Donnerstag, 1. Juni 2017

Maastricht ja autoilijan iloja

Eilen laitoimme pyörät auton perään ja suuntasimme moottoritielle kohti Maastrichtia.


Organisoimme kaveriporukalle loppukuuksi kolmen päivän retken Maastrichtiin, jota müncheniläiset, hampurilaiset ja freiburgilaiset ystävät eivät tunne lainkaan kun se taas on länsisaksalaisille tutumpi paikka. Meiltähän menee sinne ajaessa vain tunti eli se on lähempänä kuin esim. Frankfurt. Otimme pyörät mukaan, kun niin pystyimme liikkumaan kaupungilla nopeammin ja voimme ajaa hujauksessa mm. sen kolmen tunnin kävelyreitin, jonka olemme suunnitelleet kävellä porukan kanssa.

Hollannissahan jokainen pyöräilee, pyöriä tulee joka suunnalta ja niitä pitää varoa enemmän kuin autoja. Kiinnittyykö teidän huomio mihinkään "erikoisuuteen" tätä alempaa kuvaa katsoessa?


Ajelimme kauniita katuja


ja katselimme kivoja taloja. Tässä asuu varmaan sympaattisia ihmisiä, kun siinä on kaunis köynnösruusu ja EU:n lippu.



Kauniita puistojankin tuli vastaan ja siellä oli kiva levähtää varjossa.


Ravintoloita ja kahviloita löytyy vaikka millä mitalla. Tähän poikkesimme kahville ja saimme taivaallista kirsikkakakkua, en muista niin hyvää koskaan syöneeni.



Ravintolakin piti löytyä meidän kymmenen hengen porukalle ja sitä mietittiin pitkään. Koska me syömme sekä torstaina että perjantaina hollantilaista/eurooppalaista ruokaa, päätimme, että kokeilemme jotain aasialaista. Siihen tarkoitukseen löytyi Umami ja se olikin aikamoinen positiivinen yllätys. Söimme lounaan hintaan 15,50€ ja siihen kuului kaksi eturuokaa ja kaksi pääruokaa enkä pitänyt hintaa kalliina ja maku ja optiikka olivat täydelliset.


Tarjolla oli tonnikalatartaria, katkarapumangosalaattia, ankanrintaa, makrillicevicheä, vietnamilaista kanaa, ruijanpallasta, tryffelipaksoita, kaikki hyvin maustettuja. Umami-sanahan on japania ja se tarkoittaa viidettä perusmakua makean, suolaisen, happaman ja karvaan maun lisänä.


Maastrichtista siirryimme sitten Slenakenin kylään, jossa on sitten viikonloppumatkamme hotelli. Maastrichtin hotellit ovat siihen aikaan kalliita ja päätimme mennä kauniille maaseudulle hotelliin ja tehdä sieltä käsin retkiä kaupunkiin.


Hotellista käsin on tarkoitus kävellä kuuden kilometrin lenkki ja sekin meidän piti tietysti suunnitella ja testata. Emmepä tajunneet, miten mäkistä Hollannin maasto voi olla ja minä päätin ensimmäisen kilometrin jälkeen luovuttaa ja ajelin taas alas laaksoon ja istuin kahvilan terassille, kun Allumies jatkoi matkaa. Hän tuli sitten hakemaan minua kahvilasta ja totesi, että auton avain on pudonnut hänen taskustaan ja siinä sitten istuttiin tunnin automatkan päässä kotoa ilman auton avainta. PANIIKKI. Allumies lähti uudelleen kiertämään reittiä, vaikka ei siitä maastosta kyllä mitään avainta löydä. Meikäläinen alkoi sitten jo soitella naapuristoon ja kysellä, voiko joku ainakin tarkistaa, onko meillä ja missä vara-avain. Ensimmäisellä naapurilla on soitto-oppilas eikä hänellä ollut aikaa mennä meille etsimään, toinen naapuri oli puutarhassaan eikä kuullut puhelinta, mutta kolmas vastasi puhelimeen ja meni meille ja etsi ohjeitteni mukaan avainta ja löysi sen. Huh, yksi ongelma vähemmän. Ja kaiken lisäksi (olen varmaan jo usein sanonutkin, että meillä on ihania naapureita), Frank lupasi tulla tuomaan meille avaimen. Olin hoitanut puhelut kaikki kirkon vieressä olevalta pieneltä hautausmaalta, jossa oli hiljaista. Istuin siinä nurmikolla ja soittelin asiantuntijakavereille, mitä voisi tehdä auton kanssa. Naapuri oli löytänyt meidän pöydältä lapun, jossa uusi siivooja pyysi soittamaan, mutta mulla ei ollut siivoojan numeroa ja jouduin pyytämään sitä yhdeltä naapurilta, joka lähetti sen sitten tekstarina, mutta ei ollut laittanut siihen Saksan suuntaa. Kun en pystynyt ulkomuistista soittamaan numeroon tai suuntanumeron puuttuessa klikkaamaan viestiä, jouduin kaivamaan repustani pussin, jossa on kännykän laturi, kynä ja pieni moleskinevihko ja kirjoitin numeron siihen ylös. Sitten soittelin siivoojalle ja jostain syystä olin ONNEKSI laittanut vahingossa kännykkäni siihen pussiin ja reppuun. Kun sitten aloin ottaa kännykkää repun etutaskusta, etutasku oli tyhjä paitsi sieltä osui käteeni AUTONAVAIN. Me ei olla vieläkään saatu selville, miten se avain on sinne joutunut. Me molemmat tiedämme, että MINÄ en ole taatusti koskenut koko matkan aikana avaimeen ja tiedämme myös, että Allumies ei normaalisti ikinä laittaisi autonsa avainta muualle kuin housun taskuun eikä ainakaan reppuuni, jossa pitää ensin avata vetoketju. Soitin heti Frankille, hän oli ehtinyt ajaa jo 50km, mutta palasi sitten tietenkin kotiin. Veimme naapurit kotiin tultuamme heti viereiseen ulkoilmaravintolaan ja tarjosimme heille kiitollisuudesta hyvät sapuskat ja juomat.

