Sisällä ja ulkona + EDIT

Kun tulin aamulla keittiöön, siellä oli pieni kaaos. Illallisvieraat viihtyivät eilen pitkään,  oli niin lämmintä, että voimme istua pitkään ulkona emmekä sitten enää millään jaksaneet tiskata käsin kaikkea, mikä ei mahtunut tiskikoneeseen. Käytimme eilen muuten ensimmäistä kertaa tuota hienoa Iittala Tools uunivuokaa paistinpannuna, magneettinappula näytti, että se toimii induktioliedellä ja hienosti siinä paistui kokonainen argentinalainen naudanfilee.

Pakenin keittiöstä nopeasti mukavamman näköisiin sfääreihin ja löysin terassilta vieraiden tuomat kukkatuliaiset.

Ja mitäs sitten pihan perällä tulikaan vastaan! Kirsikkapuu on avannut kukkansa eikä noissa sinisissä rikkaruohoissakaan ole moittimisen aihetta.

Nyt on edessä kaksi inhottavaa tehtävää. Pitää siivota keittiö, mutta se on peanuts verrattuna siihen toiseen tehtävään. Tässä postauksessa kerroin Allumiehen työkaverin 31v pojan haudasta. Eilen oli lehdessä kuolinilmoitus, josta kävi ilmi, että nyt on perheen toinen poika kuollut 32v saman geenivirheen takia. Kuka osaa sanoa, mitä me kirjoitamme surunvalitteluadressiin? Minä en löydä lohdutuksen sanoja pariskunnalle, joka on menettänyt kaksi poikaansa kolmekymppisenä.

EDIT: laitanpa tähän sen korttini alkutekstin muistiin. Kirjoitin sen tietenkin saksaksi, mutta salapoliisi Clarissa löysi suomalaisen käännöksenkin, kiitos siitä. Teksti on H.C. Andersenin Enkeli-sadusta:

Jedes Mal, wenn ein gutes Kind stirbt, kommt ein Engel Gottes zur Erde hernieder, nimmt das tote Kind auf seine Arme, breitet die großen, weißen Flügel aus und pflückt eine ganze Handvoll Blumen, die er zu Gott hinaufbringt, damit sie dort noch schöner als auf der Erde blühen. 

Joka kerta kuin hyvä lapsi kuolee, tulee Jumalan enkeli alas maahan, ottaa kuolleen lapsen käsivarsilleen, levittää suuret valkeat siivet, lentää yli kaikkien niiden paikkojen, joista lapsi on pitänyt ja poimii koko pivollisen kukkia, jotka se tuo ylös Jumalalle, jotta ne siellä kukoistaisivat vieläkin kauniimmin kuin maan päällä.