Kummilapsia ja kukkia

 Sain vihdoin viimein lähetettyä kummitytölle Nepaliin pienen lahjan, joka oli tarkoitus lähettää jo ennen joulua, mutta nykyään on KAIKKI eri lailla kuin oli edellisessä elämässä, joka "loppui" kulkutautiin ja vaikka teoriassa pitäisi olla oikeastaan enemmän aikaa, sitä ei kuitenkaan tunnu olevan tai olen vaan muuttunut flegmaattiseksi. No joo, ainakin saan viivata yhden asian to do-listalta yli.
Tyttö on Plan Internationalin kautta, hän on jo kolmas kummityttö. Kun aikanaan kaukomatkoilla tajusin, mikä tyttöjen tilanne tietyissä maissa on, päätin, että otan aina vain tyttölapsen kummilapseksi. Ehkä otan vielä tyttölapsen Afrikastakin, jossa tehdään tärkeää työtä sukuelinten silpomisen estämiseksi. 

Saksalaisen kummipojan esiäiti oli kotoisin Pietarista. Maalaus Amaliasta löytyi sukulaisilta Wienistä ja koristaa nyt kummipojan äidin rappukäytävää, vähän eri luokan ihminen kuin minun huivipäinen esiliinainen esiäitini, joka ei kovin kaukana Pietarista asunut, hänestä ei ole maalattu potrettia, olivat hyvin köyhiä.

Ostin Suomessa käydessäni Sally Salmisen Katrinan, jota en ole koskaan lukenut. Kansi mätsää maljakkoni kanssa, jonka sain ystävältäni kiitokseksi ajasta, jolloin istuimme kaksi viikkoa Ranskassa strokeosastolla hänen miehensä vierellä.

Maalasimme eteisen seinän siniseksi, väri kuin vasemmassa lehtikuvassa, mutta valokuvassa se näyttää melkein harmaalta, tuli ihan kiva.

Öisin on vielä viileää, mutta joitakin urhoollisia kukkia löytyy jo. Kevät saa tulla.

Helteinen helluntai ja parsarisotto

Olipa taas helteinen helluntai.  Normaalisti olisimme olleet risteilyllä Pietarista Moskovaan, mutta kävi köpelösti, kun tuo koronapöpö tuli sekoittamaan kaiken. Kun muuten kysellään aina ihmisiltä minne he ovat lähdössä lomalle, tänä vuonna kysytään mitä kaikkia matkoja olette peruuttaneet ja oletteko saaneet rahanne takaisin. Me saimme käsirahan ongelmitta takaisin, mutta moni on menettänyt rahaa, kun mm. kroatialainen laivanvarustamo sanoi, että laiva on käytössä, tervetuloa eikä välitä siitä, että rajat ovat kiinni eikä asiakas pääse tulemaan.
Sunnuntaina laiskottelimme kotona, maanantaina on täällä myös pyhä ja silloin lähdimme Rur-joelle pyöräilemään, Rur siis ilman hoota on Maas-joen sivujoki, Ruhr Ruhrin alueella on eri joki.  Jostain syystä ei tullut otettua yhtään ainoaa valokuvaa koko matkalla. Kerran poikkesimme jätskille yhteen kylään, siellä piti taas meidän kaikkien neljän täyttää kaavakkeeseen nimemme ja osoitteemme, että pystyvät jäljittämään meidät, jos korona on sattunut jylläämään siellä paikalla. Kölnissä on muuten tällä hetkellä 40 tartuntatapausta miljoonan asukkaan joukossa eli hienosti on toimenpiteet toimineet. Göttingenissä oli ollut muutama isompi porukka varomaton, jos oikein ymmärsin, ainakin osittain muslimiperheiden bileitä, ilmeisesti juhlineet paaston loppumista ja siellä sitten 80 tartuntatapausta ja iso porukka karanteenissa ja nyt joudutaan sulkemaan koulut. Ne varomattomat eivät siis vain yksin kärsi vaan nyt saavat kaikki Göttingen koululaiset myös rangaistuksen. Kotikoulu toimii täällä keskiaikaisessa Saksassa hyvin huonosti, vain kolmasosalla lapsista on kotona nettimahdollisuus. Joissakin isoissa migraatiotaustaisissa perheissä saattaa olla vanhemmilla yksi älypuhelin ja sillä pitäisi sitten koko lapsikatraan tehdä koulutehtävät.

Pioni on saksaksi Pfingstrose eli helluntairuusu ja Allumies toi lauantain ostosreissultaan ihanan pionikimpun.

Olemme syöneet parsaa, parsaa ja parsaa, sillä sitä saa sunnuntainakin tuoreena läheisestä parsa/mansikkakioskista. Ystävä suositteli parsarisottoreseptiä ja se olikin oikein hyvää.
Vihreästä parsasta leikataan yläosa pois, lopputanko leikataan palasiksi ja ne keitetään pehmeäksi vedessä (suhteessa 750g parsaa ja 6 dl vettä), johon on laitettu suolaa ja ripaus sokeria.  Kypsät parsat ja keittovesi muussataan taikasauvalla.  Kevätsipulia kuullotetaan pannulla, siihen lisätään risottoriisi ja vermuttia, jonka annetaan haihtua ja sitten lisätään vähitellen parsamuussia nesteeksi ja jos se ei riitä, voi lisätä kasvislientä. Kun riisi on kypsää, raastetaan parmesaania sekaan. Mausteena suola ja mustapippuri.
Parsan päät paistetaan muutama minuutti pannulla ja laitetaan koristeeksi risoton päälle. Nopeasti paistetut isot katkaravut sopivat väriltään(kin) hienosti lisukkeeksi.

Sain pari viikkoa sitten naapureilta tuliaisiksi mansikka-amppelin ja siitä on popsittu jo muutama kypsä mansikka ja ihmeen hyviä ovat, mansikat on tänä vuonna muutenkin olleet erittäin hyviä.

Asiantuntijat uhkaavat. että tänä vuonna tulee taas erittäin kuuma kesä. Nyt on ollut oikeastaan koko korona-ajan aurinkoa ja lämmintä ja sadetta rukoillaan, sillä kaikki on kamalan kuivaa. Kastelen ruukuissa olevat kasvit kaksi kertaa päivässä, 10 l vettä hujahtaa nopeasti yhdelle tomaatille. Meillä on makuuhuoneen ikkunassa vain sisäkaihtimet ja nyt on pakko asentaa ulos kunnon kaihtimet, jotka pitävät myös kuumuutta pois, huomenna tulee asentaja laittamaan. Sen jälkeen on ilmeisesti pieni tapiseeraamishomma hoidettava, kun vetävät sähköjä ja ehkä joudun ostamaan jonkunlaiset päiväverhotkin, let's see.

Koronakeskiviikko

Aamun lehdessä oli lista sakoista, joita täällä joutuu maksamaan, jos rikkoo koronamääräyksiä. Kolmen ihmisen ryhmä joutuu maksamaan 200€, grillaaminen tai piknik puistossa maksaa 250€, 200€  vierailu sairaalassa tai vanhainkodissa ja jopa 5000€, jos pitää kaupan tai baarin/ravintolan auki. Käyn normaalisti kahden kaverin kanssa sauvakävelyllä, nyt emme saa kulkea yhdessä.

Parsaviljelijöillä on ongelmia henkilökunnan kanssa, koska vierasmaalaista työvoimaa ei ole mahdollista saada ja täällä on puolalaiset olleet suurin ryhmä parsapelloilla. Radiossa tosin sanottiin, että hyvin monet Saksassa asuvat ovat nyt ilmoittautuneet parsan leikkaamishommiin. Ravintoloiden ja baarien sulkemisen takia ainakin siltä alalta löytyy paljon työttömiä ja he pääsevät nyt parsahommiin. Parsa-aika on nyt alullaan, näimme toissapäivänä kaupassa jonkun verran parsaa, kallein laji niistä maksoi 17€ kilolta, taidamme vielä odottaa ennenkuin ostamme.
Vessapaperihysteria taitaa olla joka puolella maailmaa, ihminen kun on laumaeläin. Naapurimme kävivät eilen kuudessa kaupassa, missään ei ollut vessapaperia. Läheisessä supermarketissa oli jokuu aika sitten myyty vain 10 rullaa asiakasta kohti ja siellä oli syntynyt melkein tappelu, kun hysteerinen asiakas halusi ostaa 100 rullaa.
Hysteriasta puheen ollen, jo normaalioloissa siivoushullu ja hysteerinen ystäväni on nyt tietenkin entistä hysteerisempi. Pariskunta on linnoittunut taloonsa. Sain valokuvia heidän ruokavarastoistaan, sapuskaa riittää varmaan vuodeksi. Ja jos he joutuvat jostain syystä lähtemään kauppaan, päälle laitetaan tällainen varustus. Siinähän voisi samalla matkalla ryöstää pankinkin.

kuvakaappaus R.S.

Pikavisiitti maaseudulle

Yleisillä kulkeminen ei ole tällä hetkellä suositeltavaa ja niinpä hyppäsimme sitten keskiviikkona omaan toistaiseksi koronavapaaseen autoomme ja ajelimme noin 300km Göttingenin lähellä olevaan pikkukylään, jonne virus ei ollut vielä ehtinyt. Mutta annapas olla, saman päivän iltana tuli jo uutinen, että noin 15km päässä olevassa pikkukaupungissa oli todettu kaksi tapausta ihmisillä, jotka olivat palanneet Itävallasta hiihtolomalta.
Uutisesta huolimatta osasimme nauttia laatuajasta vanhojen ystävien kanssa, juttelemista riittää aina monelle päivälle ja koronakin jäi välillä ainakin vähän unohduksiin. Sää oli tyypillinen saksalainen Aprilwetter eli huhtikuun sää, sadetta ja aurinkoa, tyyntä ja tuulista.

Ystävälläni on kymmeniä kangaspuita tai raameja, joilla voi kutoa ja hän on maailman kreatiivisin ihminen. Tässä on tulossa vanhoista sukkalangan jätteistä kaulahuivi, jonka Allumies sai mukaan

ja tässä on tulossa tiskirättikangasta

Teki tosi hyvää tulla välillä muihin ajatuksiin kuin tämän uuden elämän suunnittelemiseen. Meillä on nyt kaikki koulut suljettu, kaikki tilaisuudet kielletty, elokuvateatterit ja konsertit, kaikki messut ja festivaalit. Tärkeille ihmisille, terveydenhuoltoalan, palokunnan jne yritetään järjestää lastenhoito, jos mahdollista, ihmisiä pyydetään tekemään työt home office-hommana.  Kun isovanhemhat ovat riskipotilaita, on monella vaikeuksia löytää lastenhoitajaa. Ylioppilaskirjoitukset suoritetaan kuulemma suunniteltuun aikaan, tyhjissä kouluissa on hyvää tilaa pitää oppilaat kaukana toisistaan. Ainakin kai viiden viikon loma tulee kouluille ja naapurimme, joka on opettaja, kertoi, että kun opettajat ovat valtion virkamiehiä, heidät saatetaan pahimmassa tapauksessa panna tekemään aivan muunlaisia hommia, vaikkapa puhelinkyselyihin vastaamaan tms.
Jotta Italian kaaos ei syntyisi, ihmisiä pyydetään pysymään kotona, sillä jos virus jatkaa samaa vauhtia, täällä on kuukauden päästä miljoona sairastunutta ja terveydenhuolto ei pysty kaikkeen. Monet eivät vieläkään tajua, että erossapysyminen sosiaalisista kontakteista on tärkeää, ei vain oman itsen takia vaan myös muiden. Jotkut vielä polleana uhovat, että he eivät pelkää mitään, he haluavat liikkua kaikkialla. Onneksi nyt jalkapallopelitkin on siirretty myöhempään ajankohtaan. Kahden ystävän kanssa voi hyvällä omallatunnolla mennä ravintolaan syömään ja sitä me ehkä silloin tällöin tulemme tekemään, mutta muuten elellään pienellä liekillä. Suunnittelin jo, että voisimme vihdoinkin tehdä Etelä-Amerikan ja Japanin lomista fotokirjan, kun joutoaikaa löytyy taatusti. Yksi ongelma saattaa tulla nettiyhteyksiin, sillä suuri osa ihmisistä on joutilaana kotona ja katsoo Youtubea tai Netflixiä tai tekee home office-töitä neti kautta. Jossain uhattiin jo, että Netflix saatetaan sulkea, mutta se on meikäläiselle pienin ongelma.
Vessapaperia on kaupoissa riittävästi, mutta tänään huomasin, että linssit ovat loppuneet kolmesta kaupasta, mutta eiköhän tästä selvitä niillä linsseillä, mitä meillä on vielä kaapissa.
Soitin juuri ystäville ja kuulin, että heidän tuttava, 90v oikeastaan hyväkuntoinen ja sportti nainen sai koronan hiihtolomalla Alpeilla ja makaa nyt hengityslaitteessa Uniklinikan teho-osastolla. Oli sentään pystynyt vastaamaan tekstiviestiin ja pyytänyt ystäviämme sytyttämään tuomiokirkossa kynttilän hänelle. Huono juttu vaan, että tuomiokirkkokin taitaa olla kiinni yleisölle, messut lähetetään radiossa.

Neljässä päivässä ehtii

Ajella Baden-Württembergiin ja poiketa Bruchsalin kaupunkiin kahville ja huomata, että kaupungissa on iso linna, jossa on kuuluisan arkkitehti Balthasar Neumannin portaikko.

Sitten ajella hienoon hotelliin, josta sai sesongin ulkopuolella pilkkahintaan huoneen, kivan Spa-osaston ja hyvää aamiaista ja muutenkin loistavaa ruokaa.  Aamiaisella mm. värikästä munakasta ja mustikkapannaria, nam nam.

Ajella Baden-Badenin kaupunkiin ihailemaan krookuksia ja katselemaan hienoja kauppoja. Baden-Badenissa on hyvä ilmasto ja siellä asuu vähän varakkaampaa porukkaa.

Piipahtaa Maulbronniin toteamaan, että on maanantai, sataa ja luostari on kiinni.

Ajaa vähemmän iisisti Baseliin. Ongelma on se, että sveitsiläiset ovat vuoristokansaa ja ryöväreitä, jotka ottavat ihmisiltä rahat. Jos ajaa vähänkin isompaa tietä, joutuu maksamaan noin 36 euroa tiemaksua, mikä on vähän liian iso summa, jos päiväseltään lähtee Baseliin. Niinpä meidänkin piti etsiä huolellisesti reitti, millä ei joudu moottoritielle, mutta onnistui se sitten. Siinä matkalla tuli vielä Saksan puolella eteen Vitra ja sinnehän oli pakko poiketa. Valitettavasti suuri osa oli remontin alla, mutta vähän pääsimme kurkkaamaan sisään.

Tässä kuvassa näkyy 1920-luvun moduulikeittiö.

Ikeaakin esiteltiin

ja tietenkin putiikissa oli myynnissä myös suomalaista designia.

Baselissa tai oikeastaan Riehenin pikkukaupungissa Baselin vieressä on Beyeler Foundation, jossa on parhaillaan Edward Hopper-näyttely.

Tämä bensa-asemakuva on yksi parhaista. Nighthawks taitaa olla tunnetuin, mutta se ei ollut näyttelyssä.

Sitten ajella Baselin kaupunkiin, josta olimme varanneet huoneen Hotel Spalentorista, jota voin lämpimästi suositella. Se on keskeisellä paikalla ja saimme parkkipaikan hotellin pihalta ja se maksoi vain 15 frangia päivältä, mikä on todella edullinen hinta.
Kiertelimme pari tuntia kaupunkia, sade oli onneksi loppunut. Tässä Reinin rantaa

ja raatihuone

vanhan talon ovikelloja

Baselissa odoteltiin vielä sikäläistä karnevaalia eli Basler Fastnacht, joka alkaa viikkoa myöhemmin kuin meidän Rosenmontag. Tuollainen pipo on yksi Fastnachtin päähineistä.

Hotellista saimme ravintolasuosituksen paikasta nimeltä Zum Tell, joka oli aivan hotellin lähellä ja se olikin ihan kiva paikka ja sielläkin jo karnevaalikoristeita.

Keskiviikkoaamuna näkymä hotellin ikkunasta oli tällainen eli räntäsadetta ja sitten olikin aika etsiä taas pikkuteitä vievä rajanylitysreitti, ettei kukaan tule vaatimaan meiltä tiemaksuja.

Sitten koukkasimme Freiburgiin morjestamaan ystäviä ja jatkoimme matkaa kotiin, sillä seuraavana  päivänä oli tulossa suomalaisvieraita.

Viime päivien satoa

Kirjallisuuspiirissämme oli tässä kuussa teemana Johanna Venhon Ensimmäinen nainen. Teema kiinnosti niin, että paikalla oli uusi ennätysmäärä eli 19 suomalaista (naista).

Lokakuuta ei turhaan kutsuta Saksassa nimeltä Goldener Oktober. Tässä ylemmässä kuvassa näkee hyväsilmäinen muutaman valkoisen pilkun, ne ovat joutsenia, joita on ilmestynyt tuonne valtava määrä. Kokoontuvat kuulemma sinne sen takia isoin joukoin, että yhdessä saavat estettyä jääpinnan syntymisen lammikkoon. Together we are strong.

19v vanha implanttini vaati putsausta ja siinäpä olikin homma  hampulääkärille saada se vanha ruuvi auki ja minä yökin koko ajan, kun en voi sietää mitään vierasta suussani, mutta onneksi selvisin ja nyt on kiva olla, kun kaikki on kunnossa, ensi viikolla vielä hammashygeinia ja sitten puolen vuoden rauha.

Meillä on pitkään ollut pihapiirissa valkoinen mustarastas ja olen niin halunnut siitä valokuvaa, mutta aina se ehtii lentämään pois ennenkuin saan kameran tai paremminkin kännykän käteeni. Tänään sain (huonon) kuvan siitä, kun se istahti vähän kaukaisemman naapurin puuhun. Kuvassa se ei näytä jostain syystä ihan valkoiselta, mutta se on kauniin valkoinen kuin joku sadun kyyhkynen, mutta ei ole kyllä kyyhkynen, siksi liian pieni, kyllä se varmaan on albino mustarastas. Muutenkin meillä näkyy erikoisen paljon lintuja, eilenkin istui terassilla punarinta ja talitintti ihan vierekkäin eikä taaskaan ollut kameraa lähellä.

Etupihan villiviini heittelee lehtiään maahan, tavallinen roskis ja biojäteroskis ovat jo ihan täynnä.

Toisella puolella kypsyy vihonviimeiset mahtavan makeat kirsikkatomaatit, maljaköynnös kukkii edelleen, mutta keltainen echinacea vetelee viimeisiään. Leikkasin tänään (rikka)ruohon, toivottavasti viimeistä kertaa tänä vuonna.

Huomenna on Halloween ja Pohjois-Saksassa pyhäpäivä =  Reformationstag eli uskonpuhdistuksen päivä. Meillä on sitten perjantaina Allerheiligen eli pyhäinpäivä, vähän hassuja nämä erilaiset pyhät eri osavaltiossa. Sveitsissähän se oli vielä hassumpaa, siellä oli katolisena pyhäpäivänä katolisilla vapaata, protestantit joutuivat tulemaan töihin.

Päivän positiiviset

Taidemuseossa oli hauskoja bolivialaisia tyyppejä. Ihmettelimme mikä ihmeen rengas joillakin on rinnassa ja mietimme ovatko ehkä tupakoineet liikaa ja tuhkat tuli ulos, mutta sitten opas kertoi, että ne ovat syöneet liikaa suklaata ja yökkivät.

