Eilen illalla juhlittiin ystävämme Ginan hyviä veriarvoja (kamppailussa syöpäläistä vastaan) oikein kolmen tähden ravintolassa Eifel-vuoristossa ja tänään paluumatkalla kiepautimme Kronenburgin pikkukylän kautta. Valitettavasti oli aika sumuinen sää ja aurinko tuli esille vasta, kun olimme päässeet jo kotimatkalle moottoritielle. Siitä huolimatta muutama kuva söpöstä paikkakunnasta kukkulan päällä. Nimensä se on saanut vanhasta linnasta, josta ei ole muutaman raunion lisäksi mitään jäljellä.
Kuten ensimmäisestä kahdesta kuvasta voi arvata, Kronenburg on Jaakobin pyhiinvaellusreitin varrella, siitä merkkinä kampasimpukat.
Eilisillan herkuista ei tullut otettua kuvia paitsi tästä ihanasta jälkiruoasta. Ja katsokaapas, miten hienosti on esimerkiksi vadelmat täytetty, kyllä kelpasi syödä ***
Ooh mikä jälkkäri ja muutenkin taas niin hienon näköinen retkipaikka:)
AntwortenLöschenTosi söpö kylä. Eifel-vuoristo on kaunista seutua, mutta ihmiset ovat olleet kamalan köyhiä ja jotenkin se näkyy edelleen monissa kylissä, ne ei ole niin nätisti kukilla jne koristesteltu kuin esim. elsassilaiset tai baijerilaiset kylät, mutta Kronenburg oli nätti.
LöschenTodellakin, mikä annos! Kuinka tuota edes raaski syödäkään. Ja hienoa, että Ginan tilanne näyttää paremmalta.
AntwortenLöschenKyllä sen kuule raaski syödä, varsinkin kun kokeili ja se oli niin raikasta ja hyvää.
LöschenIhana, että Ginan veriarvot hyvät - aina välillä hänkin mielessä. Ei onnistuisi mun kärsivällisyydellä vattujen täyttäminen :)
AntwortenLöschenEipä ole tullut meikäläisenkään mieleen täyttä vattuja.
LöschenMinäkin olen iloinen ystäväsi veriarvoista. Niistä tulee näissä taisteluissa yllättävän tärkeitä...siis niistä veriarvoista. Ja mitä tulee tuohon jälkiruokaan, niin kyllä kelpaisi...täytettyjä vadelmia ja kaikkea!
AntwortenLöschenOnhan se aina jännittämistä niiden arvojen takia. Meidän kiinalaisen ystäväparin mies sairastui yli 10v sitten Non-Hodgkiniin ja on virallisesti terveen kirjoissa, mutta silti pieni jännitys on usein, sitä ei kai saa pois. Ja jännitystähän on mullakin aina mammografiassa, kun olen riskipotilas, mutta eihän sitä voi verrata sairauden kokeneen ihmisen jännitykseen.
LöschenTuonnekin kannatti tulla tutustumaan (nyt vain näin blogin kautta). Söpöä on.
AntwortenLöschenJoskus on käynyt mielessä näperrellä joku tuollainen jälkiruokataideteos. Ihan vain kokeilumielessä. Alkaisikohan se sillä, että poistaa ensin vattumadot:-)) Onneksi ei, sillä vadelmat olivat tänä kesänä suuria ja puhtaita.
Proteiini tekee hyvää kasvissyöjälle, madot vaan mukaan!
LöschenHyvä asia vaatii aina arvoisensa juhlat! Hienoa, että G voi paremmin.
AntwortenLöschenMinäkin olen tänä viikonloppuna nauttinut eksoottisista perinneruuista. Helena
Kalakukkoa?
LöschenHienon asian vuoksi raaskii tuhota myös tuollaisen taideteoksen, jota jälkiruuaksikin kutsutaan.
AntwortenLöschenOli se aika taideteos.
LöschenKauniita raunioita. Vähän jäin miettimään mitä yhteistä Jaakobilla ja kampasimpukalla on, mutta löytyihän siihenkin netistä vastaus. Kiitos silmänruuasta, täytettyjä vadelmia en ollut ennen nähnytkään, kaunista ja varmaan makoisaakin.
AntwortenLöschenBloggailu sivistää :-)
LöschenIhanan idyllinen kylänen !
AntwortenLöschenMe ollaan kävelty 24km Via Jacobia täällä meidän kotikanttoonissa toissakesänä. Se oli meidän ikioma pieni 'pilgrimage' :)
Sitä Jaakoppia on täällä Euroopassa kyllä aika paljon, tässä meidänkin lähellä. Noita idyllisiä kyliä kyllä löytyy sieltä paljon enemmän. Tuolla ihmiset on tosiaan ollut köyhiä, huono sato jne ja jotenkin ne kylät on usein vielä aika köyhän näköisiä.
Löschen