Freitag, 20. Februar 2015

Tyttäreni Anne Frank

Olin koulutyttönä parhaan ystäväni kanssa katsomassa Anne Frankin elämästä tehtyä elokuvaa ja muistan, että se oli niin jännittävä, että ystäväni juoksi kesken kaiken ulos salista, kun hän ei kestänyt sitä jännitystä. Kirjan olin lukenut suomeksi ja myöhemmin luin sen myös saksaksi. Muistan jopa hyvin, että siitä puhuttiin saksan tunnilla ja opettaja kertoi, että kirjan saksalainen nimi ei ole -  niinkuin saattaisi luulla - Anne Franks Tagebuch vaan Das Tagebuch der Anne Frank.
Nyt tuhkakeskiviikkona Saksan tv:stä tuli uusi saksalainen dokudraama Anne Frankista, tällä kertaa hänen isänsä Oton perspektiivistä ja voi miten hieno filmi sieltä tulikin. Stalin on kuulemma kyynisesti sanonut, että yhden ihmisen kuolema on tragedia, miljoonan vain numero, mutta Anne Frankin tapauksessa on päinvastoin, hänen kuolemansa symbolisoi miljoonan muun ihmisen menehtymistä natsien julmuuden takia. Maaliskuussa kuolemasta tulee olemaan 70 vuotta.
Elokuva alkaa kohtauksella, jossa Otto Frank ainoana eloonjääneenä perheestään palaa Amsterdamiin. Se kertoo Frankin perheen sekä neljän muun piilopaikassa asuneen juutalaisen yhteiselämästä 60 neliön tiloissa marmeladitehtaan yläkerrassa eikä siinä näytetä suoranaisesti ulkopuolella tapahtuvia asioita, mutta taustalla näkyy usein julmia dokumenttifilmejä siltä ajalta.. Muutama asia, jotka Otto Frank oli päiväkirjan julkaistessaan sensuroinut, tulee filmissä esiin, mm. seksuaalisuus ja Annen ilmeisesti hyvinkin vaikea suhde äitiinsä. Vaikeaa oli myös yhdessä asuminen toisen perheen kanssa ja sen voi kyllä kuvitella, sillä he asuivat niin ahtaissa oloissa parisen vuotta.
Filmissä haastatellaan Annen Israelissa asuvia koulukavereita ja hänen 90v serkkuaan. Samoin naapurissa asuneen antisemiitin, Tonny Ahlersin sisarpuolta, joka uskoo, että Tonny saattoi hyvinkin olla Frankin perheen ilmiantaja. Oli liikuttavaa nähdä Annen tunteneiden ihmisten haastatteluja. Yksi luokkatovereista oli nähnyt hänet aivan luurankona vielä vähän ennen hänen kuolemaansa Bergen-Belsenissä.
Yksi harvoja kohtauksia pakopaikan ulkopuolella näyttää, miten eräs journalisti menee 1960-luvulla haastattelemaan itävaltalaista SS-miestä Silberbaueria, joka 1944 vangitsi Anne Frankin perheen. Natseja jahtaava Simon Wiesenthal oli löytänyt Silberbauerin, mutta tämähän väitti olleensa täysin syytön Hitlerin uhri eikä Itävallan tuomioistuin häntä rankaissut (kuten ei montaa muutakaan) eikä Silberbauerilla ollut todellakaan huono omatunto.
Jos filmi tulee Suomen televisioon, kannattaa katsoa, se on kaukana kitschistä ja siinä on todella hyvät näyttelijät.


Foto: daserste.de





Kommentare:

  1. Olisi mielenkiintoista nähdä tuo filme,kiitos esittelystä, Olen käynyt Amsterdamissa Anne Frankin talossa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ehkä ne näyttävät sen teilläkin, sehän on ihan uusi, joten ei vielä ole ehtinyt muualle. Minäkin olen käynyt siinä talossa ja viimeksi haluttiin viedä sinne suomalaisvieras, mutta jono oli niin pitkä, että emme ehtineet odottaa.

      Löschen
  2. Kiitos vinkistä, taidan katsoa filmin tuosta linkistäsi.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Toivottavasti se näkyy Mediathekin kautta myös ulkomailla, on huonoa kokemusta Ylen lähetyksistä, joista monet mielenkiintoiset eivät näy ulkomailla. En ole sitä systeemiä vielä oikein oppinut ymmärtämään, varmaan taas niistä maksuista kiinni.

      Löschen
    2. Näkyy hyvin! Katsoin jo hetken.

      Löschen
    3. Näkyy näköjään vain 25.2. asti eli kannattaa katsoa sitä ennen.

      Löschen
  3. Hapeakseni taytyy tunnustaa, etta en muista olenko edes Anna Frankin paivakirjaa lukenut. Ehka joskus kouluaikoina, ja silloin se tuntui varmaan aika kaukaiselta epatodelliselta sadulta.
    Linkkisi nakyy taallakin. Yritan jatkossa katsoa, mutta tuskin ymmarran siita paljoa, vaikka alankin jo B1.2 tason kurssia Goethe-instituutissa ensiviikolla.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Mutta tämähän olisikin hyvää harjoitusta sulle.

      Löschen
  4. Minä olen lukenut Anne Frankin päiväkirjan sekä suomeksi että saksaksi. Olen myös nähnyt aikaisemman filmituotannon, olen käynyt Amsterdamissa Anne Frankin talossa ja koska en voinut katsoa keskiviikkona filmiä televisiosta otin sen nauhalle ja katsoimme sen eilen illalla. Todella hyvä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Eikös ollutkin! Anne Frankista on tehty nimittäin aika monta huonoa elokuvaa tai teatteriesitystä.

      Löschen
  5. MInäkin luin nuorena tyttönä Annen päiväkirjan ja se vaikutti todella syvästi. Amsterdamissa olisin halunnut käydä katsomassa museon, mutta jonot oli niin järkyttävän pitkät, että ei onnistunut. Täytyypä siis pitää mielessä ja katsoa tämä, jos joskus täällä näyttävät.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Siellä on tosiaan aina kamala jono eikä se mielestäni niin ihmeellinen paikka ollut, että se olisi pakko nähdä, kannattaa ennemminkin lukea se kirja tai katsoa tuo filmi.

      Löschen