Freitag, 10. Juli 2015

Jotain minusta jää tänne



Niemals geht man so ganz,
irgendwas von mir bleibt hier,
es hat seinen Platz immer bei dir.

(Koskaan ei lähdetä kokonaan,
jotain minusta jää tänne,
sillä on aina paikka luonasi.)

Tämä kölniläinen laulu soitettiin tänään siunauskappelissa ystävämme hautajaisissa ja tippa silmässä sitä kuunneltiin. Kauniit hautajaiset oli, täydellinen kesäpäivä, sen oli HP ansainnut. Saksalaisissa hautajaisissa ei ole tapana ottaa valokuvia, mutta puolisalaa nappasin kännykällä kuvan haudasta. Meidän ihana isoon pyöreään koriin tehty kukkaistutus ei valitettavasti näy tuossa hyvin, harmittaa, etten älynnyt ottaa siitä kuvaa kun haimme sen kukkakaupasta. Siinä oli kukkien lisäksi murattia ja oksia ja se erottautui perinteisistä kukkalaitteista. Erikoista oli, että eivät olleet tehneet hautakumpua vaan kaikki kukat olivat siinä maassa. Täällä sukulaiset eivät kanna arkkua eivätkä laske itse kukkia, vaan hautaustoimiston miehet laittavat ennen siunausta kukkalaitteet kappeliin esille arkun viereen ja vievät ne sitten omaisten ja vieraiden lähdettyä haudalle. Haudalla jokainen menee vuorollaan heittämään lapiollisen hiekkaa arkun päälle ja joskus jokaiselle annetaan yksi kukka heitettäväksi tai tänään siellä oli iso korillinen ruusun terälehtiä


Kommentare:

  1. Aika on elää ja aika kuolla. Hautajaisissa sen aina parhaiten ymmärtää.

    AntwortenLöschen
  2. Olipa koskettavat nuo ensimmäiset sanat. Tuli niin mieleen vuodentakaiset avopuolisoni hautajaiset.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Onko siitä toisiaan jo vuosi! Kyllä se aika rientää.

      Löschen
  3. Niin totta nuo laulun sanat! Harmi kun teidän kukkalaitteenne ei kuvassa erotu, uskon että se oli kaunis. Tuollaisia kukkakransseja ei täällä ole näkynyt enää vuosikymmeniin ja seurakunnista riippuen lasketaan kukat eri tavoilla, myös noin kuten kerroit. Paikkakunnalla, jossa asun on aivan omat tapansa, monta kertaa olen todennut, että osaanko kuollakaan "oikealla" tavalla.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Olisin ottanut kuvan siellä ennen hautajaisia, mutta kun tuo kaveri ei taas suostunut lähtemään sinne niin ajoissa kuin minä olisin lähtenyt ja olimme kaksi kertaa jumissa moottoritiellä ja katsoin koko ajan kelloa ja sain jo vatsakramppeja ajatuksesta miten me tullaan myöhässä eikä saada kukkalaitetta sinne kappeliin. Sitten oltiin viisi minuuttia ennen tilaisuutta paikalla eikä siinä enää ajatellut kuvaamista. Ensi kerralla taidan lähteä omalla autollani matkaan, ettei tarvi tuollaisia stressitilanteita kokea. Joo, täällä tosiaan käytetään edelleenkin kransseja, ainakin lähisukulaiset käyttää.

      Löschen
  4. Hmmm..yhteisen aikataulun löytäminen on joskus haasteellista kun aikakäsitys on vähän erilainen. Tällaista olen huomannut meilläkin. Erityisesti itselläni on vaikeita nämä suuret juhlat häät, hautajaiset jne jolloin itse haluaisin keskittyä johonkin muuhun kuin siihen että ehtiikö..

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Meillä mies optimoi lentokentälle menonsakin niin, että parhaassa tapauksessa olivat jo lukitsemassa koneen ovea, mutta just ja just pääsi sisään ja oli sitten ylpeä ihanteellisesta timingista. Minä taas istun mieluummin tunnin kentällä ja luen jotain ja otan iisisti.

