Pyörän selässä

Tapasimme Baijerissa asuvan ystäväparimme Saumurin kaupungissa Ibis-hotellissa, jonka huoneet oli niin pieniä, että meillä oli vaikeuksia mahtua sinne matkalaukkuinemme ja pyörälaukkuinemme, mutta muuten se oli ihan siisti paikka. Ensimmäisenä pyöräpäivänä oli välillä vähän tihkusadetta, mutta ei sentään sadeviittaa tarvittu, goretex-anorakit hoitivat hyvin tehtävänsä.
Etenkin toisena päivänä saimme kamppailla karmean vastatuulen kanssa ja silloin saavutin kyllä limittini enkä olisi millään enää jaksanut polkea ja kiroilin, että en ollut ottanut e-bikea ja hotelliin saavuttaessa oli oikein paha olo ja palelin, varmaan ihan vain liikarasituksesta. Minähän olen aika laiska ihminen eikä ole minkäänlaista kunnianhimoa saavuttaa jotain urheilutulosta. Ekaluokan hiihtokilpailussakin palasin luokkakaverini kanssa hakemaan hänen pudottamaansa sauvaa enkä hiihtänyt yksin maaliin. Hotellin kuuma suihku ja kylmä Cocis auttoivat onneksi nopeasti taas hyvään kuntoon ja pystyin nauttimaan illalla hyvästä ruoasta ja viinistä.  Mutkia oli matkassa kaikenlaisia, tässä kohtaa piti kääntyä 180 astetta ja vähemmän pyörällä ajava kaverimme kaatui kääntyessään, mutta ei onneksi käynyt pahemmin..

Tässä oli vain 90 asteen kulma, mutta siinä olisi voinut käydä köpelösti, jos olisi katsellut maisemia eikä huomannut kurvia eli piti kääntyä tuon sillan alle vasemmalle aika kapealle kaistalle.

Tässä kohtaa tuli vastaan lautta, joka vei meidät joen yli, muuten olisi pitänyt ajaa  aika pitkä lenkki muuta kautta. Kyseessä ei ole Loire vaan joku pienempi joki, en muista nimeä. Ketjujen avulla piti vetää lautta toiselta rannalta ja sitten vetää neljä henkeä ja neljä pyörää toiselle rannalle. Tapasimme illalla kaksi saksalaistyttöä, jotka olivat ajaneet samaa reittiä. Heitä ennen lauttaa oli käyttänyt joku tomppeli, joka oli sitonut ketjun kiinni vastarannan laituriin eikä tytöt saaneet vedettyä lauttaa. Onneksi rannalla oli ollut kalastaja, joka tuli avuksi.

Tuolta se lauttaa tulee.

Tämä lautta oli kyllä yksi matkan hauskimpia kokemuksia.

Loire löytyi sitten taas uudelleen ja sääkin parani.

Lähes koko reitti ajettiin pyöräteillä, vain muutaman kerran pieni matka maantiellä.

Poikkesimme pieneen kylään, joka on Loiren ainoalla asutulla saarella. Siellä on silloin tällöin sattuvien tulvien aikaan vesi niin korkealla, että posteljooni ei pääse tuomaan postia ja pormestari kuulemma kuljettaa henkilökohtaisesti postin.