Slovenia I

Karawanken-vuoriston tunnelin kautta matka jatkui Sloveniaan ja kieli muuttui meille täysin vieraaksi. Ihmeekseni huomasin, että siellä kyllä kuuli usein tuttuakin kieltä, nimittäin suomea, sillä näimme/kuulimme hirveän paljon suomalaisia.  Meidän salakieli on  normaalioloissa suomi eli jos joku ei saisi ymmärtää, puhumme suomea à la "onpas tolla erikoinen nenä", mutta nyt piti olla varovainen.
Olimme varanneet hotellihuoneen Bledin söpöstä kaupungista, mutta muutama päivä ennen matkalle lähtöä tuli viesti, että huone ei olekaan käytettävissä ja meille tarjottiin samaan hintaan mökkiä ja suostuimme. Mökki osoittautuikin lottovoitoksi, ihan uusi, kaksi makuuhuonetta, olohuone ja keittiö ja hyvin hoidettu piha ja takkakin olisi ollut, mutta ei sitä tarvinnut kamalassa helteessä. Toukokuussa oli Bledissä muuten satanut vielä lunta ja kesäkuun alussa oli ollut viileää, helle tuli vasta meidän kanssa. Tuo kämppä on normaalisti varmaan paljon kalliimpi eli meillä kävi hyvä tuuri, kun varaamassamme hotellissa oli sattunut vesivahinko ja joutuivat hommaamaan meille muuta.

Bled on aivan mahdottoman kiva kaupunki Julian Alppien juurella Bled-järven rannalla ja siellä oli aikanaan myös Titon kesäasunto. Järven olisi voinut kiertää kävellen 1,5 tunnissa, mutta jalkani reistaili ja ajoimme siksi autolla sen ympäri.

Tästä ulkoilmaravintolasta tuli meidän kantapaikkamme, se oli kerta kaikkiaan niin hyvällä paikalla ja ruokakin oli hyvää ja siksi menimme sinne molempina iltoina. Mikäs siinä oli istuessa lämpimänä kesäiltana ja tämä kaikki ilman hyttysiä!

Bledistä käsin teimme retken Triglavin luonnonpuistoon. Siellä ihailimme niittyjen kauniita kukkia

ja kävimme komeassa Vintgarin solassa, jossa olikin mukavan viileää helteisenä päivänä.

Turkoosissa vedessä uiskenteli forellit.

Slovenian suurin järvi Bohinj oli mukava pysähdyspaikka. Uimapaikkoja löytyy vaikka millä mitalla, mutta minähän en uskaltanut uida katkenneen kylkiluuni takia ja lepäilin vain varjossa rannalla.