      Löschen
  5. Minulla on myös tuommonen last-minute-tyyppi seuranani. Joskus niin rasittavaa. Se varmaan tulee omiin hautajaisiinsakin vasta viime hetkellä ;)
    Minä jotenkin tykkään enemmän saksalaisista hautajaisista johtuen siitä, että ei tarvitse lukea ja kuunnella niitä värssyja siunaustilaisuudessa. Ja se mullan ja kukkasen heitto haudalla, on myös kaunis tapa. Sen jälkeenhän yleensä käydään vielä omaisten luona esittämässä surunvalittelut.

    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Musta on vaikea sanoa jotain siinä seppelettä laskiessa, mutta tykkään kyllä siitä, että hautajaisissa luetaan mitä ihmiset on kirjoittaneet adresseihin jne. En muistanut sitä tapaa ja kirjoitin lapsuudenystävän äidin kuoltua pitkänkin kirjeen ja muistelin sitä kivaa äitiä ja kaverini oli lukenut sen kirjeenkin kaikille.

      Löschen
  6. Kaikista meistä jää jotakin tänne. Toiset muistetaan kauemmin kuin toiset.

    Hautajaisiin liittyvät rituaalit vaihtelevat uskontokunnan ja asuinpaikan mukaan. Suomessa tuntuu yleistyvän tapa, että kirkossa/kappelissa arkulle lasketaan vain yksi ruusu.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. yksi ruusu saattaa ollakin kauniimpi kun moni kitschkranssi

      Löschen
    2. Allu, onko nyt kyseessä ystäväsi, josta olet kirjoittanut?

      Ystäväni jäi leskeksi. Yllättäen voisi sanoa, sillä kun heidän piti lähteä kiertämään maailmaa, saatiin kuulla, että J:lla on keuhkosyöpä. Hautajaisiin kukaan ei saanut tuoda omia kukkiaan, vaan P. oli ostanut ison maljakollisen (lue:saavillisen) tummanpunaisia ruusuja ja siitä sia jokainen ottaa yhden ja viedä arkulla. Arkku oli tummansininen ja mukana kultaa, mikä Romanov-tutkijalle sopikin. Aika tyylikästä! Onneski nyt saan P:n lähtemään kanssani vähän tuulettumaan Siihen Yhteen Paikkaan.

      (Olen laittanut sinulle jo kaksi meiliä...)

      <3

      Löschen
    3. Sorry, oltiin viikkon reissussa, Tämä ei ollut ystäväni Gina, hän kamppailee edelleen, mutta huonolta näyttää. Puhuin eilen puhelimessa ja tuntui siltä, että hän oli hengästynyt eli varmaan vettä keuhkoissa ja ääni oli outo, eipä taida kauan kestää enää. Nämä hautajaiset oli Allumiehen käsipallokaveri ja kummipojan isän, joka sairasta 22v MS-tautia.

      Löschen
  7. Eri paikkakunnat, erilaiset hautaukset, eri tavat. Olisiko niin, että rahaa ei haluta kuluvan ylenmääräisiin kukkalaitteisiin? Rovaniemellä reilu 1,5 vuotta sitten tapana näköjään oli "pikkukukkien" laitto hautaan, pappi sitä kyseli moneen kertaan eikä yleisö ollut osannut tähän tapaan valmistautua. Tarkoitti, että ruusu tai joku muu irrotettiin kukkalaitteesta ja heitettiin hautaan.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Tuolla muuten lähimmät omaiset menivät ennen siunaustilaisuutta avonaisen arkun ääreen ottamaan jäähyväiset, sitä en ole koskaan ennen nähnyt paitsi isän ottamissa vanhoissa valokuvissa on arkku auki. Meidätkin olisivat ottaneet mukaan, mutta siinä mielessä onni, että tultiin paikalle niin myöhään.

      Löschen
  8. Hieno laulu! "Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole, vaan elämme niiden sydämissä, jotka ovat rakastaneet meitä" - Mekin saatoimme eilen serkkuni miehen eilen hautaan. Ja vaikka vainaja oli vielä suhteellisen nuori, vei hänen vuosia kestänyt sairautensa hänet haudan lepoon. Hautakumpu täyttyi lähes sinivalkoisin kukin.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Oli se tuolle meidän kaverillekin Erlösung.

      Löschen