Jatkoa Kiotolle

Kävimme mm. Ryoan-ji'ssa, se on zen-buddhistien kivinen puutarha, 30x40 m kooltaan, siinä sorapohjalla viisi kiviryhmää, yhteensä 15 kiveä, joita kaikkia ei voi mistään nähdä yhtä aikaa. Pienoismalli oli mielenkiintoinen täysin sokealle matkatoverillemme, joka sai käsin tutkiskella sitä.
Laitan tämän vähän tylsän kuvan ihan vaan sen takia muistoksi, että en ikinä tule unohtamaan tätä ihanaa sokeaa ihmistä, joka miehensä kanssa matkustelee ympäri maailmaa ja saa sokeudesta huolimatta niin paljon vaikutteita kuulonsa, hajuaistinsa, muistinsa avulla ja on maailman positiivisin ihminen, joka pysyi kaikessa mukana, kiipesi vaikka kuinka korkealle vuorelle ja jopa osasi syödä puikoilla. Hän on ammatiltaan yleinen syyttäjä ja minulle uusi idoli.

 Tässä puutarhan kivinen pesuallas, bambu toimii vesijohtona.

Kivessä lukee teksti, jonka opas käänsi saksaksi:
ich = minä
nur = ainoastaan
wissen = tietää
reichen = riittää

Teksti tarkoittaa, että "vain minä yksin tiedän, että olen tyytyväinen" tai "rikas on se, joka osaa olla tyytyväinen". 
Saksalainen oppaamme oli muuten oleskellut joskus kolmisen kuukautta opiskeluaikanaan zen-luostarissa ja se oli ollut todella kova juttu, varsinkin kun talvella oli vielä kamalan kylmää eikä lämmityksestä tietoakaan.

Yksi Kioton highlight oli ilman muuta Kinkaku-Ji eli kultainen temppeli/paviljonki.

Ryhmämme kohteisiin ei kuulunut Fushimi-Inari-pyhäkkö, joka on hyvin pidetty ja siellä on useimmiten niin täyttä, että siellä olisi vaikea liikkua 25 hengen porukalla, mutta me lähdimme sinne nelisteen junalla ja kyllä kannatti lähteä. Alue on tunnettu lukemattomista punaisista shintopyhkön porteista, toorista. Toorista tietää aina, että on kysymys shintosta eikä buddhismista. Me kiipesimme noin nelisen kilometriä ylös kukkulalle tooritunneleiden kautta.

Kiotosta käsin teimme sitten vielä retken Naraan, yhteen entiseen pääkaupunkiin. Jos oikein muistan, pääkaupunki vaihdettiin aina, jos keisarinna synnytti lapsen eli niitä entisiä pääkaupunkeja on lukuisia.
Nara on tunnettu hassuista peuroistaan, jotka kerjäsivät jatkuvasti ruokaa

 ja myös buddhistisesta Todaiji-temppelistä ja jättiläisbuddhasta.

Täällä temppelissä oli myös kolo, josta voi yrittää ryömiä läpi ja jos onnistui, pääsee paratiisiin. Ainoa, joka meistä mahtui läpi, oli XXS-kokoinen ystäväni, mutta hän ei ollut oikein innostunut lähtemään sinne paratiisiin, kun olisi siellä niin yksinäinen.

Naran keikkaan yhdistettiin sitten vielä käynti Ujissa, joka on tunnettu buddhistisesta temppelistään nimeltä Byodo-in, vaikuttava juttu sekin.

Seutu oli muutenkin kaunista ja saimme seurata rannalla merimetsokalastusta. (Meinasin kirjoittaa kormoraani, mutta onneksi katsoin netistä, että se onkin suomeksi merimetso.) Kalastajilla oli langan päässä merimetso, joka laskettiin veteen ja kun se nappasi sieltä kalan, kalastaja otti sen siltä nopeasti pois.

Matka jatkuu Hiroshimaan.