Donnerstag, 21. September 2017

Taidetta ja ruokaa Bonnissa

Kävimme eilen Bonnissa kahdenkin syyn takia. Ensimmäinen oli Ferdinand Hodlerin näyttely  KAH:ssa eli valtion taidehallissa. Hodler ei taida olla kovin tuttu suomalaisille, en ainakaan löytänyt netistä kovasti suomenkielistä tekstiä.


Esitteessä alhaalla vasemmalla on lempparitauluni. Oli tarkoituksena ostaa se postikortti museokaupasta, mutta ilmeisesti se on monen muunkin lemppari ja oli loppuunmyyty.


Tämä potilaskuva muistuttaa minua jotenkin Schjerfbeckistä, en tiedä tuleeko muille sama mieleen.


kuva Wikimediasta

Tässä linkissä näytetään, miten yksi Hodlerin valtavan isoista maalauksista saatiin kuljetettua Jenan yliopiston aulasta Bonnin näyttelyyn.

Näyttelyssä ei saanut valokuvata ja otin sitten ainakin kuvan taidehallin aulasta, joka oli harvinaisen tyhjä.



Toinen syy lähteä Bonniin oli kutsu syömään tällaisia herkkuja:


Tällä kutsulla on erikoinen tausta. Patikkaporukkamme viime retkellä Allumiehen entisen pomon vaimo G tarvitsi apuani. Hänellä on Parkinsonin tauti, aivan valtava vapina, mutta toisaalta hän puree hampaat yhteen ja patikoi silloinkin tosin lyhyemmän lenkin, mutta oli sekin 8km ja tunnen monta tervettä ja nuorempaa ihmistä, joka ei edes sellaista lenkkiä jaksa. Aika lailla matkan alkuvaiheessa G pyysi minua kävelemään hitaammin kuin muu  porukka ja kävi ilmi, että hänellä oli aivan mieletön pisuhätä. Eihän siellä Eifel-vuoriston metsissä mitään vessaa ole ja silloin oli vielä koko yön satanut ja polun vieressä oleva ruohikko oli korkeaa ja märkää, mutta ei auttanut muu kuin riisua vaan siinä tiellä housut. Minä pitelin G:n sauvoja ja hän yritti vapisevin käsin avata housujen nappia ja vetoketjua, mutta se ei onnistunut. Heitin sauvat maahan ja avasin pöksyt, mutta siinä vaiheessa alkoi pisu jo tulla ja alushousut olivat jo ihan märät, kun yritin vetää niitä alas. Lopuksi koko nainen oli täysin märkä. Onneksi olin laittanut reppuuni mikrokuituliinan ja sillä sitten kuivasin reppanaa ja vedin taas märät alushousut ylös. Minne sitten laittaa se mikroliina, eihän sitä voinut luontoon jättää eli laitoin sen reppuuni. Käteni olivat tietenkin pissassa eikä siellä ollut pariin tuntiin mahdollista pestä niitä. Olen aina ollut aikamoinen inhoaja ja ihaillut esim. sairaanhoitajia, jotka joutuvat tekemään vaikka mitä ja olin loppujen lopuksi ylpeä itsestäni, että pystyin tuon asian hoitamaan. Kiitokseksi avustani saimme kutsun syömään kivaan bonnilaiseen ravintolaan.

Bonnin komea yliopistorakennus kiilteli eilen taas iltapäiväauringossa niin nätisti, että oli pakko napata autosta kuva siitä.





Kommentare:

  1. Hieno teko ja hieno muistaminen. HK

    AntwortenLöschen
  2. Voi. Varmasti tuo rouva osasi arvostaa apuasi ja oli kiitollinen ymmärtävästä suhtautumisestasi.
    Minullakin on ollut joskus patikkaretkellä ihan armoton pissahätä, eikä vessoja tai edes näkösuojaa lähimaillakaan. Siinä sitä on ollut kupla otsassa ja ainoa ajatus että miten tästä selviää. No, tähän asti olen selvinnyt, mutta sympatiani tuo rouva kyllä saa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Hänellä on kaiken lisäksi se ongelma, että eihän hän pysty kykkimään alas, en tiedä miten oli ajatellut hoitaa homman.

      Löschen
  3. Voi, millainen tausta kutsulla. Hienon kiitoksen saitte. ♥

    Hodlerista en ollut aiemmin kuullut, mutta hänen taiteessaan on kyllä mielleyhtymiä suomalaisiin kultakauden taiteilijoihin. Hienoja töitä!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Minäkin tykkään Hodlerista, mutta on jäänyt monelle tuntemattomaksi.

      Löschen
  4. En ollut kuullut taiteilijasta mutta googlasin ja nyt tiedän:)
    Hieno teko kanssaihmiselle Allu,nostan hattua:)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Refleksinomaisesti tein kaiken, ei ollut aika miettiä ja mikä onni, että olin ottanut sen aika ison rätin mukaan, kun ajattelin, että jos tulee kaatosade, voin pyyhkiä sillä sadetakin kuivaksi, nyt kuivattiin ihan jotain muuta. Olihan se aika intiimi juttu.

      Löschen
  5. "Auta miestä/naista mäessä, älä mäen alla" sai ansaitun kiitoksen!
    Mietin mitä tuttua Hodlerin kuvissa on. Ei tullut oikeastaan mieleen Schjerfbeck, vaan toinen symbolismin edustaja, Hugo Simberg, Helenen viivat ja värit eivät ole noin voimakkaita.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. En ihan ehtinyt auttamaan mäessä. Voi olla Simbergiäkin tai Simbergillä Hodleria, wer weiss.

      Löschen
  6. Hieno ele patikkaretkellä. Onneksi hän oli huomannut, keneltä voi apua pyytää. Ihanan kiitoksen saitte myös! Nuo taulut ovat kyllä tosi kauniita. Minäkin pidin kovasti tuosta potilastaulusta ja minun mieleeni kyllä tulee Schjerfbeck.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä se mut on valinnut luottoihmisekseen, pyytää mua aina vessaankin viemään, vaikka porukassa on viisi muutakin naista.

      Löschen
  7. Hieno se Bonnin museomaili!
    Mulle on tuon itärajan matkoja varten mukana tuoksuttomia vauvan kosteuspyyhkeitä; vessakäynnin lisäksi ne ovat hyviä ihan käsien ja kasvojen pesuun kun ei ole vettä. Hienon palkinnon sait ystävän työstä!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. No kosteutta ei tuossa kyllä enää tarvittu, sitä valui vähän liikaakin. Niitä vauvan kosteuspyyhkeitä olen minäkin ottanut aina Aasiaan mukaan.

      Löschen