Pohjanmerellä

Reilu viikko sitten patikkaporukkamme tapasi Pohjanmerellä  Jade-lahden rannalla Dangastin kylässä Vattimeren vuorovesialueella. Vattimeri eli Wattenmeer eli Wadden Sea kuuluu Unescon maailmanperintöihin. Siellä me emme tällä kertaa patikoineet, vaan teimme sitä, mitä siellä seudulla harrastetaan eli pelasimme ns. Bossel-peliä, jossa kaksi joukkuetta pelaa toisiaan vastaan heittämällä tiellä palloa. Älkää kysykö minulta tarkempia ohjeita, en ole systeemiä vieläkään kunnolla tajunnut, mutta sen verran ymmärsin, että jos joukkue ei kahdella heitolla saavuta kilpailijoiden palloa, heittäjän pitää juoda lasillinen snapsia. Minä jouduin kerran tähän tilanteeseen ja kaulassani roikkuvaan lasiin kaadettiin kirkasta juotavaa, mutta se teki ihan hyvää aika tuulisena marraskuun päivänä.
Bosselia pelataan aina tiellä ja meillä olikin oikein kaunis ja vähäliikenteinen tie pelikenttänä.

Vain uteliaat lehmät seurasivat peliämme.

Hotellimme antoi meille kärryt, jonne laitettiin juomat ja pelitarvikkeet.

Bossel-pelin jälkeen kuuluu aina syödä viherkaalia ja Pinkel-nimistä ryynimakkaraa. Muistan, että lapsuudessani Suomessakin oli ryynimakkaraa, onkohan sitä vielä saatavilla?

Lähdimme illan hämärtyessä, laskuveden aikaan,  kävelylenkille meren rannalle.

Kun lähestyimme patoa, näimme  aivan mielettömän määrän valkoposkihanhia. Oli jo aika pimeä ja linnut olivat  kaukana enkä saanut niistä kunnon kuvaa, mutta ehkä näistä kuvista saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen. Maassa istuvat hanhet ovat pienenpieni murto-osa siitä koko määrästä. Hanhet poikkeavat muuttomatkallaan säännöllisesti Dangastiin ja saattavat lämpimänä talvena jopa jäädä sinne maanviljelijöiden harmiksi.

Tässä kuvassa hanhet (eri porukka kuin nuo maassa olleet) lensivät padon yli siellä kävelevän Allumiehen yli.