Koronaa, kukkia ja linnunpelättimiä

 Naapurin abityttö oli kavereidensa kanssa pari päivää Hollannissa ja kuinka ollakaan, Hollannista tuli kriittinen maa ja tyttö joutui paluumatkalla rautatieasemalla koronatestiin ja sai määräyksen pysyä kotona karanteenissa kunnes tulos tulee. Me lähdemme pariksi päiväksi Pfalziin ja tarkoitus olisi käydä Ranskan puolella supermarketista, toivottovasti onnistuu ilman karanteenia.
Meillä on edelleen aivan mahtava kesäilma, ei niin tukahduttavaa hellettä kuin pitkään oli vaan oikein kivoja kesäpäiviä. Spontaanisti keksivät tässä lähinaapurit, että olis kiva pitää jonkunlainen get together, jokainen tuo jotain syötävää tai juotavaa mukanaan, kaikilla omat lautaset ja ottimet ja etäisyyttä pidetään, samoin maskia. Leivoin tarkoitukseen aamulla Kotilieden chorizopiirakan ja juuri kun olin saanut sen uuniin, näin lehdessä uutisen, että yleisillä paikoilla ei saa tavata kuin 10 henkilöä tai sitten kahden talouden porukat. Jotkut naapureista haluaa kaikesta huolimatta tavata, yksi lääkäripariskunta ei missään tapauksessa uskalla riskeerata mitään ja samaa mieltä olemme mekin, koronatapaukset kun ovat lisääntyneet kovasti. Yksi meidän tuttavaperhe on karanteenissa, kun tytär altistui koulussa. Saa nähdä miten paljon naapureita nyt sitten uskaltautuu tuohon pihalle.

Eilen olimme kavereiden luona syömässä ja vein heille tällaisen kukkakimpun. Ei ollut mielestäni turhan kallis, maksoi 15 euroa.

Itselleni ei tarvinnu ostaa mitään, kun pihasta löytyy hortensoita.

Tarjosin pitkästä aikaa aperitiivin seuraksi tacosipsejä ja lautasella oli ensin guacamolea, tacomausteella maustettua ranskankermaa, raastettua cheddarjuusto ja tomaattipalasia ja ruohosipulia.

Naapurin halkokasasta ilmestyi siili, mutta juoksi pian takaisin ja pani päänsä piiloon. En voi kuin ihmetellä mistä siili on päässy tänne.

Pyörälenkillä tuli vastaan hauskoja linnunpelättimiä.

 

 

Vuosi vanha vaipui hautaan

Laulu tuli tutuksi, kun isäni oli sitä joka uudenvuodenaattona laulamassa mieskuoron kanssa kotipaikkakuntani torilla.

Katselin tuossa vielä ystäville jouluna lähettämäämme vuosikatsausta ja totesin, että sitä on taas paljon liikuttu ja käyty vuoden aikana ainakin kerran Ranskassa, Belgiassa ja Espanjassa ja kaksi kertaa Suomessa, Italiassa, Itävallassa ja jopa kolme kertaa naapurissa Hollannissa.
Joulu pitkästä aikaa Suomessa oli ainutlaatuinen elämys, siitä pitää tehdä oma postaus kunhan jaksan katsoa kuvat läpi.
Uudenvuodenaatto, kriittinen asia täällä Kölnissä, oli tänä vuonna ollut ilmeisesti rauhallinen. Joitankin nafreja (pohjoisafrikkalaisia, viime vuoden pahantekijöitä) oli käännytetty heti takaisin junaan eikä päästetty kourimaan naisia. Poliisi oli hoitanut kiitettävästi vaikean tehtävän. Itse nukahdin jo ennen kahtatoista enkä kuullut edes naapurin lasten paukutteluja. Berliinissä oli joku vuokraisäntä ehdottanut vuokralaisilleen, että jättäisivät paukuttelun vastapäisen pakolaiskeskuksen(kin) takia ja antaisivat rahat pakolaisten hyväksi, fiksu mies.
Hyvää vuotta 2017 kaikille. Saimme muuten joulukortin yhdeltä vanhukselta, hän toivotti hyvää vuotta 1700, liikuttavaa♥

Sumua

Kun viime viikolla sauvakäveltiin vielä tällaisissa maisemissa,

niin tänään paikat näyttivät tällaiselta. Enpä muista tällaista sumua täällä ennen kokeneeni.

Voi taivas!

