Taidemessut ja hautajaiset

Eilen kävimme Art Cologne-taidemessuilla, mutta jostain syystä nykytaide ei tänä vuonna oikein miellyttänyt. Tässä kuitenkin muutamia kuvia:

Biologitaiteilija Klaus Fritzen teos, jossa oli puuta, ikkunaa, kasveja, laseja ja sitä sun tätä, oikeastaan ihan hauska.

Näin värityskirja-aikaan tämä oli hyvin ajankohtainen.

Suomikin oli päässyt mukaan, ei ainoastaan Anhavan gallerian osastolla vaan myös sitruunassa.

Mielestäni tämä kenkäkuva on nimenomaan sen takia hieno, että satuin saamaan yhden naisen keltaiset housut ja kengät siihen mukaan. Olispa taiteilija kysynyt minulta neuvoa.

Tykkäsin enemmän klassikko-osastosta, jossa ei kyllä kannata katsoa taulujen hintoja, niissä on niin paljon nollia. Tässä Kurt Lohsen taulu:

Tänään olimme intialaisen naapurimme hautajaisissa ja sielläpä olikin kaunis surujuhla. Hänen on tuhkattu, joten arkkua ei ollut paikalla, vain kynttilöitä ja kauniita kukkia. Olin laittanut kännyn pois päältä enkä kehdannut laittaa sitä siellä päälle joten ei ole kuvia. Leski ja tytär olivat pukeutuneet kauniisiin sareihin ja muutama muukin (intialainen) vieras. Tytär kertoi isän tulosta Saksaan 18 vuotiaana opiskelijana, vieraaseen kylmään maahan, jossa syötiin sellaisia ruokia kuin perunoita ja sipulia, jotka olivat Intian Jain-perheessä kiellettyjä ruokia. Kylmyys oli ollut miehelle elämän loppuun asti ongelma ja vaimo ja tytär kärsivät olohuoneen trooppisesta lämpötilasta. Leski kertoi myös pitkän tarinan tutustumisestaan mieheensä ja pitkästä avioliitosta. Lopuksi vaimo ja tytär lukivat intialaisen Jain-rukouksen ja sytyttivät suitsutuspuikkoja ja jokainen meni eteen sytyttämään valkoisen kynttilän hiekka-astiaan. Me kaikki naapurit sanoimme kuorossa, miten persoonallinen tilaisuus se oli ja miten tylsiä on normaalit hautajaiset, joissa pappi, joka tuskin tunsi vainajaa, puhuu jotain run of the mill tekstiä.