Samstag, 23. September 2017

Epäonnea korujen kanssa

Olen hyvä hukkaamaan koruja, esim. kaksi Lapponian sormusta on kateissa, joista toinen oli minulle tosi tärkeä, kun olin ostanut sen sairasvakuutuskorvausrahoilla kilpirauhasleikkauksen jälkeen. Vakuutus olisi korvannut yhden hengen huoneen sairaalassa, mutta kun otin kahden hengen huoneen, sain loput rahana ja ostin sillä sormuksen. Viimeksi hukkasin itselleni erittäin rakkaan pienen elefanttikaulakorun, jonka ostin kymmenisen vuotta sitten Bangkokista, jossa olimme vankeina, kun lentokenttä oli suljettu mellakoiden takia. Hotellin lähellä oli korukauppa ja mies antoi huiman alennuksen, kun olimme Saksasta, kun olimme early morning customer ja kun meillä oli harmia lentokentän takia. Elefantti oli kaulassani kesäkuussa ja Maastrichtin matkalla se juuttui anorakkia laittaessani päälle huppuun ja ystäväni irroitti sen, mutta ilmeisesti siinä oli kuitenkin joku pahempi vika ja kotona huomasin, että koru oli kadonnut. Se oli mulle niin tärkeä, että melkein tekisi mieli lähteä Bangkokiin ostamaan uusi, mutta kun ei oikein huvittaisi lähteä sinne.
Joku aika sitten päätin ostaa jonkun uuden kaulaketjun ja päädyin Efva Attlingin Tove-koruun, joka on mielestäni ensinnäkin nätti ja toiseksi se on nimenomaan muisto Tove Janssonista. Koru tuli sitten postissa Ruotsista, mutta se oli rikki eli siitä puuttui rengas, johon lukko suljetaan. Luulisi, että nyt sen verran tarkistavat, mitä sinne rasiaan laittavat. Lähetin valituksen sähköpostilla ja minulle ilmoitettiin, että FedEx tulee hakemaan rikkinäisen korun ja vasta sen jälkeen voidaan lähettää uusi. Odotin sitten pari kolme viikkoa ja ihmettelin, että milloinkahan FedEx soittaa kelloa ja olenko silloin kotona, aika ihmeellinen systeemi. Pyöräloman jälkeen lähetin sitten toisen meilin ja sitten ilmoitettiin, että uusi koru lähtee heti postissa eikä rikkinäistä tarvitse palauttaa. Tykkään korusta kovasti, mutta on se aika huteraa tekoa enkä yhtään ihmettelisi jos lukkokohta menisi uudelleen rikki. Ehkä otan siitä vain sen osan, jossa ei ole ketjua ja pyydän tuttava kultaseppää laittamaan siihen paremman ketjun.




Kommentare:

  1. Minullakin on tapana hävittää koruja,enkä ole edes kauhean hyvä pitämään koruja. Voihan harmi mitä ongelmia tuon Tove-korun kanssa, toivottavasti se toinen sellainen on ehjä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Toinen yritys onnistui, mutta kyllä sitä varmaan pitää varoa, ketju on niin hento.

      Löschen
  2. Samaan sarjaan kuulun. Minulla on ollut vuosikausia kadoksissa kahdet korvikset, toiset sain 50-vuotislahajaksi, toiset ostettu Kaukokeinossa hopeasepän pajasta. Jännää, miten huonoja ketjuja ja lukkoja tehdään nykyäänkin.

    AntwortenLöschen
  3. Kiva koru. Kannattaa toki korjauttaa. Hassua, että noin huteroita tekevät.
    Minulla on muuten sama Tove-kirja Atskin taannoisesta näyttelystä ostettuna. Aika hauska ja persoonallinen tyyppi tuo Tove! Sellainen oman tiensä kulkija.

    AntwortenLöschen
  4. Minä olen hukannut miehen hääpäivälahjaksi ostaman Vanamo-sarjan toisen korviksen. Se on niin ärsyttävää, koska sen vuoksi jää koko sarja nyt käyttämättä. Miten voisi pitää pelkkää kaulaketjua tai kaulaketjua ja toista korvista?

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Mun Vanamo-ketju meni poikki, ihan itsestään. Pitäis kysyä saako korjattua. Kyllähän monet käyttää toisessa korvassa vaikka jotain ihan pientä helmeä tai hopeanuppia ja toisessa sitä isompaa. Harmi olis, jos kaikki jäisi käyttämättä.

      Löschen
  5. Tuo on kyllä kaunis koru. Kannattaa ainakin varmistaa kultasepällä, että lukitus on kestävää laatua. Oletkos käännellyt sen anorakin monesti ympäri, johon kaulakoru otti kiinni. Ystäväni hukkasi kerran kultaisen ranneketjunsa ja sitten lapset leikkivät hänen talvitakillaan monta kuukautta myöhemmin ja sieltähän se ketju sitten jostain putosi. Jospa sinunkin elefanttisi on vain kiinni jossain langanreunassa.

    AntwortenLöschen