Eilisen helluntaimaanantain +36°C:n jälkeen tuli sitten illalla hirmumyrsky, ja osavaltiossamme kuoli monta ihmistä, täällä mm. yksi pyöräilijä, jonka päälle kaatui 20m korkea puu. Me nautimme kaikessa rauhassa vieraiden kanssa ihanassa (tosin kuumassa) kesäillassa varjossa aperitiivit ja grillasimme sitten herkkuja ja katselimme aina välillä, miten kauempana taivas tummui. Kaverini kävi välillä laittamassa pyöränsä satulaan varmuuden vuoksi muovipussin päälle. Kun mansikkaraparperimascarponerahkavaniljajälkiruoka oli pöydässä, tuli kamala tuulenpuuska ja kaikki reagoivat hyvin,  pomppasivat ylös, ottivat viini- ja vesilasinsa ja jälkiruoka-astiansa käteen ja pakenivat sisälle. Pöytäliinakin saatiin vielä pelastettua ja nopeasti terassin ovi kiinni. Kaikki terassin esineet lentelivät ilmassa ja painavat kukkaruukut kaatuilivat ja sade piiskasi ikkunaan. Ystäväni otti kännyllä kuvan, jossa näkyy, miten mustaa oli, taisi olla puoli yhdeksän aikoihin.

Tänään on ollut kaaos, junat ja ratikat eivät ole kulkeneet, radiossa kerrottiin 300km autojonoista Nordrhein-Westfalenissa. Kaatuneitten puiden ja vesimäärien takia kadut on osittain suljettu.

Tämä kuva Düsseldorfista sanoo kaiken. Me pääsimme onneksi pelkällä säikähdyksellä.

Kuva täältä

Viime viikon vessat

Olimme muutaman päivän Berliinissä, Allumies osittain työasioissa, minä "lomalla" tukemassa lankoni vaimoa dramaattisessa Ruusujen sodassa ja juhlimassa pariskunnan tyttären 17v synttäreitä, mutta jäihän siinä väliin aina jonkun verran aikaa tavata kummipoikaa ja itäberliiniläisiä ystäviä ja jopa kuvata vessoja.
Yhtenä päivänä kävimme Köpenickin kaupunginosassa ja kiertelimme vähän Berliinin rajojen ulkopuolellakin. Siellä tuli yhdessä pikkukaupungissa baarissa vastaan tällainen kahden hengen vessa. Onneksi sain olla siellä yksin. Tuli  vähän mieleen Amurin työläismuseon vanhat ulkovessat, siellähän asukkaat istuivat rivissä.

Kreuzbergin kaupunginosassa vähän hienommassa ravintolassa  (suosittelen, siis ravintolaa ja miksei vessaakin) tuli vastaan tällainen miesten vessa. Ei siis tullut minua vastaan vaan kummipoikaa, jonka lähetin takaisin ottamaan kännylläni kuvan perusteellisesta saksalaisesta jätteiden lajittelusta. Ravintoloitsija omistaa  viinitilan nimeltä Horcher ja viinilistalla on tietenkin myös sen viiniä.  Seinällä oli hauska teksti:
Auttakaa meitä lajittelemaan: muu viini, Horcher-viini.

Se kaikkein kaunein vessa oli tämä Gendarmermarktin yleinen vessa.

Papukaijoja ja kevättä ilmassa

Tässä kuva-arvoitus "Missä Jallu luuraa?" tai paremminkin missä papukaijat luuraa. Olen tainnut ennenkin kertoa, että kaupungissa näkyy joskus vihreitä papukaijoja. Kävelimme joku päivä sitten tässä meidän kaupunginosassa ja huomasin, että kaijat ovat tulleet nyt tännekin. Silmiä siristi valossa niin, etten nähnyt mitä kuvaan ja mukana oli vain kännykkä, joten kuvat eivät oikein onnistuneet. Ylemmässä istuu alareunassa kaksi kauluskaijaa ja toisessa kuvassa näkyy pari pistettä. Papukaijat ovat joskus 1960-luvun lopulla lähteneet vapauteen eläintarhasta ja jääneet sitten kaupunkiin.

Ilmassa on muutakin kuin papukaijoja, nimittäin kevättä kuten olkkarin kukista ja oksista näkyy.
Kuvassa mukana kunniapaikalla Leenalta saamani Lars Huldenin hurmaava kirja " Ei tähtiä tänä yönä, sir".

Suloista sunnuntaita kaikille! Me lähdemme pienelle patikkaretkelle aurinkoon.

