dit un dat sitä sun tätä: Jaava highlight

Jaavan kohokohta oli päästä Mount Bromon tulivuorelle auringonnousun aikaan. Yövyimme Tosarin kylässä ja matkatoimisto oli varoittanut meitä hotellin tasosta ja pelkäsimme pahinta ja olin jopa ostanut itselleni silkkisen "makuupussin", että on omat lakanat mukana, mutta olimme positiivisesti yllättyneitä. Hotelli oli rinteellä ja huoneet oli pienemmissä taloissa, jotkut niin kaukana ylhäällä olevasta respasta, että sinne oli rakennettu köysirata, jolla pääsi kulkemaan ylös ja alas. Ilma oli vähän pilvinen ja vähän jo pelkäsimme, miten käy seuraavan päivän auringonnousun kanssa. Teimme ennen illallista pienen kävelylenkin kylään ja kävimme mm. hautausmaalla, jossa oli värikkäitä hautoja ja näimme poikia, jotka treenasivat kyyhkysten kanssa. Mies kuljetti motskarilla niin pitkiä bambun varsia, että ei meinannut päästä kääntymään tiellä. Yhden rakennustyömaan miehet halusivat välttämättä ottaa meistä valokuvan ja me poseerasimme kiltisti kolmeen kännykkään. Hotelli oli yksinkertainen, mutta siisti, tosin lämmintä vettä ei ollut riittävästi ja seinät oli niin ohuet, että naapureilta kuuli jokaisen sanan.

Aamulla meidät herätettiin puoli neljältä ja lähdimme ensin bussilla ja myöhemmin Jeepillä ylös vuorelle, joka on Mount Bromon vieressä ja joka on sitä korkeampi eli sieltä näkee alas tulivuoren kraaterille. Muutama sata muutakin ihmistä oli keksinyt lähteä sinne, kuvassa näkyy Jeeppejä. Taivas oli sysimusta, kun ajoimme ylös ja mielestäni oli melkein upeinta kokea, miten yhtäkkiä horisonttiin ilmestyi värillinen viiva, mutta silloin olimme vielä keikkuvassa autossa eikä siitä saatu kuvaa.

Vuorella oli +5C ja meitä oli kehotettu ottamaan lämpimät vaatteet mukaan, minulla oli taas se Suomen kesässä hyväksi todettu toppatakki. Monella oli myssykin päässä, mutta oli siellä yksi nainen t-paidassa, shortseissa ja flipflopeissa, ilmeisesti hikoileva vaihdevuosi-ikäinen.

Tulivuoren näkee kuvassa vasemmalla, siinä näkyy vähän valkoista rikkipilveä.

Ja sitten aurinko vähitellen kultasi maiseman henkeäsalpaavan kauniiksi.

Jeepit veivät meidät sitten alas kraaterin jalkaan. Aurinko paistoi jo niin, että aurinkolasit olivat tarpeen. Paikalla oli paljon hevosmiehiä, jotka tarjosivat maksusta kyytiä ylös kraaterille, mutta eihän saksalaisturisti hevosta kaipaa, hän kiipeää omin jaloin vuorelle kuin vuorelle.

Ylös ylös, vaikka hiekassa on raskas kulkea.

Edelleen ylös, kamalassa pölyssä ja lopussa tuossa keskellä kuvaa vielä mieletön määrä portaita, joiden päällä paljon hiekkaa ja siinä oli todella raskas kulkea.