Liikaa ohjelmaa

En nyt tahdo oikein pysyä mukana omassa elämässäni, niin paljon on tässä ollut ohjelmaa ja laskin juuri, että viimeisen kolmen viikon aikana ollaan oltu tekemisissä varmaan 90 hengen kanssa ja nyt haluaisin oikeastaan ihan yksin autiolle saarelle hyvien kirjojen ja hyvän musiikin kanssa, ruoastakaan en välitä, sitä on nyt tullut syötyä ihan tarpeeksi. Talo oli täynnä vieraita, kuusikin yövierasta yhtä aikaa ja sen lisäksi kymmenen ruokavierasta.

Tässä nälkäinen lapsiparka jo katsoo milloin sitä ruokaa alkaa tulla.

Suuri synttäribrunssi oli onneksi kodin ulkopuolella, kivassa ravintolassa eli ruokaa ei tarvinnut tehdä itse, mutta aika homma siinä logistiikassa kuitenkin oli. Päivä oli kesän viilein, aamulla ei vielä istuttu ulkona, mutta vähitellen ilma lämpeni ja päästiin uloskin. Vieraita oli Saksasta, Ranskasta, Kiinasta ja Suomesta,  ikähaitarissa 2-79v,  ja juhlat oli todella onnistuneet.

Yksi highlight olivat suomalaisen kummipojan tyttäret 3v ja 8v, jotka keskustelivat vieraiden kanssa hienosti englanniksi ja lauloivat isänsä säestämänä Happy birthday, olin ylpeä heistä.

Pohjoissaksalaisten kanssa juhlittiin viikkoa myöhemmin Hampurissa, tarkemmin sanoen Blankenesen kaupunginosassa Süllbergin kukkulalla Michelin-tähtikokin kakkosravintolassa, jossa ruoka ja maisemat olivat loistavat, mutta palvelu todella huono. Pöytä oli tilattu 11 hengelle, vahvistus tuli 10 hengen pöydästä. Kun tulimme paikalle, pöytää ei oltu katettu, onneksi olimme ennen vieraita paikalla ja asia saatiin hoidettua. Tilasimme 11 hengelle kuohuvaa, pitkän ajan päästä tarjoilija tuli tarjottimella neljä lasia, antoi niistä kaksi pöydän etupäässä istuville ja häipyi. Huusimme, että tilattu oli 11 kuoharia. Sitten tarjoilija palasi, nappasi ne kaksi lasia pöydältä mukaansa ja palasi piiiitkän ajan päästä mukanaan 11 lasia. Eturuokien jälkeen jollakin oli vielä käyttämätön veitsi, muilla ei mitään ottimia. Kaikkien oli pakko syödä kesämeny, a la carte ei ollut mahdollista eli kaikki odottivat sitä samaa pääruokaa. Tarjoilija tuli kysymään, kuka tarvitsee ottimia. No me kaikki 11 tietenkin. Tekisi mieli kirjoittaa valitus ravintolan johdolle.
Onneksi ruoka oli hyvää ja oli kiva istua puiden alla varjossa ja ihailla maisemia Elbelle ja oli todella kiva tavata vanhoja tuttuja, mm. kummityttöä emme ole nähneet vuosiin.
Tässä näkee hiekkasärkkää (vai mikä se sandbank on suomeksi?) laskuveden alkaessa.

Blankenese on Hampurin hienoistokaupunginosa, siellä saa ihmetellä vaurautta.

Elben rantatietä voi kulkea kilometrejä.

Hotellimme ( se maksaa normaalisti maltaita, mutta löysimme hyvän tarjouksen Secret Escpaces-sivulta) oli myös Elben rannalla ja terassilla voi katsella ohikulkevia laivoja. Hotellin aulassa oli aina ilmoitus, milloin isot risteilijät ohittavat hotellin, mutta emme valitettavasti voineet olla katsomassa.

Mutta muuten oli kiva istuskella kesäiltana terassilla ja nauttia drinkkiä.

On aivan pakko laittaa tänne muistiin nämä kuvat hotellimme aamiaispöydästä, joka oli todella paras mitä olen nähnyt.

Hotellimme ravintolat olivat täynnä eli emme saaneet pöytää ja niinpä lähdimme kävelemään tuota rantatietä kunnes vastaan tuli veden päällä kelluva kalaravintola ja sepä olikin hyvä valinta. Minä otin mm. katkarapupapaijasalaattia, vieläkin tulee vesi kielelle.

Allumies söi alkupalana kalakeittoa, joka tarjoiltiin kivasti Weck-lasipurkissa.

Eikä ollut maisemassakaan valittamista.

Hampurin keskustassakin kuljeskelimme, mutta en kerta kaikkiaan jaksa lajitella niitä valokuvia.

Seuraavat bileet on kahden ystäväpariskunnan kanssa huomenna Pfalzissa, en kestä!