Tempus fugit

Aika rientää niin etten pysy perässä. Hioimme keittiön pyökkipuisen työpöydän ja sitä pölyä on nyt sitten ihan kaikkialla ja olen joutunut pesemään ikkunat ja jokaikisen astian keittiössä.
Olohuoneen ryijyyn oli eksynyt koiperhonen, mutta ei onneksi ehtinyt vielä tehdä tuhoa. Ryijy lähti ensin terassille tuulettumaan ja nyt se on saunomassa pari tuntia, eiköhän ne koin lapsukaisetkin sitten häivy,

Luonto on kauneimmillaan ja tänäänkin oli +20C. Eniten iloitsen, jos jostain pienestä pihan kolosta ilmestyy yhtääkkiä jotain kukkia kuten tässä nuo pienenpienet orvokit tuolla helmihyasintin vierellä.

Lumikellothan on jo aikoja sitten kuihtuneet, mutta nyt kukkii valkonen kevätkello.

Eipä olleet hassumpia nämä kukkakaupan tulppaanitkaan.

Elämä on alkanut normalisoitua, kun Allumies sai lopputarkastuksessa luvan tehdä mitä lystää, kun lonkka on parantunut niin hienosti. Tänään hän sai virallisen luvan ajaa autoa (kokeili tietenkin jo etukäteen kuten pyöräilyäkin) ja uusi autokin saatiin tänään. Olen viimeiset seitsemän viikkoa ollut jatkuvasti autokuskina, kamalissa ruuhkissa moottoritiellä ja muilla kaduilla myrskyn kaatamia puita väistellen, kaatosateessa isojen lätäköiden läpi ja ties missä, mutta jippii, nyt jaetaan hommat taas toisin. Huomenna tulee piiiitkästä aikaa taas ruokavieraita, sekin merkki siitä, että asiat alkavat normalisoitua, ehkä jaksan paremmin käydä blogeissakin.