Dienstag, 6. November 2018

Japanin vuorilla

Monelle tulee Japanista puhuttaessa heti mieleen Fuji-vuori, japanilaisten pyhä vuori. Usein kuulee nimen Fujiyama, mutta se on syntynyt jostain väärinkäsityksestä, siinä on sekoitettu kiinan ja japanin kielet ja virallisesti tämä vuori on san eikä yama. San-sana tarkoittaa tässä vuorta eikä sillä ole mitään tekemistä sen japanilaisen suffiksin kanssa, joka pannaan kohteliaisuudesta nimen perään, minäkin olin  Japanissa aina "Allu-san" ja ystäväni Elisabeth-san.
Kaikki tuntevat kauniin kuvan Fujista, sininen taivas, luminen vuorenhuippu ja alhaalla kukkivat kirsikkapuut, mikä idylli.


kuva täältä

Not a bit of it! Meidän näkemämme vuori oli kaukana tästä kauneudesta, alussa sumun peitossa oleva täysin tylsän värinen vulkaani. Etnaa pidin aivan yhtä tylsänä, itse tykkään kasvillisuudesta, vihreästä ja siksi enemmän Alpeista kuin tulivuorista.
Fujin huipulle voi kiivetä, mutta vain heinä- ja elokuussa. Japanissa on usein erikoisia määräyksiä eikä missään nimessä saa kysyä miksi. Olimme mm. kauniilla beachilla, jossa saa uida vain heinä- ja elokuussa, oli sitten syyskuun ekana vaikka kuinka hieno uimasää, silloin ei saa enää uida ja sillä siisti, ei saa kysyä miksi.
Me ajoimme bussilla Fujin viidennelle "stationille", josta lähtee patikkapolkuja rinteelle, patikkaretkiä siis kyllä saa tehdä lokakuussakin, mikä onni. Kuvassa paikallinen oppaamme esittelee reittiä.


Ja tässä se ihanuus on:







Onni, että polku oli kasvillisuuden rajalla eikä tarvinnut katsoa pelkkää laavakiveä. Parin tunnin lenkki oli ihan kiva kiertää ja Tokion hälinäpäivien perään luontoilu teki todella hyvää.

Seuraavaksi yöksi menimme ryokaniin, perinteiseen japanilaiseen majataloon. Siellä oli huoneessa matala pöytä, joka oli polvivammaiselle Allumiehelle no go ja joka sitten myöhemmin illalla siirrettiin syrjään ja tilalle tuli futonpatjat. Selkävaivainen (ei yksi polvi riitä)  Allumies vähän pelkäsi nukkumista, mutta onneksi kaapista löytyi useampia futoneja ja saimme hänelle suhtkoht pehmeän sängyn. Talossa piti kulkea joko paljain jaloin, sukissa tai talon tohveleissa, niin mentiin syömäänkin ja vessassa oli vessatohvelit, sinne ei saa mennä muissa tohveleissa ja kaikkein suurin rikos olisi mennä vessatohveleissa syömään, kaikelle tohvelinsa.


Ryokanissa on onsen, mutta sellaisesta kirjoitan toisen postauksen. Huoneessa oli tietenkin jokaisella yukata, jonka sai panna päällensä onseniin mennessä ja se päällä mentiin myös syömään.


Nyt olimme Japanin Alpeilla, joiksi niitä tosiaan nimitetään ja maisemat olivat todella kuin Alpeilla. Talot olivat vähän erilaisia, muuten olisi voinut luulla olevansa Euroopan Alpeilla. Sää oli vähän pilvinen ja viileämpi, mutta se ei haitannut, sillä ohjelmassa oli 8km patikkaretki eikä tullut vilu.
Reitti kulkee vanhaa postitietä ja oli tosi nätti.






Tämä ystävällinen mummeli antoi minulle essunsa sisältä ihanan makoisan ison tomaatin


ja söinkin sitten tomaatin, kun pidimme paussin ja otimme bentoboksimme repusta ja istuimme kannon päälle.



Matkan varrella oli kelloja, joita voi soittaa ja hätistää karhun pakoon, mutta ei ole kuulemma 400 vuoteen näkynyt yhtään karhua.










10 Kommentare:

  1. Voi että! Alan kelailla Japaninmatkaani, harmi, että olen heittänyt valokuvat roskiin. Aasialaisethan kuvaavat kaikkea ja kaikkia kaiken aikaa. Ryokanissa olimme ja onsenissa. Suomalaiselle saunojalle se oli melko outo kokemus, etenkin, kun porukassamme olin ainoa nainen, ja täysin ummikkona toimin, siellä kukaan, maaseudulla kun olimme, ei tietenkään puhunut englantia. Illallispukeutumista ei tarvinnut miettiä, ne kaavut päälle ja tohvelit jalkaan ja syömään. Aamiaisella samoin. Söin nattoakin hieman, :)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Se onsenhan tarviikin melkein diplomin, ettei vaan tee mitään väärää. Me oltiin kaverin kanssa onneksi kaksin tai vaan yksi japanilainen nainen, mutta hän ei tarkkaillu meitä.

      Löschen
  2. Olipa kiva postaus! Muutenkin nämä Japani-jutut ovat olleet tosi mielenkiintoisia. Edelleen elättelen toiveita, että pääsis joskus vielä Japaniin... Olitteko jollain ryhmämatkalla? (Olet ehkä maininnutkin, mutta on mennyt multa ohi.)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Me lensimme yksityisesti ja olimme ensin kaksi yötä Tokiossa ja sitten liityimme saksalaiseen ryhmään kiertomatkalle. Siinä oli se hyvä puoli, että oli loistavat oppaat ja säästää paljon aikaa, kun aina on kuljetus järjestetty seuraavaan kohteeseen. Ryhmä voi olla riskikin, mutta meille sattui aivan mahtavan kiva ja harmoninen porukka, vain yksi autistinen itäsaksalainen pari, mutta eivät he häirinneet, heille ei vaan kannattanut puhua, kun ei tullut vastausta ja muu porukka oli tosi hauskaa, etenkin ne, jotka istuivat meidän kanssa bussin takaosassa.

      Löschen
  3. Upea tuo Fuji-kuva, ja muutenkin kaunista matkanne varrella. Hih, vessatohvelit, kuulostaa hassulta;D

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Kyllä meinasin usein mennä väärillä tohveleilla vessaan.

      Löschen
  4. Toimiiko tuo karhunkarkoituskello nyt päinvastoin eli houkuttelisiko karhuja? Mielenkiintoista ja tuo netistä otettu Fujin kuva on ihana ja juuri se on tuttu kaikille.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ei tullut karhuja, vaikka kuinka soitettiin kelloa.

      Löschen
  5. Japanilaiset ja suomalaiset ovat tohvelikansoja!!!

    AntwortenLöschen