Autoista puheen ollen, mehän kuulumme niihin ihmisraukkoihin, joita VW huijasi pahasti. Skandaali on varmaan suomalaisillekin tuttu. Mehän ostimme vastuuntuntoisina aikanaan dieselauton ja varta vasten ilman automaattivaihteita, koska päästöt ovat silloin (muka) pienemmät. Nythän VW on joutunut maksamaan amerikkalaisille korvausta ja saksalaiset ovat alkaneet miettiä, miksi ei sitten Saksassa makseta mitään petkutuksesta. Nyt ovat muutamat asianajotoimistot alkaneet hommiin ja tarjolla on myös mahdollisuus ryhmäkanteeseen jonkun amerikkalaisen toimiston kautta. Me olemme nyt antaneet asianajajalle valtakirjan ottaa selvää, maksaako oikeusturvavakuutuksemme yksilöllisen kanteen ja jos maksavat, valitamme itse, muussa tapauksessa ehkä ryhmäkanteen kautta, jolloin asianajaja ottaa 35% palautuksesta korvauksena. Eihän siinä niin kamalan suuret rahat ole kyseessä, mutta ihan periaatteesta emme hyväksy tuollaista petosta Saksan tähän asti hyvämaineisimmalta firmalta.

Kommentare:

  1. Pikakommentteja: Leidenissä sanottiin Maastrichtin sijaitsevan Alankomaiden alpeilla. Kalvinistit eivät käy hautausmailla kuin noin kerran hautajaisten jälkeen. Näin ainakin opiskelijatoverini kertoivat, kun kauhistelivat mun hautausmaakävelyitäni :). HK

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Limburgissahan onkin kai Hollannin korkein vuori, jotain 300 ja vähän metrejä.
      En tiennytkään tuota hautausmaajuttua.

      Löschen
  2. Onneksi löysitte avaimenne ja tuosta jäi kiva tarina kerrottavaksi. Hienoja naapureita. HK

    AntwortenLöschen
  3. Tuo Alankomaiden korkein vuorihan on näköjään vain n.25 m matalampi kuin Koli. Näkymä ympärillä taitaa kuitenkin olla vähän erilainen.
    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Saksalaisethan vinoilee, että Drachenfels on Hollannin korkein vuori, kun siellä käy niin paljon hollantilaisia ihmettelemässä.

      Löschen
  4. Hollannista minullakin on mieluisia muistoja.
    Nyt olen tuijottanut tuota pyöräilykuvaa ikuisuuden enkä näe siinä mitään erikoista. Arvaa, harmittaako! Mystinen tuo avainjuttukin.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kas kun et huomannut, kun olet muuten aina niin välkky. :-)

      Löschen
  5. Kenelläkään pyöräilijällä ei ole kypärää päässä! Olisikohan tämä se ”erikoisuus”?
    Terv. Tarja aus Pb

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. BINGO! olin ihan ihmeissäni, kun tajusin, että siellä oli satoja pyöräilijöitä eikä yhdelläkään kypärää. Tai rehellisesti sanoen kolmella pojalla oli, mutta ne olikin saksalaispoikia. En ole jostain syystä ennen kiinnittänyt Hollannissa huomiotani tuohon asiaan.

