Kokemuksia puhelinlaitoksista

kuva: Wikipedia

Joitakin vuosia sitten halusimme muuttaa lankapuhelin- ja nettiyhteyden edullisempaan tariffiryhmään ja Telekomin mukaan sen oli määrä tapahtua 10 päivän sisällä. Kun 10 päivän päästä kaikki yhteydet katkesivat, soitin kännykästä Telekomille. Sieltä vastasi Saksin murretta puhuva mies ja pyysi  kokeeksi vetämään kaikkien puhelimien töpselit seinästä irti. Sanoin, että tehtävä on suoritettu, johon mies vastasi, että ei voi pitää paikkaansa, sillä minähän puhun hänen kanssaan puhelimessa. Taisi vähän osata hävetä, kun sanoin soittavani kännykästä. Sitten hän „mittasi“ kaukodiagnoosilla kaikki  puhelimet ja sanoi niiden olevan rikki. Siis meidän kaikki kolme puhelinta olivat hänen mielestään rikki ja sanoin, että onpas sattuma, kun ne meni kaikki kolme just sillä hetkellä rikki, kun Telekom vaihtoi meidän tariffin. Se ei kuulemma ole harvinaista, sanoi mies, autossakin saattaa tulla yhtä aikaa monta vikaa. Pitäisi siis lähettää meille teknikko korjaamaan. Kun sanoin, että meillä oli samanlaisia ongelmia, kun saimme aikanaan DSL-yhteyden ja silloinkaan vika ei ollut meillä, vaan Telekomilla itsellään, ukko sanoi, että teillä oli sitten onnea ja pani luurin kiinni. Samana iltana soitti teknikko ja totesi, että olivat vahingossa muuttaneet yhteyden digitaalisesta analogiin eikä se voinut toimia meidän digitaalisten puhelimien kanssa. Teknikko lupasi, että asia korjaantuu nopeasti. Kului viikko eikä puhelin vieläkään toiminut. Asiakaspalvelussa väitettiin sitten, että meillä on ollut oikosulku ja asia annetaan uudelleen tekniselle osastolle. Seuraavana päivänä asiakaspalvelu ilmoitti, että asiaa ei voida hoitaa, koska me emme ole tehneet kirjallista pyyntöä palauttaa yhteyttä digitaaliseksi. Analogiseksi kyllä pystyivät muuttamaan ilman anomusta, mutta heidän virheensä korjaamiseksi meidän täytyy täyttää kirjallinen kaavake. Menin Telekomin liikkeeseen ja täytin anomuksen.

Kun asia ei vieläkään hoitunut, soitin taas Telekomille ja sain hauskan vastauksen: he eivät olleet voineet hoitaa asiaa, koska eivät tienneet, minä päivänä me haluaisimme sen muutoksen. Siis minä kyselen jatkuvasti, milloin asia vihdoinkin saataisi kuntoon, mutta he eivät tiedä, milloin he saavat yhdistää.  Lähetin sitten tämän koko tarinan s-postilla Telekomille ja ihme ja kumma, vihdoin sieltä soitti ihminen, joka tuntui olevan melko normaaliälyinen ja lupasi hoitaa asian vielä samana päivänä. Jättivät jopa laskuttamatta perusmaksun kahdelta viikolta.

Nyt tappelin kännykkätariffin ja Vodafonen kanssa. Koska olen pitkäaikainen asiakas, minulle annettiin ilmainen kakkoskortti liittymääni. Puoli vuotta myöhemmin kännykkälaskuni oli epätavallisen iso ja kun katsoin sitä tarkemmin, totesin, että Vodafone oli laskuttanut 25 euroa vuosimaksua siitä ilmaisesta lisäkortista. Menin Vodafonen shoppiin valittamaan asiasta ja näytin pojalle, joka minua silloinkin palveli, hänen käsin kirjoittamansa lapun, jossa luki kostenlos eli ilmainen. Poika valitteli, että hän ei voi tehdä asialle yhtään mitäään. Virhe ei ole muka heidän (franchising liike) vaan Vodafonen (siis itse providerin) laskutusosasto on tehnyt virheen. Hän lupasi kuitenkin sitten ilmoittaa asiasta Vodafonelle, mutta näin heti hänen naamastaan, että hänellä ei ollut minkäänlaista tarkoitusta hoitaa asiaa ja päätin kirjoittaa itse suoraan Vodafonelle. Se tapahtui 27.11.12 ja kun eiliseen mennessä ei ollut tullut vastausta, piti käyttää B-vitamiinia (B=Beziehung=suhde). Onneksi ystäviemme poika on siellä controller ja asia hoitui muutamassa minuutissa. Kuinkahan kauan olisin joutunut odottamaan, jos ei tuttavamme olisi asiaa hoitanut?

Eilen soitettiin kaapeli-TV-firmasta, joiden televisioasiakas olemme ja meille tarjottiin neljä kertaa nopeampaa nettiyhteyttä kuin tämä Telekomin yhteys on ja halvempaa puhelintariffia, mutta pelkäämme aivan kamalasti näitä firmoja emmekä uskalla muuttaa pienintäkään asiaa, sillä on aivan varma, että joku menee sitten taas pieleen.

Vanhempieni ensimmäinen puhelin oli aikanaan seinällä oleva puulaatikko, ei nyt kuitenkaan ihan noin vanha kuin tuo yläkuvan puhelin. Silloin väännettiin vipua ja sanottiin oma numero ja pyydettiin yhdistämään numeroon se ja se. Naapuristossa ei ollut muilla puhelinta ja he kävivät sitten meiltä soittamassa. Puhelun välittäminen saattoi joskus kestää joskus jopa yli tunnin. Puhelun päätteeksi naapurit kilauttivat sitten keskukseen ja kysyivät, mitä puhelu maksoi ja maksoivat sitten vanhemmilleni. On ne systeemit pikkusen muuttuneet. Tänään ratikassa en nähnyt yhtään ainoaa koululaista, jolla ei olisi ollut kännykkä kädessä.

kuva: Wikipedia