Grampians

Grampiansin luonnonpuisto oli Australian matkamme viimeinen kohokohta.  Asuimme kivassa lomamökissä Halls Gap'in pienessä kylässä. Yöllä mökki oli viilentynyt niin kylmäksi, että olimme iloisia kaasulämmittimestä.

Naapurit olivat suurimmaksi osaksi kenguruita, jotka tulivat rohkeasti ihan mökin viereen. Ensimmäiset näin lähellä olevan lammen rannalla, siinä nuo kaksi istuvaa ihmettelivät maailman menoa ja päätin ottaa niistä kuvan ja juuri kun painoin näppäintä, vasemmalta hyppäsi kolmas mukaan kuvaan.

Myöhemmin niitä tuli syömään ihan mökin viereenkin,

Oli luvassa kuuma päivä ja päätimme lähteä jo aikaisin aamulla kiipeämään Pinnaclen näköalapaikalle ja mikä onni, että lähdimme ajoissa, sillä kaunis ilma ja viikonloppu oli houkutellut vaikka kuinka paljon ihmisiä vuorille ja ehdimme sinne ennen ihmismassoja.

Kiipeämistä riitti ja välillä oli todella ahtaita pimeitä polkuja, lihava suomalainen juuri ja juuri mahtui ahtaista paikoista läpi, lihava amerikkalainen ei olisi mahtunut.

Maisemat oli komeat, oli jotenkin rauhoittavaa istuskella siellä ylhäällä ja katsella alas.

Onneksi tämän "Balconyn" kielelle ei saanut mennä, meidän perheessä on nimittäin yksi, joka heti halusi ängetä sinne, mutta ähäkutti, ei sinne saanutkaan mennä.

Vesiputouksia riitti täälläkin, toinen toistaan komeampia.

Grampians tarjoaa näkemistä paljon enemmänkin kuin vain kahdeksi päiväksi, mutta meidän piti jatkaa matkaa lentokentälle Melbourniin. Vuoristossa on paljon pitkiäkin patikkareittejä.
Halls Gap oli meille sopiva paikka, vaikka ei siinä kylässä itsessään mitään ihmeellistä nähtävää ollut., mutta todella hyvää ruokaa löytyi Kookaburrasta, jota voimme lämpimästi suositella.

Matkalla Grampiansiin, in the middle of nowhere, oli parkkipaikka, jossa oli vessa. Siinä ei ollut sähköä eikä vettä eli vähän niinkuin puucee ja jos sinne osuu pimeän aikaan, valaistus saadaan auton valojen ja peilien avulla.