Mökkeilyä, lokkeja ja lettuja

Laivan saavuttua Turkuun pääsimme Helenan luokse herkulliselle aamupalalle (kiitoksia) ja tutustuimme söpöön Vili-hauvaan, joka tässä näyttelee epäkohteliaasti kieltä saksalaisvieraille.

Illalla menimme heti ensimmäiseksi moikkaamaan kummipoikaa, jolla ei ollut muina päivinä aikaa kummituksille, sillä hän lähti seuraavana päivänä Gotland Runt-purjehdukselle. Saimme maittavan aterian ja kivoja keskusteluja. Valitettavasti vaimo ja 4vee olivat ehtineet jo lähteä lomalle.

Kaksi ensimmäistä päivää Suomessa oli lähes sateetonta ja saimme olla sukulaisten mökillä Mallasveden rannalla kauniissa luonnossa. Hiljaisuutta häiritsi ainoastaan lokkipariskunta, joka tuli räkättämään laiturille menijöille, koska lähellä oli heidän poikasiaan.

Blogiystävä Maikin mökki sattuu olemaan vain parin kilometrin päässä ja pääsimme Maikin ja hänen miehensä kanssa kokemaan jotain aivan ihmeellistä: rengastamaan selkälokkeja. Ajoimme nopealla veneellä keskelle Mallasvettä ja siellä uiskenteli sorsanpoikia, jotka eivät ihan vielä osanneet lentää. R ajoi veneen aivan poikasten viereen ja nappasi ne haaviin ja mittasi vaikka mitä kohtia lokista, tunnisti ne tytöksi tai pojaksi ja kiinnitti jalkoihin renkaat.

Aika iisisti ne kaverit ottivat asian, tässäkin ihan hiljaa kintut pystyssä.

Kovaa vauhtia mentiin, sen näkee veneen aiheuttamista laineista. Allumieskin sai kunnian kokeilla veneen ohjaamista. Tummat pilvet uhkasivat, mutta meillä kävi onni, sillä sade alkoi vasta kun menimme Valkeakoskelle syömään ja lakkasi, kun tulimme syömästä.

Kiitos Maikki ja R, oli unohtumaton kokemus!

Seuraavana päivänä lähdimme etsimään tuttavia, mutta eipä löydetty kovin montaa, olivat varmaan kesälomalla enkä ollut ilmoittanut tulostamme, kun aikataulu oli aika tiukka enkä halunnut mennä pitemmäksi aikaa kenellekään. Yhden luokkakaverin tapasin torilla ja sen jälkeen oli onni mukana, kun tapasimme kotoaan yhden ystäväparin, joka oli juuri paistamassa vieraalleen lettuja muurikassa ja me söimme sitten heidän herkulliset lettunsa, ei tainnut jäädä muille juuri mitään. Allumies vieläkin kuolaa ajatellessaan sitä herkullista sekahilloa, jota saimme lettujen kanssa, kiitos vaan isäntäväelle♥

Ja sitten seuraavana päivänä muuttui tilanne, vettä tuli kuin saavista kaataen ja uudelle untuvatakille tuli käyttöä ja kamera sai olla käyttämättä laukussa. Meidät oli kutsuttu kälyni sukulaisten mökille Hauholle. Onneksi heillä oli lämmitys päällä ja tuli takassa. Sateenvarjon kanssa yritimme vähän kiertää tonttia ja Allumies näki elämänsä ensimmäisen savusaunan, todella harmi, että oli niin kamala ilma.