Sammakkoprinssin majatalossa

Raskaan pyöräviikon perään tuli sitten huvi. Saumurissa haimme auton parkista ja ajoimme noin 40 km päähän Ligréen pikkukylään, josta olimme varanneet huoneet Sammakkoprinssin B&B:stä. Talo on saanut Tripadvisorilta kunniamerkinnän ja sen se on kyllä ansainnut. Nykyiset omistajat ovat ostaneet talon 10v sitten ja kunnostaneet siitä täydellisen B&B:n.

Taloa ympäröi hieno puisto ja sen takana oli myös uima-allas, jota saimme vapaasti käyttää.

Meidät otti ensimmäisenä vastaan 5kk ikäinen pyreneittenkoira Olaf, joka on saanut nimensä Frozen-elokuvan lumiukon mukaan. Talon musta kissa oli nimeltään Lumikki ja Olafin tuleva morsian Fantonette (4v), koska sillä oli vähän niinkuin erivärinen naamari kasvoissa.

Seuraavana tuli talon sympaattinen emäntä, joka puhuu sujuvaa saksaa. Parempaa vastaanottoa ei voi saada.
Tässä sisäänkäynti taloon, sieltä löytyi tunnelmaa.

Me saimme 50 neliön Bambus-huoneen, jossa oli hieno kylppäri. Ystäviemme huone taisi olla jopa 70 neliötä, joten tilaa riitti.

Aamiainen tarjottiin alakerran takkahuoneessa. Emäntä on keittänyt kaikki marmeladit itse ja oli leiponut myös itse leipää.

Saimme vihjeen Vienne-joen rannalla olevasta hyvästä ravintolasta, jossa voi istua ulkona terassilla ja ihailla maisemaa ja mikäpäs siellä oli istuessa ja nauttiessa hyvää ruokaa ja kylmää roséviiniä, minä tosin vähemmän, kun olin suostunut porukan autokuskiksi.

Alkupalana jättikatkarapuja, slurps.

Seuraavana aamuna ystävämme joutuivat lähtemään kotimatkalle ja me päätimme jäädä toiseksikin yöksi, kun paikka oli tosi kiva ja huone oli vielä yhden yön vapaa. Kiertelimme lähiseudulla ja poikkesimme lounaalle  pittoreskiin kylään nimeltä Crissay-sur-Manse.

Kylässä oli yksi pieni ravintola ja se oli onneksemme sunnuntainakin auki ja niinpä istahdimme ulos puun alle ja tilasimme gourmetlautasen ja viiniä ja ihailimme maisemia, tuo ulkona syöminen on meille just sitä oikeaa Ranskaa.

Matkalla poikkesimme myös katsomaan Azay-le-Rideaun linnaa, jossa emme ensimmäisellä Loiren pyöräreissulla ehtineet käymään, vaikka olimme silloin kaupungissa yötä, mutta valitettavasti linna oli nyt remontissa ja jäi taas näkemättä. Kaupunkia kuitenkin ehdimme katsella ja syödä koko matkan ensimmäiset jätskit. Jäätelö on Ranskassa kallista (niinkuin se on Suomessakin) ja Allumiehen ranskan opettajan teoria on, että aikanaan kaikki italialaiset jäätelökauppiaat muuttivat Saksaan ja ranskalaisten oli pakko alkaa tehdä itse jäätelönsä, mikä teki sen kalliiksi.

Sammakkoprinssin lähin kaupunki oli vain viitisen kilometrin päässä oleva Chinon ja menimme sinne illalla syömään. Ranskassa lähes kaikki ravintolat ovat sunnuntai-iltana kiinni ja siksi silloin pitää aina etsiä pitempään, mutta löytyihän sieltä kiva paikka. Chinon sijaitsee Viennen rannalla, tässä ylempi kuva ennen illallista, alempi illallisen jälkeen.