Freitag, 17. Februar 2017

Pikku midinetti

Ei tullut minusta ompelijaa, vaikka otin näköjään ompelukoneen (tai ompeluSkoneen niinkuin olin kuulemma pienenä sanonut)  jopa naapuriinkin mennessäni mukaani.




Jouduin tänään korjaamaan Allumiehen takin taskun ja otin esille ompelutarvikkeeni, joita todella harvoin käytän, sillä inhoan ompelemista. Etsin vähän vahvempaa lankaa ja löysin äidin perinnöistä karhunlankaa, joka on hintalapun mukaan maksanut aikoinaan 1,76 markkaa.


Näen läheltä ilman silmälaseja hirveän hyvin, mutta nyt ei löytynyt aluksi neulaa, jonka silmä olisi ollut tarpeeksi iso paksulle karhunlangalle ja muistin, että äidillä oli vekotin, jolla sain langan helposti silmään. Sen vekottimen olen nimittäin dokumentoinut eräänä jouluaattona viime vuosituhannella päiväkirjaani.



Muistelin, että se vekotin olisi ollut tässä jännässä mapissa, mutta eipä löytynyt, mutta löysinpä sittenkin isompisilmäisen neulan ja työ tuli tehtyä.


Muutakin vanhaa löytyi ompeluvälineitten joukosta. Tämä puinen laatikko ja nahkasaapikas nuppineuloille ovat Bulgariasta, isäni sai ne joltain lahjaksi käydessään Bulgariassa 1950-luvun lopulla.


Ja tässä vanhassa peltirasiassa on anopin keräämiä valkoisia nappeja. Siinä on sekän paidannappeja että isompia nappeja, joita käytetään saksalaisissa pussilakanoissa.


Kommentare:

  1. Olipa hauskasti kerrottu ja kuvitettu ompelutarina. Minäkin näen aina punaista, kun otan esille (pakosta) ompeluSkoneen:), tai muuten vain neulan ja langan eikä ompelu sitten tietenkään onnistu, kun on valmiiksi ärsyyntynyt. Sinullahan on tapana olla ajatustenlukija ja niin nytkin - olin aikonut esitellä omat vastaavat perityt ompelutarvikkeeni, ehkä sen reekin vielä joskus.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Katos vaan. No nyt odottelen sun postausta, olis kiva nähdä. Mutta en kyllä usko, että et ole ompelija, kun olet niin kätevä käsistäsi.

      Löschen
    2. Nyt huomaan,että iPad oli keksinyt uuden sanan reekin kun sille ei näköjään kelvannut mun teenkin Kiitos kohteliaisuudesta, mutta ompeluhommissa olen todellakin surkea.

      Löschen
  2. Pari viikkoa sitten yritin onnistumatta pujottaa minäkin lankaa neulan silmään. Niinpä armas kämppäkaverini toi just tuommoisen vekottimen avuksi, minä en ollut nähnyt semmosta koskaan. Hänen tätinsä oli evakkotyttönä aikoinaan päässyt ompeljaksi Juuso Waldenin perheelle Koskiin. Anni-tädiltä täällä on myös Singer-ompelukone, joka ompelee paljon paremmin kuin minun Saksasta tuotu kone. Veljelläni on lisäksi äitini Tikkakoski, jolla tosin ei enää paljon ommella.

    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Juuso, Koskin kuningas, oli se vaan aika tyyppi, koko kaupungin isä.

      Löschen
  3. Kiva kertomus, mikä sai minut lopultakin innostumaan siitä, että alan ommella aivan kohta. Minulla on jo kankaat ostettu kesämökkimme puutarhaistuimiin, joiden päällystän on aurinko polttanut rikki. Minusta ompeleminen on väliin oikeinkin mukavaa; sitten tulee taas paussi.
    Kivoja nuo vanhat ompelurasiat yms.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kdehdin ihmisiä, jotka osaavat ommella. Naapurin rouva tekee kaikki vaatteet itsellensä ja tyttärilleen.

      Löschen
  4. Muinoin annettiin joululahjat rakkaudesta. Ompeleminen elää rensanssia harrastuksena. Ommellaan kaikkea kivaa. Netti on pullollaan ohjeita. "Pikku midinettejä" tosin on enää harvassa, ja vaatteitten ompeluttaminen olisi luksusta . Vuonna 2015 näköjään koko Saksassa oli 280 ompelijaoppilasta (Modenäherin)ja 190 vaatturioppilasta (Schneider). Ompelemisen opettelun ensimmäinen vaikeus on todella saada lanka neulansilmään. Siinäkin on omat niksinsä, jotka jonkun pitää opettaa.Youtubesta löytyy kaikkeen opettajia. Tuo kätevä vekotin on nimeltään Einfädler eli langanpujottaja. Seuraava vaikeus on osata tehdä solmu langan päähän. No, jos nuokin ompelun alkeet ovat liian vaikeita, saa nuorten naisten ohjeitten mukaan kesäisen partymekon kokoon 2 - 5 minuutissa kahdella hakaneulalla tai ilman niitäkin. Onko elämää ilman hakaneulaa ja karhulankaa?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Meidän naapurin abityttö osaa ommella ja toiveena on ammattina Kostümbildner, saa nähdä saako oppisopimus- tai opiskelupaikan.

      Löschen
  5. Täällä toinen ompelun vihaaja. Miten jokin puuha voikin olla niin vastenmielistä? Housunlahkeet saan just lyhennettyä, mutta kaikessa suuritöisemmässä menee hermo. Parempi meidän on kuule vaan pysytellä kaukana ompeluskoneista. ;-)

    AntwortenLöschen
  6. Hausta tarina ,ja ihania lapsuudenmuistoja ja esineitä.Vielä yksi ompelun vihaaja ilmoittautuu täällä. Jos pitää ommella nappi tai sellaista,siirrän ja siirrän sitä. Ja ompelukoneista sain kammon tokalla luokalla kun neula meni melkein sormen läpi,mutta myöhemmin on hieman harmittanut etten oppinut käyttämään sellaista.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Nappi jotenkin vielä menee, mutta esim. housujen lyhennys ei onnistu, mutta onneksi mulla on tuo taitava naapuri. Tai viimeksi vein persialaiselle miehelle ompeluliikkeeseen farkut, kun vetoketju meni rikki, maksoi 12 euroa eikä mun tarvinnut rasittaa hermojani, ei silti, en olis sitä edes osannut korjata.

      Löschen
  7. Juu ei onnistu ompeluhommat täälläkään. Pellavapään piti aikanaan tarhassa ommella pehmolelu ja illalla hän sitten uskoutui minulle, ei ole äiti minusta ompeluhommiin. Helppo oli häntä lohdutella, että eipä niitä töitä ole Suomessa muutenkaan tarjolla. Äitini lyhennytti Berliinissä syksyllä housut ja ihmetteli, miten paljon se on Saksassa edullisempaa. Terveisiä meiltä kaikilta! HK

    AntwortenLöschen
  8. Ompeluskonetta kyllä jaksaa käyttää, mutta se käsin tekeminen... Sain venäläiseltä ystävältäni tuliaisiksi silmmämeuloja, joihin ei tarvitse ollenkaan pujottaa lankaa,se vain solahtaa siihen vähän painamalla, jee! Ihmettelen miksei sellaisia neuloja ole enempääkin myynnissä. Tuota langanpujotinta en ole ikinä osannut käyttää.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Oho, aika kasa ämmiä, yksi niistä on n.

      Löschen