Viikko Ranskassa

Olimme elokuun puolessa välissä reilun viikon Ranskassa lomalla ja panen tänne muutaman kuvan muistoksi siitä.
Ensimmäiset kaksi yötä olimme Elsassissa Obernaissa. Meillä oli pyörät mukana ja liikuimme lähes koko ajan pyörällä.

Aivan ensimmäiseksi ajelimme Ottrottin kylään varaamaan illaksi pöydän lempiravintolastamme.

Illalla, kun tulimme syömään, sen  näytti sitten tällaiselta.

Ottrottin kylässä olemme käyneet hyvin usein.

Seuraavana päivänä teimme pitkän pyörälenkin Elsassin viinivuorille, pedelecin ansiosta pystyn pysymään Allumiehen mukana ja usein ylämäessä ohittamaankin hänet.

Lopuksi ajelimme vähän tasaisempaan maastoon, melkein Reinille asti ja siellä tuli vastaan tällaisia kukkia, joita itse en olisi tunnistanut, mutta Allumies tunnisti tupakaksi.

Pian tämän jälkeen pyöräni akku sanoi jäähyväiset. Minun käskettiin ennen ensimmäistä latausta antaa akun tyhjentyä täysin ja osasinkin odottaa sitä. Olimme päättäneet, että Allumies lähtee sitten pyörällä eteenpäin ja hakee auton. Menin pieneen kylään in the middle of nowhere ja toivoin, että löydän jostain juotavaa ja jäätelöä, mutta eipäs löytynyt kuin turkkilainen kauppa, jonka juomapullot olivat sen näköisiä, että niissä on pelkkää sokeria eikä jäätelöäkään löytynyt. Istuin sitten jonnekin varjoon ja mikä onni, kännykässä oli äänikirjana Heidi Köngäksen Sandra ja sitä kuunnellessa aika kului hyvin.

Elsassista matka jatkui Franche-Comteen maakuntaan. Meillä on ollut pitkään haave ajella Doubs-joen pyörätietä, jonka olimme tähän asti nähneet aina vain autosta. Doubs-nimi johtuu latinan sanasta dubius ja tarkoittaa epäröintiä. Joki ei oikein tiedä minne suuntaan virrata ja vaihtaa jatkuvasti suuntaa. Koko matka on maailman ihaninta idylliä ja vaikka olimme siellä pyhäpäivänä (15. elokuuta on Neitsyt Marian taivaaseenottamisen juhla), siellä oli hyvin vähän ihmisiä liikkeellä. Tosin sieltä ei löytynyt mitään ruoka- tai kahvipaikkaakaan, mutta me olimme ostaneet kaupungista patongin, juustoa ja vettä ja sepä maistui hyvälle joen rannalla puun varjossa.

Sitten oli vuorossa Burgund, jossa majoituimme kivaan B&B-paikkaan Demignyssä. Paikka oli isompi entinen maalaistalo tai kartano, jossa oli talossa muutama huone, tässä meidän kämppämme

ja isolla tontilla oli muutama ns. roulotte, tällainen söpö asuntovaunu, jossa oli myös pieni keittiö ja kylppäri

ja uima-allaskin oli.

Täältä pyöräilimme vajaan 10km päähän Chagnyn kylään, jossa tapasimme ystäväparin lounaan merkeissä tähtiravintolassa, joka oli minulle täysi floppi, sillä lounasmenun pääruoka oli kyyhkynen, joka on mulle no go eikä sitä voinut vaihtaa, jos olisi vaihtanut, olisi joutunut maksamaan joka ruoasta kalliin a la carte-hinnan. Kun tarjoili kysyi minkä "cuisson" kukakin haluaa eli siis medium vai rare, aloin änkyttää huonolla ranskan kielellä, että minulle kiitos ei mitään, kun olen allerginen kyyhkyselle (allegiavale on osoittautunut vuosien mittaan hyväksi), miehet alkoivat huutaa kurkku suorana, että ota ota vaan, kyllä me se syödään ja niin en onnistunut yrittämään saada kuitenkin vaihdettua kyyhkysen johonkin muuhun ja pääruokani oli sitten leipä, jonka takia ei välttämättä tarvitse mennä tähtiravintolaan, vaikka hyvää se kyllä oli.

Seuraavaksi yöksi menimme Autunin kaupunkiin, koska se on lähellä ystäviemme taloa. B&B oli kiva, mutta siellä oli ongelma, että huoneemme liukuovea ei saanut lukkoon. Allumies lähti takapihalle etsimään apua ja löysi puun, jonka laitoimme ovilukoksi.

ja löysi samalla etanafarmin.

Ystäviemme kylässä oli kampiliirajuhlat. Kampiliira ei taida olla kovin tuttu suomalaiselle eikä ole meillekään. Valitettavasti olen ilmeisesti deletoinut ne kuvat, jotka otin festivaaleilta.

Lopuksi ajoimme takaisin Saksan puolelle Saarlandiin, jossa olimme kivassa hotellissa kaksi yötä. Siellä oli illalla White Dinner, mutta me söimme toisella puolella hotellia ihan tavallisissa vaatteissa. White dinner- tilaisuudet, joissa kaikki pukeutuvat valkoisiin, on tulleet viime vuosina kovin pidetyiksi ainakin Saksassa.

Seuraavana päivänä ajoimme 50 km pyörälenkin reitillä, joka kiersi milloin Saksan, milloin Ranskan puolta, tässä ollaan juuri menossa Ranskan puolelle.

Matkalla tuli vastaan yksinäinen mirabelleluumupuu, joka oli aivan täynnä kypsiä luumuja.

Mirabellet ovat aika pieniä, tästä kuvasta saa väärän käsityksen niiden koosta. Ne ovat todella herkullisia ja makeita. Niitä olisimme voineet poimia kilokaupalla.