Muistivihkosta näkee, että he kävivät pariisilaisen esperantistin luona kylässä, isähän puhui esperantoa. Tarjolla oli mm. "pamplemus" eli greipille ei ilmeisesti ollut vielä suomalaista nimeä tai isä ei sitä sitten tuntenut. Miehet saivat myös katsoa "näköradiota" eli televisiota, jota Suomessa ei vielä nähty.
Samoin kuulakärkikyniä ei ollut vielä Suomessa ainakaan yleisesti käytössä, mutta isä on Pariisista ostanut sellaisen ja alkanut siellä kirjoittamaan kuulakärkikynällä kun tuo edellinen teksti oli vielä kirjoitettu lyijykynällä.
Sulla on ihania vanhoja muistoja:) Usein kävelen lähellä Zamenhoff-katua,joka on nimetty esperanon luojan mukaan.;D
AntwortenLöschenMinä pidin aikanaan koulussa esitelmän esperantosta ja Zamenhoffista.
LöschenOlipa ihanaa, että isäsi pääsi jo 1954 noita ihmeitä näkemään.Mahtoiko hän olla elegantti mies huopahatussa ja berberitakissa? Muut kuuntelivat rakkauden kaihoissaan ratiosta/rariosta Pirkko Jaakkolan 1953 levyttämää laulua "Pariisin taivaan alla", unelmoivat omasta tai isommasta asunnosta, työpaikasta, ehjistä Nokian kumisaappaista, huopatossuista,talvipalttoosta, huonekaluista tai mistä kaikesta nyt sodan ja sotakorvauksien maksun aikana oli huutava pula. Jo Tukholma oli saavuttamattomissa. Ei tarvittu autolauttoja, kun ei ollut autojakaan kuljetettavaksi. Volkkareita ("kansanautoja") näki jo harvakseen, niitä missä oli se "rinkeli-ikkuna" (Bretzel Fenster) takana. Maalla oli takseja, "sinkkanurkkia", joita piti veivata käyntiin.Isännät kävivät taksilla kaupungissa ostamassa pikkupullon Koskenkorvaa. :) Tampereen rautatieasemalla juliste kehoitti matkustajalle :"Talous tarkka, vakaa markka" ja " Suosi suomalaista, käytä kotimaista." Vähitellen tulivat sitten nailonsukat, kuulakärkikynät, näköradiot ynnä muut ulkomaan elintasotavarat. Maalla ei ollut edes elokuvatattereita, että olisi tuosta v. 1951 kuvatusta filmistä nähnyt, minkälaista Pariisissa oli.
AntwortenLöschenMinä katson mielelläni filmejä ja valokuvia lähihistorian ajoilta. On helpompi ymmärtää, miksi joku puhuu, ajattelee ja käyttäytyy tietyllä tavalla.
Ei se ulkomaille matkustelu silloin vielä kovin yleistä ollut. Tuosta muistilehtiöstä luin, että lensivät Turusta Tukholmaan, välilasku oli Maarianhaminassa.
LöschenHieno kommentti Annalta!
AntwortenLöschenMeilläkin on paljon kuvia, jotka ovat niin pieniä, varsinkin minun lapsuusajalta. Isäsi käsiala on aikalailla samanlainen kun minun isällä. Isänäni oli tosin vasenkätinen, mutta hänet pakotettiin kirjoittamaan oikeella kädellä ja sen huomasi käsialassa. Sinun käsialasi näyttää kyllä aika saksalaiselta, mikä näkyi postauksessasi joku aika sitten. Samaa olen kuullut myös omastani.
Maikki
Isällä oli hyvä käsiala, tuossa se ei tule oikeauksiinsa, kun vihko on niin pieni, ehkä tupakka-askin kokoinen ja pehmeä pohjainen eli oli varmaan huono kirjoittaa ja paljon on lyhentänyt sanoja.
LöschenIsäsi on päässyt matkustamaan tuolloin 1950-luvulla, jolloin todella se oli harvoilla mahdollista. En kyllä edes muista, koska valuutan säännöstely loppui. Onko sulla muuten negatiivit tallella noista pikkukuvista?
AntwortenLöschenEi ole negoja enää tallella, paljon meni aikanaan kaatopaikalle, kun tyhjennettiin talo enkä minä voinut tuoda pienellä autollamme tänne juuri mitään muuta kuin omat tavarani. Albumikin joutuu joskus roskikseen, ei siitä ole kukaan muu kiinnostunut kuin minä.
LöschenAarretta sinulle!
AntwortenLöschenNiin on, historiaa.
Löschenolen "tahallani" kirjoittanut päiväkirjaa, että lapseni saavat lukea, ruattiks. Tyttäreni sai päiväkirjan, kun odotin häntä, kun hän odotti eka lasta ♥
LöschenMiten arvokas perintö lapsillesi!
LöschenIhania aarteita! Laita talteen ja omia lapsia ja lapsen lapsia varten. Minulla on kanssa aarteita. Juuri laitoin isoisoaidin oikein hituinaisen kasin ompeleman puuvillanenaliinan aarrelaatikkoon. Siina on jo reikia ja reunat repsottaa mutta "muurahaisenpolkupistot" ovat upeita.
AntwortenLöschenMuurahaisenpolku ♥, enpä tuota enää muistanutkaan.!
LöschenOnpas aarteet. Ja sinulla on tainnut olla aika poikkeuksellinen perhe?
AntwortenLöschenIhan tavallisia pulliaisia oltiin eikä mitään yläluokkaa, mutta seikkailunhalua oli isällä ja minua 20v vanhemmalla veljellänikin olisi ollut, jos ei olisi mennyt mökki-ihmisen kanssa naimisiin ja minuahan on kanssa aina vetänyt suuri maailma puoleensa.
LöschenMielenkiintoista tuo, että käsialasta näkyy niin selvästi, miltä vuosikymmeniltä kirjoitukset ovat. Noissa näytteissä on paljon samaa kuin teksteissä äitini ja isäni albumeissa, vieraskirjoissa ja muissa.
AntwortenLöschenTuosta kyllä näkee, että on ollut vaikea kirjoittaa pieneen pehmeäkantiseen vihkoon eikä uusi kuulakärkikynäkään ole ollut laatutavaraa.
LöschenMelkein samalta näytti minun suomen-mummon käsiala, hauskaa! Kiva että tälläinen perheaarre on pelastunut, varsinkin kun on tarinaa luettavaksi. Meilla ukki pisti jossain vaiheessa moneen valokuvaalbumiin vuosilukuja ja nimiä, että tieto ei häviäisi hänen poismenon jälkeen.
AntwortenLöschenKyllähän käsialoista näkee, minkä maalainen ihminen on kirjoittanut. Meillä ei ole valitettavast merkitty kaikkiin kuviin ketä ne esittävät.
AntwortenLöschenHyvin säilytettyä historiaa. Sääliksi käy jos joskus roskiin menee. Eikö suvusta löydy edes yhtään sukututkimuksesta kiinnostunutta. Arkistotkin saattavat säilöä tuollaista aineistoa.
AntwortenLöschenMulla on yhteensä neljä sukulaista eikä varmaan minkäänlaista kiinnostusta. Onneksi isä on paljon toimittanut raporttejaan Museovirastoon ja muistaakseni kirjoittanut ulkomaanmatkoistaankin. Jännä muuten, että olit tänään mielessä ja heti tuli kommenttisi, yliluonnollisuutta on siis olemassa. :-)
Löschen