Sonntag, 23. November 2014

Pohjanmerellä

Reilu viikko sitten patikkaporukkamme tapasi Pohjanmerellä  Jade-lahden rannalla Dangastin kylässä Vattimeren vuorovesialueella. Vattimeri eli Wattenmeer eli Wadden Sea kuuluu Unescon maailmanperintöihin. Siellä me emme tällä kertaa patikoineet, vaan teimme sitä, mitä siellä seudulla harrastetaan eli pelasimme ns. Bossel-peliä, jossa kaksi joukkuetta pelaa toisiaan vastaan heittämällä tiellä palloa. Älkää kysykö minulta tarkempia ohjeita, en ole systeemiä vieläkään kunnolla tajunnut, mutta sen verran ymmärsin, että jos joukkue ei kahdella heitolla saavuta kilpailijoiden palloa, heittäjän pitää juoda lasillinen snapsia. Minä jouduin kerran tähän tilanteeseen ja kaulassani roikkuvaan lasiin kaadettiin kirkasta juotavaa, mutta se teki ihan hyvää aika tuulisena marraskuun päivänä.
Bosselia pelataan aina tiellä ja meillä olikin oikein kaunis ja vähäliikenteinen tie pelikenttänä.


Vain uteliaat lehmät seurasivat peliämme.



Hotellimme antoi meille kärryt, jonne laitettiin juomat ja pelitarvikkeet.


Bossel-pelin jälkeen kuuluu aina syödä viherkaalia ja Pinkel-nimistä ryynimakkaraa. Muistan, että lapsuudessani Suomessakin oli ryynimakkaraa, onkohan sitä vielä saatavilla?


Lähdimme illan hämärtyessä, laskuveden aikaan,  kävelylenkille meren rannalle.




Kun lähestyimme patoa, näimme  aivan mielettömän määrän valkoposkihanhia. Oli jo aika pimeä ja linnut olivat  kaukana enkä saanut niistä kunnon kuvaa, mutta ehkä näistä kuvista saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen. Maassa istuvat hanhet ovat pienenpieni murto-osa siitä koko määrästä. Hanhet poikkeavat muuttomatkallaan säännöllisesti Dangastiin ja saattavat lämpimänä talvena jopa jäädä sinne maanviljelijöiden harmiksi.



Tässä kuvassa hanhet (eri porukka kuin nuo maassa olleet) lensivät padon yli siellä kävelevän Allumiehen yli.


Kommentare:

  1. Siis jotain petankin tapaista metallipalloilla vai mistä nuo pallot on tehty. Vaikuttaa kovasti mielenkiintoiselta, ei harmita vaikka häviäisikin. Kiva pelivälinekärry :)
    Ryynimakkaraa ei ole ikävä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ne pallot oli kumista. Teoriassa tietenkin vähän petankin tyylistä, ihan hauskaa huvia hauskalla porukalla.

      Löschen
  2. Antworten
    1. minäkin taisin tykätä siitä lapsena

      Löschen
    2. Kiva nähdä Wattimerta kirkkaallakin säällä! Kun itse ajettiin siitä läpi aivan kamalassa vesisateessa; silloin näki vain lampaita ja lehmiä kaukaa.

      Jos joutuu TYKS:aan, niin siellä joutuu syömään perinneruokaa kuten ryynimakkaraa, mikä oli aivan kamalaa. Saa sitä kyllä kauppahallistakin jos haluaa, mutta ei meillä...

      Löschen
    3. Oli meilläkin aika harmaata, mutta näkihän sen silti aika hyvin. Vai syöttivät sulle ryynimakkaraa. Viherkaali oli tuolla kyllä hyvää, vaikka mun puolesta siinä olisi saanut olla enemmän ohraryynejä, mutta maku oli hyvä. parempi kuin edelliskerralla 7 vuotta sitten.

      Löschen
  3. Jännä tuo alimmainen kuva, mutta toivottavasti pysyi takki puhtaana;-) Lehti/viherkaalia saamme täällä omasta maasta. Lehtikaalipesto tai -keitto ovat herkullisia. Ryynimakkaraa saatiin lapsuudessa lihakaupasta. Silloin tykkäsin kyllä.

    Helena: TYKS on tuttu siitä, kun keskimmäinen lapsi syntyi siellä. Tällainen kasvissyöjä, joka kyllä syö kalaakin, sai siellä eteensä melkein puoliskan keräkaalista kokonaisena palana. Lautaselle ei sitten paljon muuta mahtunut. Uskon, että nykyään on jo toisin.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. TYKS:n ruuat. olivat nyt syksyllä aivan kamalia enkä pystynyt niitä aina stömään!

      Löschen
    2. Olivat varmaan tarpeeksi kakanneet Helsingissä, ei ollut nyt hätä.
      Ai jaa, se olikin taas lehtikaali eikä viherkaali, hoono soomi.

      Löschen
    3. Meidän perheessä käytetään molempia nimityksiä, sekä lehti- että viherkaali ja sanoma menee aina perille.

