Itä-Friisia /Norderneyn saari

Patikkaporukan virallisen ohjelman päätyttyä useimmat pariskunnat lähtivät kotiin, mutta me jatkoimme ystäväpariskunnan kanssa matkaa Itä-Friisiaan. Ystävämme asuvat lounais-Saksassa Freiburgissa, sieltä on pitkä matka merelle ja he halusivat viipyä vähän pitempään Pohjanmeren rannikolla, joka oli heille täysin tuntematonta seutua.
Ajelimme siis lauantaina länteen päin ja poikkesimme matkalla Jeverin kaupunkiin. Jever on tunnettu oluestaan, jota olimme  saaneet jo maistaa viherkaalin kanssa. Me emme kuitenkaan halunneet olutta vaan teetä ja kahvia ja törmäsimme söpöön kahvilaan, joka oikeastaan oli jo kiinni, mutta omistaja oli kiva ja suostui palvelemaan meitä. Kahvilan yhteydessä oli putiikki, joka myi kaikenlaista kivaa pientä tavaraa, mm. Mailegin tonttuja.  Itäfriisiläiset ovat perinteisesti teen juojia,  he juovat 300 litraa teetä per nuppi vuodessa, enemmän kuin mikään muu kansa maailmassa, brititkin juovat "vain" 200 litraa. Jokaikisessä itäfriisiläisessä kahvilassa saa kunnon irtoteestä haudutettua ihanaa teetä eikä mitään (pöly)pussiteetä ja heillä on oma teesekoituksensakin (Ostfriesentee). Tee tarjoillaan pienessä söpössä teekannussa,  kynttilälämmitin (onko sellaista sanaa olemassa?) pitää sen kuumana ja se juodaan pienistä ohutreunaisista posliinikupeista valkoisen kandissokerin kanssa. Mukana on myös aina kerma-astia, jossa on usein pieni vino kermalusikka, jolla laitetaan teen sekaan vähän kermaa, vain pieni "pilvi" päälle, kermaa ei sekoiteta teen joukkoon.

Meillä oli vaikeuksia löytää hotellia Pohjanmeren rannalta, mikä todella ihmetytti, sillä eihän marraskuun loppua luulisi sesongiksi tuollaisessa vähän raa'assa ilmastossa. Lopulta olimme onnistuneet saamaan huoneet Nordenin kaupungista, ilmeisesti joku oli peruuttanut tulonsa. Hotelli oli kerta kaikkiaan kiva ja pakettihintaan kuului myös polkupyörät ja laivalippu Norderneyn saarelle.

Sunnuntaina satoi kissoja ja koiria eikä pyöräilystä tullut mitään. Oli selvästi museoilma ja me ajelimme Emdenin taidehalliin, joka on todella näkemisen arvoinen ja siellä kuluikin aikaa muutama tunti ja sen jälkeen menimme tietenkin taas teelle.
Emme olisi uskoneet, että sade voisi joskus loppua, mutta seuraavana aamuna oli taivas tosin vielä harmaa , mutta sade oli lakannut ja hyppäsimme pyörän selkään ja ajoimme viitisen kilometriä Norddeichin satamaan, josta pääsee lautalla tunnissa Norderneyn saarelle, jota sitten kiertelimme pyörällä. Sää parani jatkuvasti eikä ollut enää niin kova tuulikaan.

Välillä tuli nälkä ja vastaan tuli sopivasti kiva ruokapaikka, Weisse Düne, joka kannattaa panna muistiin.

Me söimme Pohjanmeren katkarapuja

ja ystävämme matjessilliä, herkullisia ja kauniita annoksia molemmat, vieläkin tulee vesi kielelle.

Jatkoimme matkaa ja vastaan tuli nudistiranta. Kyltissä lukee paikallisella murteella Hier sall die Büx ut eli tässä on riisuttava pöksyt pois, onneksi meidän ei tarvinnut näin talviaikaan totella.

Matka jatkui aivan meren rantaan, jonka hiekka on veden tuntumassa niin kovaa, että siinä pystyy ajamaan pyörälläkin. Ja sää senkun vaan parani.

Olimme oikein tyytyväisiä saaripäiväämme, mutta totesimme yksimielisesti, että yksi päivä riitti, kun saari on sen verran pieni ja asumme tulevaisuudessakin mieluummin mantereella.