Kiiltomatoja

Eilisellä iltakävelyllä Reinin rannalla ei nähty ainoastaan kaupungin valoja

vaan myös led-valaistuja ihmisiä, sillä meneillään oli performancetaiteilijoiden jouluvaloparaati, musiikkia, tanssia ja mielikuvituksellisia kostyymejä. Järjestäjän nimi on Vagalume, sana tarkoittaa kiiltomatoa. Jos ymmärsin oikein, he ovat esiintyneet myös Helsingissä. Mukana oli ollut myös oikea poro, sehän on täällä eksoottinen juttu ja joulupukki, mutta meillä oli kotona ruoka hellalla enkä uskaltanut jäädä pitemmäksi aikaa katsomaan kahden tunnin paraatia.

Juustoa ja struumaa Baijerista

Obazda eli Obatzer on baijerilainen juustokreemi. Sitä saa ostaa kaupasta valmiina, mutta se on hyvin helppo tehdä itsekin.

300g hyvin kypsää Camembert-juustoa
100g voita
1 sipuli
1 TL jauhettua kuminaa
2 TL paprikapulveria
suolaa
mustapippuria myllystä
nippu ruohosipulia

Huoneenlämpöinen juusto pienennetään haarukalla.
Sipuli pilkotaan pieneksi.
Juusto laitetaan kulhoon, lisätään voi ja mausteet ja kaikki sekoitetaan tahnaksi.
Koristellaan pilkotulla ruohosipulilla.
Syödään leivän tai brezelin kanssa.

♥♥♥

Opin joku päivä sitten radiossa taas yhden uuden asian Baijerista. Monet varmaan muistaa, että naisten kansallispuvun eli ns. Dirndl'in kanssa käytetään aina kaulakoristetta, joka voi olla vaikkapa tämän näköinen

kuva täältä

Tällaista kaulakorua kutsutaan nimellä Kropfband eli struumanauha. Baijeri ja Itävalta ovat kaukana merestä ja sikäläinen suola ei sisällä jodia, mikä johti siihen, että ihmisillä oli paljon struumaa. Sen peittämiseksi keksittiin tuollainen samettinauhakoru.

Minua huijattiin

Sain eilen Lumiaani tekstiviestin, jossa ilmoitettiin, että tilauksestani on kertynyt nyt 22 euron summa. Viestin lähettäjä oli b-i-l-l-i-n-f-o, josta en ole koskaan kuullutkaan. Melkein jo deletoin sen viestin, mutta rupesin kuitenkin kuuklaamaan asiaa, mutta en siitäkään sen hurskaammaksi tullut ja päätin soittaa kuluttajaneuvontaan. Pääsinkin sinne ensimmäisellä yrityksellä läpi ja sain tietää, että ilmeisesti olen jossain vaiheessa osunut mainosbanneriin ja siitä syntyy sitten tuon firman mukaan sopimus, josta he laskuttavat kännykkälaskuni kautta. Mikä onni, että otin yhteyttä neuvontaan. Käskivät soittaa heti puhelinfirmaani ja pyytää heitä poistamaan mahdollisuuden laskuttaa jotain ulkopuolista kännykkälaskuni kautta. Kaverini oli saanut saman viestin ja deletoinut sen, onneksi tuli eilen puheeksi. Teoriassa voisin yrittää saada rahan takaisin, kun en ole mitään sopimusta tehnyt, mutta siitä tulisi varmaan hankala juttu enkä kerta kaikkiaan jaksa eli menköön huolimattomuuteni/tietämättömyyteni piikkiin.
Meidän uusi naapuri on aikamoinen voyeur, kehtaa aina tulla terassillemme ja kurkkia olohuoneeseen.

Isäntäväki on lomalla ja Majalle käy ilmeisesti aika pitkäksi ja hän tulee hakemaan seuraa. Eilen se saamarin katti oli tappanut rastaan ja vienyt sen kotiinsa olohuoneen matolle ja kun kukaan ei ollut hänen saavutustaan ihailemassa, oli turhautuneena kakkinut lattialle. Onneksi minä en löytänyt saalista vaan naapuriperheen isoäiti. Päätimme, että Maja saa nyt kellon kaulaansa.
Löysin tänään uuden juoman: Rhabarberschorle, ei liian hapan, mutta ei yhtään makea, koostuu pääasiassa vedestä ja raparperimehusta ja siitä on tullut vähän muotijuttu vastikkeeksi perinteiselle Apfelschorlelle, joka on puoliksi kivennäisvettä, puoliksi omenamehua.

