Pikku pingviinien paraati

Lensimme Sydneysta taas Melbourniin ja lähdimme sieltä ensin 160 km "väärään" suuntaan, koska halusimme välttämättä Phillip Islandille ja olisikin ollut suuri menetys, jos emme olisi menneet, sillä siellä oli yksi matkan kohokohta.
Saarelle menee silta, joten sinne oli helppo ajaa. Asuimme oikein kivassa B&B-talossa. Aamiainen oli järjestetty niin, että emäntä oli laittanut keittiöön leipää ja jääkaapissa oli cereals, jugurttia,  hedelmiä, voita, marmeladia ja sai itse keittää kahvia tai teetä. Euroopassahan taas saa B&B-paikoissa usein oikein tukevan aamiaisen. Keitimme useimmiten aamulla teetä ja menimme sitten joskus kymmenen yhdentoista aikaan, kun kahvihammasta alkoi pakottaa, jonnekin kivaan kahvilaan cappuccinolle.
Ensimmäisenä saaripäivänä kiertelimme vähän paikkoja. Asuimme Cowesin kaupungissa, tässä on heidän biitsinsä.

 Sää oli täydellinen ja kävelimme pitkiä lenkkejä eri rannoilla.

Valitettavasti tuo pinkki kukkaniitty ei oikein pääse tässä kuvassa oikeuksiinsa, se oli todella kaunis kontrasti meren siniseen.

Saarella oli paljon lokkeja pesimässä ja rannan boardwalk olikin sen takia osittain suljettu. Meressä on on hylkeitä ja joskus saattaa nähdä delfiinejä ja  tiettyyn aikaan vuodesta valaita.

Saarikierroksella tapasimme myös ihmeellisen näköisen eläimen. Se oli vähän siilin näköinen, mutta ei kuitenkaan tavallinen siili. Googlen avulla saimme selville, että se oli nokkasiili, se ehti mennä lounaalle tuonne kantoon ennenkuin ehdin sinne kameran kanssa.

Varasimme toiseksi illaksi liput pingviiniparaatiin ja se olikin sitten se oikea highlight. Edullisimpia lippuja sai isoon katsomoon, kalliimpia pienempään aivan uuteen katsomoon, se oli ensimmäistä kertaa käytössä sinä iltana. Myyjä puhui meidät ympäri ja ostimme kalliimmat liput ja se osottautui hyväksi ratkaisuksi, sillä näimme pingviinit aivan läheltä.  Paikalle piti mennä kello 19:30 eli tuntia ennen auringonlaskua. Tässä kuva katsomosta, joka sitten tunnin sisällä tuli täpötäyteen.
Kun aurinko laskee, pienet 30cm korkuiset ja kilon painoiset valkorintaiset pingviinit tulevat kotiin kalasta. Ne nousevat maihin tuon ensimmäisen nuolen kohdalla ja marssivat porukalla rannalle. Suunnilleen tuon keskellä olevan tähden kohdalla porukka pysähtyi aika pitkäksi aikaa ja ehdimme jo ihmetellä asiaa kunnes sitten ranger selitti, että ne keräävät voimia, kun pian alkaa raskas nousu rinteelle, jossa on niiden pesät.

Kun aurinko alkoi laskea, valokuvaaminen kiellettiin täysin eli pingviineistä ei voi ottaa kuvaa. Nämä alla olevat kuvat olen lainannut lataamastani sovellutuksesta, jonka sain lipun yhteydessä.
Ne pikkuiset on niin SÖPÖJÄ, vieläkin tulee oikein lämmin tunne rintaan kuin niitä muistelen. Näissä kuvissa on vain muutama, mutta niitä tuli maihin satoja. Kamalan pitkän matkan ne joutuvat hiekassa kävelemään, keikkuvat kuin pienet ankat. Valoisan aikaan petolinnut ovat vaara pikkuisille, siksi ne tulevat vasta pimeän aikaan.

Photos: visitphillipisland.com

Ilmoitustaulusta näki, että milloin ensimmän pingu saapui maihin.

Poikaset odottivat jo kovasti pesässä ja pitivät vähän meteliäkin ja jotkut pingviinit olivat vielä hautomassa.

Parkkipaikalla oli varoituskyltti ja käskettiin tarkistaa, ettei liikkeelle lähdettäessä auton alla vaan ollut pingviiniä.

Sanoisin, että tämä oli ehkä matkan hienoin kokemus, se on niin uskomatonta. Meille tuli noin 400 km kiertotie tämän takia, mutta kyllä kannatti!