Likaisen lusikan majatalo

Likaisen lusikan majatalo (Zum schmutzigen Löffel) on yhden kaverini keksimä nimitys ravintolalle/majatalolle, joka ei oikein ole meidän vaatimusten mukainen, ei sen välttämättä ole oltava likainen, mutta sellainen vähän rähjäinen. Meidän toinen B&B ei ollut aivan odotusten mukainen, vaikka huoneemme olikin aivan o.k., paitsi että lattialaudat narisi niin, että välillä luulimme naapurihuoneen ihmisten kävelevän sänkymme ohi. Omistaja puhui kaksi sanaa englantia eli taas tarvittiin ranskan kielen alkeita. Kaiken kukkuraksi mies oli kova puhumaan ja jouduin välillä lähtemään hänet nähdessäni karkuun, ettei vaan ehtinyt taas haastattelemaan. Hän esitteli ylpeänä loma-asuntonsa, jonka voi vuokrata ja se oli aivan mauttomasti sisustettu ja yritin olla kohtelias ja sanoa että trés jolie. Aamiaishuone oli tungettu täyteen pöytiä, joiden päällä oli keltaoranssi liina ja sen päällä läpinäkyvä muoviliina sottapyttyturisteja varten. Isäntä fanitti faabelikirjailija La Fontainea ja kaikki paikat oli täynnä eläinkuvia ja kaikki astiat eläimen muotoisia, esim. sokeri oli kamalan isossa leijonan muotoisessa kivitavarasta tehdyssä astiassa. Rakennus ja pihapiiri olisivat oikeastaan ihanteelliset, iso tontti Loirin (eli sen miespuolisen Le Loir'in) rannalla ja me koko ajan suunnittelimme mielessämme, miten hienon paikasta voisi saada, jos olisi vähän makua.

Paikkakunnan hyvä ravintola oli sinä päivänä valitettavasti kiinni ja isännän antama ravintolasuositus oli samaa makuluokkaa kuin hänen sisutuskin. Ravintola muistutti enemmänkin jotain leirintäalueen kioskia, se oli kauniilla paikalla, mutta ruoka oli ala-arvoista. Minä tilasin varmuuden vuoksi Confit de canard, kun ajattelin, että siinä ei voi niin kamalasti tehdä väärin. Se olikin varmaan (onnekseni) säilykepurkista ja ihan syötävää, mutta sen kanssa tarjottu perunagratiini täysin kuivaa ja mautonta ja kaikkein eniten ihmettelin lisukkeena olevia herkkusieniä suoraan säilykepurkista. Sellaisia olen varmaan viimeksi syönyt köyhänä opiskelijana. Kaikkien aikojen huonoin ateria Ranskassa.
Ravintola oli kyllä tosin idyllisellä paikalla veden äärellä.

Kolmas majapaikka olikin sitten kaupungissa, nimittäin Orleansissa ja ihan keskustassa. Jostain syystä en ole ottanut siitä lainkaan kuvia, ehkä siksi, että sympaattinen omistaja puhui hyvin englantia ja oli niin kiinnostunut meidän pyörämatkastamme, että aika meni puhumiseen. Kämppä oli taas mitä mainioin, meillä oli kaksi huonetta ja kiva kylppäri käytössä ja taas saimme oikein hyvän aamiaisen, taustalla soi hiljaa klassinen musiikki.

Jean d'Arcia käytiin tietenkin moikkaamassa.

Ihan mukava kaupunki Orleans tuntui olevan. Mentiin sinne ihan vaan sen takia, että se oli melkein reitin varrella eikä kumpikaan meistä ole ennen siellä käynyt.

Jos ei oltaisi löydetty kivaa ruokapaikkaa, oltais voitu ostaa vaikka öljysardiineja.