Tämän päivän onni

Jotkut sanovat, että onni on
ruohonkorren liikahdus,
jotkut sanovat, että se on
kuun syleilyä,
jotkut nimittävät onneksi
lämmintä kättä
ja jotkut sitä, että on leipää.
- Tommy Tabermann


Minun onneni tänään on saada istahtaa 1,5 tunniksi junaan ja lähteä tänne:

Viikkokatsaus

Kuluneella viikolla

 - sain lahjaksi kauniin kukkakorin terassille

- latasin kännykkään runtastic-appsin ja mittasin sillä sauvakävelyreittini, se on 8,5 km

- laskin, että kadulle, jota pitkin kuljen aina kuntosalille ja jolta ei ikinä löydä parkkipaikkaa,  oli  parkkeerannut yhteensä yhdeksän Smart-autoa. Ne on kyllä niin käteviä, kun voi parkata poikittain eli ihan pieneen koloon, mutta en silti ostaisi, sillä sinne ei mahdu juuri mitään. Miljonääriystävillämme on sellainen(kin) ja olivat ostaneet pari viikkoa sitten niin paljon uusia astioita (mm. Iittalan tuotteita) , että rouva joutui menemään ratikalla kotiin, kun hän ei enää mahtunut autoon mukaan.

- menin S-Bahnilla uimahallille uimaan ja luin matkalla Kindlestä Camilla Läckbergia. Kun halusin illalla jatkaa lukemista sängyssä, Kindlea ei löytynyt mistään. Olinko unohtanut sen pukukoppiin vai oliko se pudonnut laukusta vai oliko joku sen varastanut? Joka tapauksessa harmitti niin, että en saanut unesta kiinni. Puoli kahdelta yöllä lähdin sitten leikkimään Sherlock Holmesia ja yritin rekonstruoida kaikki askeleeni sen jälkeen kun tulin kotiin uimareissulta. Yksi askel oli mennä kellarin pesuhuoneeseen, jossa olin pesaissut uikkarina ja sieltähän se Kindle löytyi pyyheliinakasan päältä, oli sinne kai itsestään kävellyt. Olin niin suuttunut asiasta, että nukahdin loppujen lopuksi vasta puoli neljältä.

- kävin Philharmoniassa kuuntelemassa pianotrion harjoituksia, soittivat mm. ihanaa Astor Piazzollaa d(^_^)b. Ärsyynnyin taas kuulijoista, jotka alkavat taputtaa kesken kappaletta tai avaavat karkkipaperia kappaleen hiljaisimmassa kohdassa tai eivät tajua, että olisi fiksumpaa mennä kiukkuisen lapsen kanssa istumaan jonnekin syrjään eikä ihan keskelle riviä ja sitten pakottaa puoli riviä nousemaan ylös ja päästämään ohi sen kirkuvan huonosti kasvatetun 5-6v lapsen kanssa. Sen sijaan en yhtään ärsyynny äideistä, jotka tulevat sinne vauvanvaunujen kanssa. Jos ne pikkuvauvat kitisevät, kukaan ei ole moksiskaan ja muusikotkin vain hymyilevät.

- olin tyttökaverini kanssa kaupungilla lounaalla ja sen jälkeen juomassa ihanat kaakaot tässä söpössä kahvilassa (foto: kahvilan Facebook-sivulta)

- ostin maljakkoon muscareita ja valkoisen hyasintin ja täällä tuoksuu nyt niin ihanalle että!

