TV.n töllötystä ja taidetta

Olisi vaikka kuinka paljon tekemistä, kun tuo kämppäkaveri on toipilas ja korsetissa eikä saa tehdä juuri mitään eli kaikki nostamiset ja kantamiset sun muut jää meikäläisen hoidettavaksi. Tänään sain aikaiseksi lakaista etupihasta koivun ja pähkinäpuun lehdet, kun jo hävetti mitä ohikulkijat ajattelevat. Ennen aina nauroin äidilleni tai anopille, miten hulluja he ovat, kun miettivät, mitä naapurit ajattelevat, mutta nyt olen ilmeisesti tullut samanlaiseksi.

Telkkaa on tullut töllöteltyä ihmeen paljon, kun on jouduttu välttelemään muita menoja. Toissailtana oli mielenkiintoinen filmi (toinen osa tulee ensi keskiviikkona) saksalaisesta muotilehden julkaisijasta Aenne Burdasta, joka taisi olla Suomessakin tunnettu muoti- ja ompelulehdistään. Aennen osaa näytteli loistava Katharina Wackernagel, täyskymppi siinä osassa. Aenne oli lehtikustantaja Franz Burdan vaimo, joka sai selville, että miehellä, joka oli estänyt Aennea perustamasta muotilehteä ("minun vaimoni ei käy töissä", oli suhde ja jopa lapsi sihteerinsä kanssa ja sihteeri julkaisi Franzin rahoittamana muotilehteä. Mutta Aenne ei antanut periksi, hän jäi Franzin vaimoksi, mutta vaati vastapalvelua ja Franz joutui antamaan muotilehden Aennelle ja siitä lähti käyntiin Burda Moden. Aenne oli itsevarma nainen, ajeli autollaan Pariisin tapaamaan muotiguruja ja sai usein tahtonsa läpi. Helppoa ei hänellä varmaan ollut, siihen aikaanhan (siis sodan jälkeen) naisilla ei saanut Saksassa olla edes omaa tiliä pankissa. Odotan jo ensi viikon toista ja viimeistä osaa.




Eilen eli itsenäisyyspäivänä täällä liehui Suomen lippu. Sitä heilutteli erzgebirgeläinen puu-ukkeli olohuoneessa. Valitettavasti ovat vaan kiinnittäneet lipun väärinpäin.

Olin eilen todella liikuttunut, kun tulin ratikalla kuntosalilta ja avasin kännykkäni ja sinne oli tullut niin ihana viesti: suomalainen ystävä kirjoitti lämmöllä ajattelevansa kolmen vuoden takaista itsenäisyyspäivää ja meidän aamiaispöytäämme ja tuota ukkoa. Miten joku mies voi ollakin noin kohtelias? Tosin kyllä vähän myöhemmin myös vaimo viestitti kaunista tekstiä. Tuli hyvä olo.

Lippu liehui sitten illalla myös pari kerrosta ylempänä meidän takkahuoneessa, Ylen ohjelmassa tv:ssä. Allumiehen avulla sain Linnan juhlat yläkerran isoon telkkaan ja siinä sitten tein samaa, mitä tuhannet muut suomalaiset eli katselin kättelyä ja pukuja, vaikka enhän juuri niitä ihmisiä tunne. Panin joulupyramidini pyörimään ja join itsenäisen Suomen kunniaksi lasillisen valkoviiniä. Tämä kuva on otettu alkuvaiheessa, siinä oli vielä muumimuki pöydällä.

Tänään oli sitten vähän enemmän oikeaa kulttuuria ohjelmassa, kun kävimme katsomassa saksalainsen Gabriele Münterin näyttelyä. Hän syntyi 1877 ja oli pitkään avoliitossa Wassily Kandinskyn kanssa, mikä siihen aikaan eli 1900-luvun alussa ei tosiaankaan ollut normaalia, siis avoliitto eli aika itsevarma nainen hänkin. Pariskunta asui yhdessä Murnaussa Baijerissa ja kävimme kerran heidän talossaan. Pidän kovasti Münterin tauluista, voisin ottaa niitä kotiini, mutta ei  taida olla varaa.
Tässä muutama kuva näyttelystä: