Dienstag, 22. November 2016

Mummon pitsiliinat

Konmarinoin yhtä kaappia ja törmäsin näihin pitsiliinoihin, joita en missään tapauksessa heitä pois, vaikka Marie Kondo sanoisi mitä.


Liinat ovat ikivanhoja, ne on tehnyt vanha Ida-rouva, joka oli lapsuudessani meillä siivoamassa. Ida virkkasi kovasti ja antoi äidilleni liinoja tai enemmänkin luulen, että äiti hyvää hyvyyttään osti niitä Idalta, joka on köyhä sotaleski. Ida asui pienessä mökissä ja joutui myöhemmin vanhainkotiin. Hänen poikansa asui perheineen toisessa kaupungissa eikä pojalla ollut koskaan aikaa  haluja käydä katsomassa äitiään. Äitini kävi säännöllisesti Idaa katsomassa ja lähetti minutkin sinne hyvin usein. Kuinkahan monena äitienpäivänä ajoin pikkutyttönä polkupyörällä äitienpäiväruusun kanssa vanhainkotiin. Vieläkin muistan sen oleskeluhuoneen, jossa oli räsymattoja lattialla ja pelakuita ikkunalaudalla ja monta vanhusta istui keinutuolissa ja kun tulin huoneeseen, he huusivat kuorossa, että Ida, eikös me sulle sanottu, että ei se rouva Allunäiti sinua unohda, kyllä se vielä tulee tuomaan ruusuja. Myöhemmin äiti vie joka joulu kynttilän Idan haudalle ja minä jatkoin perinnettä, jos olin Suomessa, mutta nyt on hauta ollut pitkään ilman kynttilää.

16 Kommentare:

  1. Kauniisti kerroit! Melkein tuli silmiin liikutuksen kyyneleet.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Itsellekin tuli melkein tippa silmään kun muistelin.

      Löschen
  2. Kyllä se vaan niin on, ettei kaikkea voi konmarittaa. Ja liinat varmasti tuottavat sinulle iloa ja hyviä muistoja, joten miksi ne pitäisikään laittaa pois? En ole marinointiin kuitenkaan perehtynyt, joten..
    Itse jouduin Amsterdamiin muuttaessamme laittamaan paljon tavaraa kiertoon ja siitä olen kyllä jälkikäteen ollut iloinen. On kuitenkin tiettyjä omaan historiaan tai vaikkapa lasten elämään vahvasti liittyviä esineitä tai asioita, jotka tuntuvat liian tärkeiltä pois laitettaviksi.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Muutto on aina hyvä asia, mutta kun olen muuttanut niin kamalan harvoin, siis sellaista muuttoa, jossa tyhjennetään koko huusholli, mun muutot on ollut enemmänkin matkalaukkutasolla paitsi viimeinen kun muutettiin tähän taloon.

      Löschen
  3. Kauniit pitsiliinat,kauniit ja liikuttavat muistot jotka niihin liittyvät,ei niitä voi todellakaan konmarittaa...

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Tuolle isoimmalle keksin jo käyttöä, se tulee leipäkoriin.

      Löschen
  4. Ihana tarina. Minä voin pistää melkein kaiken muun kiertoon, mutta valokuvia en... Hmmm mieskin ja perhe saa jäädä :) No juu ja ystävät...

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Joo, en mäkään ole vielä aikonut tuota miestä konmarinoida.

      Löschen
  5. Nätit liinat ja miten liikuttava muisto. Ei sentään kaikkea pidä kierrätyskamaksikaan laskea.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kamaa täällä riittää kyllä poiskin annettavaksi.

      Löschen
  6. Kiitos Allu kun menit. Nyt kun itse on siellä unhoitettujen keskellä, niin johan osui ja upposi. Niin loistavia persoonia, joiden valossa saa itse hehkua ja ihmetellä, että miksei omaisilla ole halua eikä aikaa tulla ja pysähtyä vierelle?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä mä varmaan silloin vastaan panin, mutta onneksi äiti pakotti menemään ja nyt tajuan, miten tärkeää se oli.

      Löschen
  7. Nuo ovat hyvin, hyvin taidokkaita käsitöitä.Vielä parempi, että sinulle liittyy niihin omia muistoja. Minun sukujeni naiset joutuivat jättämään Karjalankannaksella kaikki hienot tekstiilinsäkin talvisodassa venäläisten tuhottavaksi. "Tulimyrskyissä" hävisivät tehokkaasti myös saksalaisten naisten käsityöt. Käsityötkin voi olla aitoja antikviteettaja vaikka niitä eivät kaikki arvosta.En voi tupata asuntoani täyteen antikviteettikaappeja, tuoleja tai muuta tilaa vievää antiikkitavaraa, mutta liinat vievät vähän tilaa ja niitä voi oman silmänsä iloksi joskus käyttää. Sitten kun kaikki ovat hävittäneet kaikki "vanhanaikaiset" mummojen kamat, niin tuollaisia liinojakin sitten saa ihailla museoissa. Kävin Tukholmassa Nordidka Museet´issa ja olin lääpälläni, kun siellä on kokonainen iso osasto omistettu käsitöille. Olisin voinut viettää puoli päivää vetämällä kaikkia säilytyslaatikoita auki ja ihailmalla tekstiilejä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ida oli kuuluisa pitseistään. Minunkin suku on tullut Viipurista, sinne jäi pianot ja kirjat , ryijyt ja vaikka mitä. Varmaan hienoja ne käsityöt siellä museossa.

      Löschen
  8. Nyt ei löydy sanoja! HK

    AntwortenLöschen
  9. Esineisiin liittyvät tarinat ovat niitä, jotka tekevät esineistä paljon mielenkiintoisempia kuin tarinattomat. Myös museoesineet tarvitsevat kontekstinsa; ilman niitä taustatietoja ne ovat mykkiä, mutta toki taidokkaita. Onneksi näihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota.
    Ja kohta saa etsiä kaapista joululiinat!

    AntwortenLöschen