Vanhoja dioja

Sain joku aika sitten 2573 vanhaa diaa takaisin digimuodossa ja niitä on ollut hauska katsella.
Sieltä löytyy kuvia lapsuudesta ja olen postannut niitä osittain kotikaupungin Ollutta ja mennyttä FB-sivullekin. Tässä kuva vanhasta kivisillasta

ja tässä vanha siunauskappeli. Kuvissa on väriläiskänä mukana pikku-Allu.

Kotikaupungista löytyy myös kamala määrä vanhoja kuvia kaduista ja taloista ja ne ovatkin olleet erittäin suosittuja FB-ryhmässä ja siellä ovat alkaneet muistelemaan vanhoja hyviä aikoja. Eihän normaali-ihminen ottanut 1950/60-luvulla kuvia kaduista ja rakennuksista vaan melkein aina vain ihmisistä, mutta isä kuvasi ihan kaikkea. En olisi tajunnut, että joku voisi olla kiinnostunut niistä, mutta sitten sain kutsun FB-ryhmään ja huomasin, että siellä etsitään juuri tällaisia muistoja.
Tämä kuva on esimerkiksi ollut kovin suosittu ja on ihmetelty, miten paljon kaupungissa oli silloin kauppoja. On ollut mattokauppaa ja sähköliikettä ja lihakauppaa ja konditoriaa ja nyt on kaikki tyhjänä ja pari markettia ja Alko. Olen aivan otettu, miten siellä ryhmässä ylistetään isääni mukavaksi herrasmieheksi.

Pikku-Allusta löytyy tietenkin myös kuvia. Tästä voisi päästä väärään käsitykseen, minä EN pidä siivoamisesta.

Mieluummin lähtisin nukkeni kanssa ison kiven päälle katselemaan maisemia, tietenkin aina rusetti päässä niinkuin fiinin neidin pitää.

Tästä muutamaa vuotta myöhemmin tutustuin tummatukkaiseen sakemanniin ja mietin nyt, että minne ne tummat hiukset on mahtaneet hävitä, ovat harventuneet ja vaalentuneet jos en sanoisi harmaantuneet.

Ensimmäisestä yhteisestä asunnostakin löytyi muutama kehno kuva. Marimekon lokkiverhot ikkunassa ja LP-levyjä hyllyssä.

Ja kun muutimme nykyiseen taloomme, saimme samalla ottolapsen, naapurin B:n, joka sulki meidät heti sydämeensä ja siellä pysymme edelleen. Ensi vuonna pääsemme Valenciaan häihin, kun hän menee naimisiin sellistinsä kanssa.