Hauskaa viikonloppua♥

Kokemuksia puhelinlaitoksista

kuva: Wikipedia

Joitakin vuosia sitten halusimme muuttaa lankapuhelin- ja nettiyhteyden edullisempaan tariffiryhmään ja Telekomin mukaan sen oli määrä tapahtua 10 päivän sisällä. Kun 10 päivän päästä kaikki yhteydet katkesivat, soitin kännykästä Telekomille. Sieltä vastasi Saksin murretta puhuva mies ja pyysi  kokeeksi vetämään kaikkien puhelimien töpselit seinästä irti. Sanoin, että tehtävä on suoritettu, johon mies vastasi, että ei voi pitää paikkaansa, sillä minähän puhun hänen kanssaan puhelimessa. Taisi vähän osata hävetä, kun sanoin soittavani kännykästä. Sitten hän „mittasi“ kaukodiagnoosilla kaikki  puhelimet ja sanoi niiden olevan rikki. Siis meidän kaikki kolme puhelinta olivat hänen mielestään rikki ja sanoin, että onpas sattuma, kun ne meni kaikki kolme just sillä hetkellä rikki, kun Telekom vaihtoi meidän tariffin. Se ei kuulemma ole harvinaista, sanoi mies, autossakin saattaa tulla yhtä aikaa monta vikaa. Pitäisi siis lähettää meille teknikko korjaamaan. Kun sanoin, että meillä oli samanlaisia ongelmia, kun saimme aikanaan DSL-yhteyden ja silloinkaan vika ei ollut meillä, vaan Telekomilla itsellään, ukko sanoi, että teillä oli sitten onnea ja pani luurin kiinni. Samana iltana soitti teknikko ja totesi, että olivat vahingossa muuttaneet yhteyden digitaalisesta analogiin eikä se voinut toimia meidän digitaalisten puhelimien kanssa. Teknikko lupasi, että asia korjaantuu nopeasti. Kului viikko eikä puhelin vieläkään toiminut. Asiakaspalvelussa väitettiin sitten, että meillä on ollut oikosulku ja asia annetaan uudelleen tekniselle osastolle. Seuraavana päivänä asiakaspalvelu ilmoitti, että asiaa ei voida hoitaa, koska me emme ole tehneet kirjallista pyyntöä palauttaa yhteyttä digitaaliseksi. Analogiseksi kyllä pystyivät muuttamaan ilman anomusta, mutta heidän virheensä korjaamiseksi meidän täytyy täyttää kirjallinen kaavake. Menin Telekomin liikkeeseen ja täytin anomuksen.

Kun asia ei vieläkään hoitunut, soitin taas Telekomille ja sain hauskan vastauksen: he eivät olleet voineet hoitaa asiaa, koska eivät tienneet, minä päivänä me haluaisimme sen muutoksen. Siis minä kyselen jatkuvasti, milloin asia vihdoinkin saataisi kuntoon, mutta he eivät tiedä, milloin he saavat yhdistää.  Lähetin sitten tämän koko tarinan s-postilla Telekomille ja ihme ja kumma, vihdoin sieltä soitti ihminen, joka tuntui olevan melko normaaliälyinen ja lupasi hoitaa asian vielä samana päivänä. Jättivät jopa laskuttamatta perusmaksun kahdelta viikolta.

Nyt tappelin kännykkätariffin ja Vodafonen kanssa. Koska olen pitkäaikainen asiakas, minulle annettiin ilmainen kakkoskortti liittymääni. Puoli vuotta myöhemmin kännykkälaskuni oli epätavallisen iso ja kun katsoin sitä tarkemmin, totesin, että Vodafone oli laskuttanut 25 euroa vuosimaksua siitä ilmaisesta lisäkortista. Menin Vodafonen shoppiin valittamaan asiasta ja näytin pojalle, joka minua silloinkin palveli, hänen käsin kirjoittamansa lapun, jossa luki kostenlos eli ilmainen. Poika valitteli, että hän ei voi tehdä asialle yhtään mitäään. Virhe ei ole muka heidän (franchising liike) vaan Vodafonen (siis itse providerin) laskutusosasto on tehnyt virheen. Hän lupasi kuitenkin sitten ilmoittaa asiasta Vodafonelle, mutta näin heti hänen naamastaan, että hänellä ei ollut minkäänlaista tarkoitusta hoitaa asiaa ja päätin kirjoittaa itse suoraan Vodafonelle. Se tapahtui 27.11.12 ja kun eiliseen mennessä ei ollut tullut vastausta, piti käyttää B-vitamiinia (B=Beziehung=suhde). Onneksi ystäviemme poika on siellä controller ja asia hoitui muutamassa minuutissa. Kuinkahan kauan olisin joutunut odottamaan, jos ei tuttavamme olisi asiaa hoitanut?

Eilen soitettiin kaapeli-TV-firmasta, joiden televisioasiakas olemme ja meille tarjottiin neljä kertaa nopeampaa nettiyhteyttä kuin tämä Telekomin yhteys on ja halvempaa puhelintariffia, mutta pelkäämme aivan kamalasti näitä firmoja emmekä uskalla muuttaa pienintäkään asiaa, sillä on aivan varma, että joku menee sitten taas pieleen.