      Löschen
    2. Hollannissa eivät käytä kypärää muutamastakaan syystä. 1) maasto on tasaista, näkyvyys hyvä. 2) autoilija on aina vastuussa. Eivät vaan raukat tajua että ei se lohduta kun kallo on halki. Mutta... en haluis tunnustaa edes tätä... meidänkin nuoriso ajeli ilman kypäröitä. Se vaan ei kuulunut asiaan, olivat ainoita. Mietin sitten siinä että selvittiinhän mekin hengissä lapsina (ja holskuissa on kyllä loistavat pyörätiet).

      Löschen
    3. Olivat siis alkuun ainoita kypärän kanssa, ihan oikeasti ainoita.

      Löschen
  6. Oi noita Keski-Euroopan iloja,kun pääsee hetkessä naapurimaahan;tuttua niistä kuukausista kun asuin Amsterdamissa.
    Onneksi loppu hyvin avaimen kanssa,mutta varmaan oli aikamoinen paniikki .

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä se aika paniikki oli, huh huh.

      Löschen
    2. Minulla on aina auton vara-avain mukana; eli jos olen yksin liikkeellä, niin minulla on kaksi auton avainta. Pidän vara-avainta sen jälkeen mukana, kun ystävän tuttavilta hävisi auton avain Italiassa rantahiekkaan. Ystävämme toimittivat heille viikossa kotona olleen vara-avaimen postin kautta.
      Tarja aus Pb

      Löschen
    3. On meilläkin pitemmillä matkoilla vara-avain mukana, mutta näin melkein kotinurkilla ei ole tullut otettua mukaan, mutta ehkä pitäisi.

      Löschen
  7. Hyvä löytö:). Minä huomasin kyllä kypärättömyyden. Ehkä siellä on niin kovat päät, että niihin ei satu vaikka sattuisi kaatumaan tai ajamaan kolarin. Sinun sääennustukset näyttää käyvän toteen, hitsi!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Mitäs sä täällä blogistaniassa teet, sunhan pitäis olla yo-juhlia valmistelemassa. :-)

      Löschen
  8. Vanhempi poikammehan oli Alankomaissa vaihdossa puoli vuotta viime syksynä ja hurahti pyöräilyyn ihan täysillä, mistä isänsä on tietysti enemmän kuin iloinen. Voi nyt aina rakentaa pojalle uuden pyörän, jos uudenlaista tarvetta ilmenee. Tuolla maassa jäi myös kypärän käyttö pois ja minunkin on äitinä täytynyt luovuttaa, en enää mussuta siitä, ettei aja kypärä päässä (hän on 23-vuotias nyt). Se ei vaan ollut Alankomaissa tapana muuten kuin maantiepyörää ajavilla. Eikä ilmeisesti kauhean vaarallista kuitenkaan. Muutamista kaatumisista kuulin, jälkikäteen tietty ja näin housunpolvia puhki... Mutta ehjä tuo poika on ja ajaa niin paljon nyt täällä kotikaupungissa. <3

    AntwortenLöschen
  9. Olipas teillä vaiherikas päivä maastoa testaillessanne! Onneksi on ihania naapureita ja ystäviä. Mutta sen erikoisuuden huomasin, ettei siellä näköjään tunneta pyöräilykypärää. Kun maassa kuitenkin pyöräillään paljon ja kovaa, luulisi olevan paljon myös onnettomuuksia, joissa voi ilman kypärää käydä myös tosi huonosti.
    Mahtavan näköisiä annoksia olette taas saaneet maistella.
    Mukavaa viikkoa!

    AntwortenLöschen
  10. Minä olen jo melkein tottunut noihin ilman kypärää pyöräileviin. Täällä kypäröitä näkee lähinnä meillä mamuilla. Hollantilaisten kallot ovat varmasti vahvempia ainaisesta maidon juonnista ja juuston popsimisesta;).

    Oli muuten aika mystinen juttu tuo autonavain. Meillä sellaisia juttuja sattuu myös joskus. Vaikka minähän en tietenkään ole koskaan se syypää.

    AntwortenLöschen
  11. No olipas jännitystarinaa kerrakseen tuon autonavaimen kanssa! Onneksi se löytyi myysteerisesti! :)

    Mä tihrustin sitä pyöräkuvaa ja mielestäni tunnistin yhden pyörän Jopoksi ... :D :D ...mutta tosiaan, ei kellään ole kypärää! Ei niillä taida Köpiksessäkään olla, nyt kun mietin niitä "arkipyöräilijöitä" siellä... Täällä lapsilla tuntuu olevan, mutta ei aikuisilla - paitsi tietysti Mountain Bikereilla. ..

    AntwortenLöschen