      Löschen
  4. Miun muistot Nordseesta taitaa olla 70-luvulta, jotenkin sitä tuli enemmän käytyä Itämerellä. Grünkohl einfach lecker, mutta mieluiten mit Kassler oder Mettwürstchen. Oli tyypillenen ruoka metsästäjillä syksyisin beim Schüsseltreiben.

    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Oppia ikä kaikki, en ole koskaan kuullut sanaa Schüsseltreiben.

      Löschen
    2. Kun ajetaan jänistä, niin että se jää metsästäjien ympäröimäksi, kutsutaan sitä nimellä Kesseltreiben. Schüsseltreiben taas on kun mennään kapakkaan syömään, ryyppäämään ja kertomaan tyhmiä vitsejä. Jägersprache halt!

      Löschen
    3. o.k., mä tunnen vain Die Sau ist tot.

      Löschen
    4. In Jägersprache heisst es Sau tot.

      Löschen
  5. Ryynimakkaraa en syö !Lapsena pakotettiin syödä sitä. Lehtikaalia on vielä puutarhassa lumen alla. Jos ei tule korjattua niin kelpaavat kyllä jäniksille.
    Kiitos hyvästä blogista. Aloin lukemaan kun poikani muutti Saksaan. Luen aina mielenkiinnolla eri tapahtumista ja matkoista.

    AntwortenLöschen
  6. Näyttäähän se sielläkin jo varsin syksyiselle. Ja kuuma makkara varmasti maistui lenkin lomassa. Ei muuten tule yhtään mitään mielikuvaa ryynimakkarasta. Ehkä en ole koskaan syönyt?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ryynimakkarassa oli lihan lisäksi ohraryynejä/ohrapuuroa, nykyäänhän se suomalainen makkara on hienommaksi jauhettua jauhoa. Luin jostain, että jossakin suomalaisissa lenkkimakkaroissa on vain 5% lihaa, kun taas saksalaisessa Bratwurstissa on yli 80%.

      Löschen
  7. Ryynimakkaraa en ole maistanut. Meilla Pirkanmaalla on se Mansen mustamakkara, josta tykkaan hirveasti. Jotain ryyneja siinakin on. Suomilomilla ostan sita aina, nam!

    Nuo valkoposkihanhet ovat kai aika riesa. Aikoinaan Hangossa niita ihasteltiin, kunnes huomattiin millaisia potkyloita ne jattivat nurmikon tayteen. Yhh..

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Joo, sitä Tapolan mustaamakkaraa myytiin meidänkin torilla, mutta mua ällötti se ajatus verestä, samoin veriletut ei menneet alas.

      Löschen
  8. Tuosta Bollerwagenista tuli mieleen saksalaisten miesten (isiä tai ei) keväinen Isänpäivän vietto wanderungeineen kera virvokkeiden. Palloleikit eivät kuulu ohjelmaan, mutta muu hauskanpito sitäkin enemmän.
    Verilettuja syön Suomen reissuilla pikaruokana mökillä kera voisulan tai puolukan ja mustaamakkaraa Tampereella. Turun seudulla opin tuntemaan uunissa paistettavan veripaltun jonka lisukkeena puolukkasurvos.
    t. kuumasta Lyonista paskeriville

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Virvoke on vähän liian harmiton sana niille juomille, joita saksalaismiehet helatorstaisin ottavat kärryihinsä isänpäiväretkelle. Sitä päivää kutsutaan muuten jossain myös nimellä Herrentag tai Männertag. Vai on Lyonissa kuuma, meillä oli eilen "vain" +15C ja nytkin paistaa aurinko, uskomaton marraskuu.

      Löschen
  9. Kyllä Suomessakin ryynimakkaraa myydään ja se on herkullista! Eipäs ole tullutkaan ostettua pitkään aikaan... Teillä ryynimakkara on näköjään eri väristä kuin täällä Suomessa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Joo, ei se Suomessa tainnut olla tuon väristä.

      Löschen
  10. Minä en ole koskaan tykännyt ryynimakkarasta, joskus lapsena olen sitä kyllä syönyt. Mies meillä tekee joka vuosi lehtikaalia, Grünkohl jokaisena kuukautena jossa on r-kirjain, syömme sitä paitsi syyskuussa ja huhtikuussa, emme myöskään maaliskuussa. Noista valkoposkihanhista ja niiden tuomista harmeista olen kyllä kuullut. Hyvän näköinen kuva kuitenkin tuo viimeinen on.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Minä kokeilin viime vuonna lehtikaalilastuja, ne on hyviä perunalastujen sijaan.

      Löschen
  11. Kas kun ei tuollainen peli ole vielä vallannut tätä Suomen maata. Luulisi että kaikki pelaisivat tuota tosi innokkaasti. Hauskalta kuulosti ja eväät olivat mukavat.
    Ryynimakkaraa on vielä saatavilla ja usein sitä kotona laittelen. Mutta parasta oli ihan oman mamman tekemä makkara syksyllä kun possuja teurastettiin. Sitä ei enää saa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Niissä itsetehdyissä olikin varmaan lihaakin mukana.

      Löschen