Vanhempieni ensimmäinen puhelin oli aikanaan seinällä oleva puulaatikko, ei nyt kuitenkaan ihan noin vanha kuin tuo yläkuvan puhelin. Silloin väännettiin vipua ja sanottiin oma numero ja pyydettiin yhdistämään numeroon se ja se. Naapuristossa ei ollut muilla puhelinta ja he kävivät sitten meiltä soittamassa. Puhelun välittäminen saattoi joskus kestää joskus jopa yli tunnin. Puhelun päätteeksi naapurit kilauttivat sitten keskukseen ja kysyivät, mitä puhelu maksoi ja maksoivat sitten vanhemmilleni. On ne systeemit pikkusen muuttuneet. Tänään ratikassa en nähnyt yhtään ainoaa koululaista, jolla ei olisi ollut kännykkä kädessä.

kuva: Wikipedia

Karnevaalit ja digi-tv

Torstai-iltana suoritimme tämän vuoden "karnevaalivelvollisuutemme", minun naamiaisasuni oli tällainen (siinä Suomen MS-liiton nallepinssi):

Olimme siis "toisenlaisessa" karnevaalitilaisuudessa, jossa oli taas neljän tunnin loistava ohjelma, vatsalihaksissa tuntuu edelleen, kun niin paljon sai nauraa.

Tilaisuus oli entisen sähkölaitoksen hallissa, jossa järjestetään paljon konsertteja. Siellä ovat esiintyneet monet suomalaisetkin, mm. Sunrise Avenue ja Apocalyptica. Vessassa on edelleen  hommissa 93v Frau Müller. Ihanaa, kun vanhoillakin ihmisillä voi olla vielä tehtävänsä.

Yksi ryhmän näyttelijälalaulajista on turkkilaissyntyinen kaveri, joka on alunperin ollut teatterissa hanttihommissa, mutta sitten keksitty mukaan tiimiin esiintymään.  Perinteisesti hän esittää lopuksi aina lisänumeron.

Kölnin ultrakonservatiivinen kardinaali, jonka huono maine huononi ennestään, kun kävi ilmi, että hän on kieltänyt katolisia sairaaloita ottamaan vastaan raiskattuja naisia, sai taas osansa ohjelmassa, hän on joka vuosi kiitollinen parodioiden teemojen toimittaja.  Tällä kertaa hänen kämppänsä oli tv-sarjan kodin/talon kunnostuksessa. Kunnostusta tarvitseva kämppä oli nyt siis tuomiokirkko ja arkkitehdit ja työmiehet marssivat sinne ja heittivät ensin pois kaiken tarpeettoman, mm. vanhat luut, jotka löytyivät kirstusta ja modernisoivat rakennuksen muutenkin uudeksi. Kardinaali oli kovin jännittynyt, kun hänet vietiin sitten  katsomaan tulosta.

foto: stunksitzung.de



Ja minkälainen tulos oli? Mitä tiimi oli tehnyt hänen kämpälleen????  
Se oli nyt tällainen (=Kölnin uusi moskeija).

Ohjelma oli todella loistava ja ei voi taas kuin ihmetellä, miksi televisiosta ei tule koskaan yhtä hyvää ohjelmaa, vaikka olisi kuinka monta kanavaa. Me olemme muuten sinnikkäästi pysyneet analogisessa televisiossa, kun emme halunneet sellaista (rumaa) digiboksia, joka on ollut tarpeellinen digilähetyksiin.  Eilen tuli yhtäkkiä kaapelifirmalta kirje, että nyt voimme katsoa digitelkkaa ilman boksia ja testasimme ja näyttää toimivan. Onpa kiva, ettei tarvitse mitään lisälaitetta.
Ja nyt patikkakengät jalkaan ja Ahr-joelle patikoimaan.

Uuden vuoden rukous

kuva täältä


Münsterissä olevan Pyhän Lambertin kirkossa on papin vuonna 1883 kirjoittama uudenvuoden rukous, tässä vapaasti suomennettuna:

Herra, laita yltäkylläisyydelle rajat

ja tee rajat tarpeettomiksi.

Älä anna ihmisten tehdä väärää rahaa

eikä rahan vääriä ihmisiä.

Ota aviovaimoilta viimeinen sana

ja muistuta aviomiehiä heidän ensimmäisestä sanastaan.

Lahjoita ystävillemme enemmän totuutta

ja totuudelle enemmän ystäviä.

Paranna sellaiset virka- , liike- ja työmiehet,

jotka tekevät hyvää työtä mutta eivät hyväntekeväisyyttä.

Anna hallitseville hyvä saksan taito

ja saksalaisille hyvä hallitus.

Herra,  pidä huoli siitä, että

me pääsemme kaikki taivaaseen,

mutta ei heti!

Hyvää uutta vuotta kaikille!