Sain suomalaisilta ystäviltä tällaisen kirjan, joka kuulostaa todella hauskalta.

Sain uuden kaverin, jota voi kävellyttää sisällä, jos sataa eikä pääse sauvakävelylle kuten eilen kävi.

Ja last but no least, parasta oli tietenkin käynti korvalääkärillä. Käyn säännöllisesti putsauttamassa korviani vaikusta, johon korvillani on taipumusta. Tulin vastaanotolle ja ystävällinen vastaanottoapulainen tervehti jo minua Guten Tag Frau Se ja Se, katsoi sitten vähän ihmeissään ja kysyi, sanoisinko vielä etunimeni. Olin vähän ihmeissäni ja sanoin sitten etunimeni ja että W se ja se on mieheni, minä olen Allu Se ja Se. Nainen hymyili ja sanoi, ettei uskonut, että voin olla sen ikäinen kuin heidän kortistossaan lukee. Wow, mikä komplimentti! Lääkäri putsas sitten korvat ja teki kuulotestin ja sanoi, että rouva kuulee erittäin hyvin ja katsoi sitten vielä tietsikalta tietoni ja mykistyi ja sanoi, että herranjestas, mitä olette tehneet, kun olette niin nuoren näköinen ja tehän kuulette aivan FANTASTISESTI. No, senhän halusinkin kuulla, kun tuo kämppäkaveri joskus väittää, että kuulen huonosti, mutta sehän on vain selective hearing.
Mutta että olin nuoren näköinen, kun neljän tunnin pihatöiden jälkeen menin tukka likaisena lääkäriin! Toisilta menee neljä tuntia meikkaukseen. Hihi.

Viikonloppu Moselilla

Vietimme viikonlopun Mosel-joen maisemissa enkä muista varmaan koskaan nähneeni Hollannin ulkopuolella niin paljon hollantilaisia kuin siellä oli. Leirintäalueet ovat todella hyviä ja kauniilla paikoilla ja asuntoautoja oli vaikka kuinka paljon liikkeellä. Yöpyä voi tietenkin myös hotelleissa tai viininviljelijöiden luona, joillakin saattaa olla vain yksi tai kaksi vierashuonetta. Me olimme pienessä hotellissa Trittenheimin kylässä, heillä ei ole edes nettisivua ja olimme oikein tyytyväisiä.
Trittenheim sijaitsee paikassa, jossa Mosel tekee aikamoisen "kierukan" tai mitä se on suomeksi, saksaksi Schleife, englanniksi loop. Yritin saada siitä kuvaa, mutta tuossa edessä ovat nuo pensaat vähän tiellä eli joki ei näy.

Trittenheimer Apotheke on yksi tunnetuimpia Moselin Riesling-rinteistä.

Oli kiva pyöräillä kauniissa maisemissa ja ennen kaikkia hyvillä pyöräteillä.

Matkan varrella tulee aina vaan uusia viinikyliä kuten tässä Piesport

tai Kesten

ja kivoja pieniä baareja/kahviloita/viinipaikkoja on vaikka millä mitalla

 Poikkesimme matkalla myös Luxemburgin puolelle, tuolla se on Moselin toisella rannalla.

Luxemburgissa kannattaa käydä tankkaamassa, bensa on siellä todella halpaa, samoin kahvi on halvempaa ja huoltoasemalla onkin oikein iso kahvikauppa.

Ja kun lähellä oltiin poikkesimme myös Trieriin. Trier on Saksan vanhin kaupunki, roomalaiset ovat sen perustaneet vuonna 7 eKr.  Kaupungin kuuluisin rakennus on Porta nigra, vanha kaupungin portti, joka on rakennettu 170 jKr eli mikään uusi juttu sekään.

Kaupunki on oikein kiva. Kävimme mm. näissä kahdessa kirkossa, jotka ovat aivan vierekkäin, vasemmalla tuomiokirkko, oikealla Liebfrauenkirche.

Tuomiokirkossa oli aika erikoisen näköiset urut.