mielestäni enemmän englantia kuin monessa muussa maakunnassa, varmaan jo ihan senkin takia, että siellä on paljon brittituristeja. Ja "meidän" naapuritalo oli brittien omistuksessa, pitävät sitä loma-asuntona. Wilhelm der Erobererista kirjoitan jotain myöhemmässä postauksessa.

      Löschen
  6. Voi herran jestas, mikä majapaikka! Tuosta ei kyllä majapaikka enää parane!

    Käytättekö yleensäkin tuota booking.comia, kun löydätte aina näitä helmiä? Minulle tuo on ihan ennestään tuntematon sivusto, ja siksi tässä utelen. Kiitos siis vinkistä. :-)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Aika paljon on kyllä viime aikoina booking.comia käytetty. Niillä on yleensä sivuillaan paljon valokuvia ja usein saa perua varauksen vielä ihan viime tingassa. Mutta kannattaa kyllä vertailla hintoja esim. sitten vielä trivago.com'ista, niillä on booking.com siellä kanssa mukana. Joskus on kyllä sitten halpoja hintoja sellaisilta tarjoilijoilta, joissa pitää maksaa heti eikä saa peruuttaa.

      Löschen
  7. Oi, tässähän jää ihan sanattomaksi. Minusta olisi kivaa pitää hotellia, tai sellaista pientä majataloa. Keksiä pieniä yllätyksiä vieraille.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. No se on ollut mun (tai meidän) haave jo pitkään. Ehkä vielä lisäksi table d'hôte, että tarjoisi illalla vieraille ruokaa. Tuossa kylässä olisi vastapäisestä talosta saanut keskiviikkona ruokaa, mutta valitettavasti me ei oltu enää siellä keskiviikkona. Ollaan kerran oltu Provencessa sellaisessa B&B:ssä, jossa aamulla emäntä kysyi, halutaanko illalla syödä ja hän laittoi aivan ihanaa ruokaa ja istuimme pitkässä pöydässä amerikkalaisten ja belgialaisten vieraiden kanssa syömässä ja juttelemassa.

      Löschen
    2. Jep, justiinsa sellaista. ja meillä on pitkä lista vinkkejä miten vieraalle tulee ooh- olo. Ne on yllättävän pienistä asioista kiinni ja harva jaksaa nähdä sen viimeistelyn vaivan. En puhu nyt mistään kalliista viiden tähden hotelleista vaan niistä keskihintaisista, joita käytämme.

      Löschen
  8. Siis aivan mielettömän upea majapaikka!!!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ei siitä paremmaksi muutu ja ne pojat oli vielä niin kamalan sympaattisia. Olisin voinut vaikka ihastua niihin, mutta kun ne ei varmaan välitä suomalaisTYTÖSTÄ.

      Löschen